Esmeraldan eetos

... ei muista. Tämän on varmasti moni huomannut. Sain ystävältä lahjaksi ihanan pienen muistivihon. Se uupui tietenkin kävelylenkiltä, kun tuli joku todella hyvä blogiaihe mieleen. Arvatkaa, muistanko sitä nyt. Joskus aiemmin tuli mieleen runoja ja aforismeja. Luulen, että vuodenvaihteen taso on ollut lähinnä selviytyminen, joten tärkeät ajatukset ovat olleet "muista suodatinpussit". No, en muistanut, vaikka ohitin juuri ennen tätä kuvaa kaupan. Aamulla menee viimeinen ryppyinen hyllyväliköstä löytynyt pussi käyttöön. Tänään on kauan sitten kuolleen läheiseni syntymäpäivä. Myös hyvän, onneksi yhä elossa olevan ystäväni. Mietin heitä hyiset voimasäteet kasvoillani.  En tiedä mikä Murphyn laki siinä on, että aina kun on vapaata kirjoittamista varten, on itsellä tai lähipiirissä kaiken energian syöviä terveyshuolia. Nyt molemmilla. Jossain kohtaa tulee olo, ettei jaksa mitään. Silloin lienee parasta vain ulkoilla ja yrittää lukea kirjaa. Kohta kirjoitankin tänne viimeisimmästä l...

Sattumalta haahuilin perjantai-iltana kirjaston hyllyvälikössä, joka sisälsi Toyota Corollan korjausohjeita - ja ihmisen. Käteeni osui Riitta Castrénin teos Läpivalaisu , sillä minua tietenkin houkutti viinilasi ja tunnistettava työympäristö. Tämänkin teoksen bongasin sattumalta kirjastossa ja luin sen heti, koska hartiani olivat Dan Brownista jo liian kipeät.  Castrén on tehnyt pitkän uran aikakauslehtien toimittajana ja A-lehtien toimituspäällikkönä. Kirjassaan hän jättää pitkät jäähyväiset alkoholille, joka lopulta johti työsuhteen menetykseen. Teos on rohkea vuoropuhelu oman itsensä, suomalaisen työkulttuurin ja kyllä - myös fanittamani Timo. K. Mukan kanssa, jonka hautajaisia Castrén seurasi salaa kotikylässään. Mukka myi koululaisille kyniä ja paperia. Ties vaikka tällaisetkin kokemukset tekisivät ihmisestä kirjoittajan. Castrén käy läpi laajalla otannalla ja yleissivistyksellä elämäänsä pohtien, mitkä syyt johtavat tissutteluun. Suomessa on totuttu humalahakuisuuteen, mutta ...

Aloitus on miltei kuin "näin puhui Zarathustra". Kaikenlaisia jumaluuksia ja ennustuksia vuodenvaihteeseen liittyy, mutta itse en jaksa niistä enää kiinnostua. En halua tietää, mitä on edessä. Siksi en mittaa ja skannaa itseäni älysormuksilla tai millään muullakaan. Varmaan magneettikuvaus tarvittaessa riittää kertomaan, pitääkö viimein huolestua. Ihmiskunta on astunut isoon markkinakuiluun ostamalla hilavitkuttimia, joiden funktio pyörii oman navan ympärillä. Siitä huolimatta ja juuri siksi olen innostunut äskettäisistä uutisista. Pekka Puskan kuuluisa Pohjois-Karjala-projekti saa jatkoa. Supermarketissa pilotoidaan Ihmisten huoltoasemaa, jossa voi mitata oman kehonkoostumuksen ja vilauttaa ostoskoriaan. Tässä on ainekset kaikkeen somesirkukseen ja herneen ajautumiseen eri sieraimiin. Mutta uskon, että "tutkimus" hoidetaan kunnialla maaliin.  Ehkä nykyajassa ajatellaan enemmän, että kansanterveys on yksilön oma asia. Hintalappu kuitenkin lätkäistään myös ja etenkin...

