Kenelle Gorba nauroi?

Löysin kellarin kätköistä pahvilaatikon, jonka raosta pilkistivät Gorbatšovin kasvot. Ihmettelin, miten presidenttiparka on päätynyt paraatipaikalta maan uumeniin. Tämä on toki ollut monen oligarkin ja merkkihenkikön kohtalo itänaapurissamme. Muistin saman tien, että oma diktatuurimme teki ratkaisevan päätöksen: Gorbatšovin tien tulisi johtaa kellariin, sillä hän aiheutti tahtomattaan liian monta säikähdystä yön hämärässä. Kyseessä on ehkä oudoin esineeni, perestroikan, glasnostin ja uuden ajattelun muovinen ilmentymä Gorby Doll.




Hu(i)ppu-look


Korv... siis peppumerkitty U.S.S.R.-tuote



Gorby-nukkeja tehtiin vuoden 1990 ympärillä, tai ehkä vain sinä vuonna. Tämä Gorby on lenkkivaatteissa. Uskon, että valtion johtaminen on ollut aika hikistä hommaa valtion rajojen ja muurien murtuessa. Onneksi Gorbylta löytyy muitakin vaateparsia, kuten farkut. Google-haku löytää myös To America with Love –Gorbyn tunnistettavalla nahkatakilla. Nimi tiivistää osuvasti Neuvostoliiton ulkopolitiikan uudet tuulet sekä venäläisen lahjanantoperinteen. Muutenkin Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa/Venäjää yhdistää erikoinen viehtymys valtionpäämieskitschiin. En halua liittää blogiini kuvaa alastomasta Trump –trollista. Voit järkyttyä omalla vastuulla hakusanoilla Trump doll. Kuka näitä kerää?

No, onhan minullakin ollut mummoni tuomien perinteisten maatuskojen lisäksi hierarkkinen rivi Neuvostoliiton ja Venäjän johtajia, joilla sentään on vaatteet yllä. Maatuskasarja alkoi pienestä Leninistä ja päättyi suureen ja mahtavaan Putiniin. Bossit pönöttivät opiskelija-asuntoni ikkunalaudalla, kunnes kyseenalaistin yhden hirmudiktaattorin oikeutuksen paikkaansa. Kasasin herrat sisäkkäin ja suljin ne Putinin uumeniin. Lopulta myin isäaurinkoiset, vodkaimurit ja ex-agentit kirpputorilla. Joku osti ne heti. Heti harmitti.

Onneksi minulla on edes tämä Gorba, jonka muutenkin muistan sympaattisena hahmona tv:stä. Muistan kysyneeni, kuten varmasti monet muutkin tiedostavat lapset: isi, miksi tolla sedällä on laikku päässä? Ymmärsin, että Gorbatšov on merkittävä johtaja, ja että Berliinin muurin murtuminen tarkoittaa jotain käsityskykyäni suurempaa. Uutisia seurattiin herkeämättä. Uuden Venäjän lippu oli mielestäni tylsä. Muistikuvat humalaisesta Jeltsinistä ovat jo täysin kirkkaat. Hän oli varmasti sopiva henkilö antamaan kasvot Boris Jeltsin –vodkalle, jota maistoin teininä puistossa. Kiitos, että näen vielä.






Takaisin Gorbaan. Kuten kuvasta näkyy, hänen suunsa aukeaa. Mahasta painaessa sieltä kuuluu nauru. Hämmentävää, mutta hyödyllistä. Olen käyttänyt Gorbaa puolisoiden välisessä kommunikaatiossa. Sen homman hän on osannut jopa suurvaltojen välillä. Ellen ole jaksanut itse nauraa tai jos olen halunnut tehostaa hekotustani ”erinomaisen” vitsin kuultuani, Gorba on auttanut. Jos taas masentaa tai ketuttaa, Gorban nauru karkottaa nopeasti nämä ikävät tuntemukset. Gorba on ehdottomasti valtionpäämiesten aatelia. Kyllä hän on ansainnut paluulipun paraatipaikalle. Kunnon valtiomiehen tavoin Gorba aikaansaa sitä paitsi aina keskustelua vieraiden parissa: ”Mikä tuo on?”, ”Miksi sinulla on tuollainen?”, ”Tuo on kyllä jäätävin nukke, jonka olen nähnyt.” Jos olisin nukkekeräilijä, keskittyisin näihin poliittisiin heeboihin. Posliinipäiset kaunottaret vuosisadan takaa sopisivat ehkä interiööriin, mutta ne heräisivät kuitenkin eloon yön pimeinä tunteina. Ei kiitos.
   
On varmaan todella friikkiä todistaa itsestä tehdyn nuken olevan joulun lahjahitti. Aito Mihail Gorbatšov on yhä elossa (s. 1931). Näin hänet viimeksi uutisissa äänestämässä Putinia. Länsimielisyys on jo ajat sitten vaihtunut länsikritiikkiin. On mielenkiintoista nähdä, miten Gorbatšovia muistellaan Venäjällä sitten, kun hänestä aika jättää. Pyrkiessään presidentiksi vuonna 1996 hän sai vain 0,5 % äänistä. Vaikka Gorbatšovia pidetään Venäjällä Neuvostoliiton hajottajana, hän teki historiaa maailman yhdistäjänä. Putin tuskin voi mitenkään päästä samaan kerhoon kuin Mandela, Ahtisaari ja Gorbatšov, jotka ovat kaikki ansainneet Nobelin rauhanpalkinnon. Toisaalta Suomikin voitti Euroviisuissa. Mitä vaan voi tapahtua maailmassa, jossa massatuotetaan alastomia trolleja tositv-presidentistä.

Kommentit

  1. Käytinkö äsken tosiaan elämästäni monta minuuttia lukien tekstiä Gorbatšov-nukesta? Selvästi. Eikä edes kaduta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!