Voihan akkuna! Kuinka valita oikea ikkunamaali?

Netti on pullollaan erilaisia perinnekorjaus- ja remontointiblogeja, mutta yhdestäkään en ole löytänyt selvää vastausta kysymykseen: mistä voin olla varma, että kulloinkin vuorossa oleva suositeltava maali X on hengittävä, kestävä ja oikea juuri meidän talon pinnoille? On meinaan viheliäistä hommaa rapsutella ja putsata jopa kahdeksaa maalikerrosta ruutuikkunoista vajaan sadan vuoden ajalta, vaikken kovin helposti harrastakaan valittamista. En kuitenkaan halua ryhtyä tähän enää lähiaikoina uudelleen, sillä teen-itse-koska-varmasti-osaan-ja-nautin-siitä-kera-viinin-gloria haihtui jo ensimmäisten lomapäivien aikana. Sentään touhuamista rakastava naapuri kuikuili uteliaana roskapussin heittomatkalla, että mitäs, tehdäänkö tuolla tosiaan käytännön töitä!? Maalinpoistoasunani toimi kylläkin bikinit, mutten jaksa uskoa, että hyllyvä valkoinen ja hikinen pullataikina oli syynä poikkeukselliseen huomioon pensasaidan toiselta puolen.

Pohjatyöt on nyt tehtävä kunnolla, sillä mikään ihmeliuos ei pysy kiinni vanhassa maalipohjassa. Paitsi lika. Arviolta 1960-luvulla on tehty ensimmäinen ikkunoiden virhemaalaus jollain väärällä tökötillä. Tuo kerros sekä kaikki sen päälle tehdyt maalaukset varisevat pois kuin hilse. Alimmat maalikerrokset ovat ilmeisesti keitettyä öljymaalia, väreinä ihastuttavat laventeli, oliivi ja kerma. Seinä on ollut vaaleansininen! Varmasti tähän värivalintaan on päädytty sisään pyrkivien sinikammoisten kärpästen takia.

Sanomattakin on selvää, että haluaisin palauttaa lähes alkuperäiset värit verannalle. Päädyimme kuitenkin valkoisiin ikkunapokiin. Seinien väri päätetään ehkä ensi vuonna. Ikkunaristikon päälle voi maalata myöhemmin toista väriä, jos nyt saadaan edes tämä uusi ja ainoa maalikerros pysymään. Luultavasti puu on alunperin kyllästetty pellavaöljyllä tai ehkä vernissalla. Tässäkö syy myöhempien (alkydi?)maalikerrosten lohkeiluun? Parasta on, että ehdimme jo ostaa Tikkurilan Maalarin Valkolakkaa, joka on nimenomaan muovipitoinen alkydimaali, kaikkea muuta kuin hengittävä perinnemaali. Miksemme ymmärtäneet tätä ostohetkellä? Myyjä vakuutti kyseisen maalin sopivan vanhoihin ikkunoihin, kun ei tiedä, mitä aineita niihin on maalattu aiemmin. Varmasti maali voi ikkunoissa pysyä, mutta haluammeko sulkea vaivalla avatun hengittävän puun muovia sisältävällä maalilla? Näitä maaleja rautakaupoissa suositellaan, mutta veikkaankin, että iso osa Suomen vanhoista taloista on maalattu väärillä maaleilla. Tieto lisää tuskaa väärästä ostoksesta. Onneksi emme ehtineet helteiden takia skrapausta pidemmälle.

Oikeastaan minun pitäisi kirjoittaa tämä selviytymistarina yksikössä, sillä mieheni on osallistunut maalausprojektiin lähinnä kuvaamalla minua remonttiasussa ja kuskaamalla meitä kauppoihin. Muistan, mitä sovimme, jos muutamme vanhaan puutaloon... että se olen sitten minä, joka kannan päävastuun puulämmityksestä ja remontoinnista! Onneksi lämmitys on osoittautunut miehelleni hyvinkin siedettäväksi rutiiniksi. Hypoterminen talvi+minun vuorotyöni=syvä kiitollisuus. Saas nähdä, miten käy muiden ikuisuusprojektien. Kohta voinkin vain itse maata divaanilla ja syödä viinirypäleitä, joita mieheni heittelee suuhuni remontoinnin lomassa.

P.s. Ullakolta löytyi tomun peittämä vanha samettidivaani, jonka mahdollisesta historiasta näpyttelen myöhemmin...