Joko saa hengähtää? Ensin joulu saa tulla, sitten annamme sille luvan väistyä suorastaan anellen sitä. Oma joulu sisälsi riittämiin hääräystä ja passausta, mutta myös istumista valmiiseen pöytään. Puolet ajasta meni kolmiolääkkeissä, kun migreeni toki räjähti aattoillan kahvitteluissa varsin odotetusti. Tänään tapanina on onneksi jo sellainen olo, että voisi lähteä ulos kävelemään. Avaan siis koneen.  Nykyisin saan aina jouluna vähintään 1-3 kirjalahjaa, koska synttärinikin ajoittuu lähistölle ja kirja on aina helppo lahja. Ainakin, jos tietää, mitä lahjan saaja lukee ja mitkä voisivat kiinnostaa. Niinpä kuvan trio kuvastaakin aika hyvin makuani. Kaikkiin liittyy jollain tavalla historia. Kaksi kolmesta on käännöskirjallisuutta, joka on usein enemmän minun juttuni kuin kotimainen.   Neljän viikon loma on alkanut myös sängyssä lojumisella. Olen lukenut alle viikossa kolme ja puoli kirjaa, joista puolikas on tuo ylin saamani lahja. Sain nämä kolme kirjaa synttäri- ja joulul...

Kirjaston palautushyllyssä koreili vaaleanpunainen värisuora, joka "mätsäsi" vaaleanpunaiseen sateenvarjooni. Yksi lainaamistani teoksista oli Raisa Omaheimon Ratkaisuja läskeille. Olin ajatellut, etten ehkä olisi "kohderyhmää", koska itse olen aina ollut silmätikkuna liiallisesta laihuudesta, jonka muut ihmiset kuin minä määrittelevät. Miten väärässä olinkaan, ettei kirja koskettaisi myös itseäni! Ytimestä löytyy juurikin se, kuinka yhteiskunta määrittelee sen, mikä on normaalia. Jos poikkeat siitä vähänkin, olet silmätikku, sylkykuppi, epänormaali, epätavallinen, vastenmielinen, mitä vielä.  Oikeastaan on turha avata kirjan eri asioita sen tarkemmin, kun jokaisen kannattaa se aivan ehdottomasti lukea. Ehkä joku huomaa itsessäänkin jotain parantamisen varaa. Ainakin huomaan nyt, että minun on aivan turha lähteä mukaan vihdoin saamieni lisäkilojen päivittelyyn. Luulisi, että saisin nyt olla rauhassa. Mutta ei, nyt sukulaiset kommentoivat, kuinka minullekin on tullut...

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille blogin lukijoille! Perinteisiin menoihin kuuluu myös Esmeraldan itsenäisyyskirjoitus, joita löytyy monelta vuodelta .  Näemmä olen joskus kirjoittanut pukuanalyysin kin, jollaisen aion ilman muuta taas henkisesti kotisohvalla tehdä, fyysisesti sillä lojuen. Nyt tuleekin kiire kirjoittaa tämä juttu, sillä kello 12 alkaa Tuntematon sotilas. Saattaa kuitenkin olla, että katson vain ohimarssin Kouvolassa, se alkaa tuntia myöhemmin. Tuntemattoman olen monen tavoin nähnyt lukuisia kertoja, mutta kirjana olen lukenut huikean esityksen vain kerran. Olisi jo korkea aika lukea se uudelleen.  Itsenäisyyspäivänjuhlintaan kuuluu monen mielikuvissa isänmaallinen paatos . Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee, kysytään aina Linnan juhlissa. Vastauksen pitäisi olla itsestään selvää, mutta itsestäänselvyys ei itsenäisyys silti ole. Ei vapaus, rauha, hyvät lähtökohdat elämälle. Suomessa on silti yhä edelleen mahdollista, että hyvin köyhistä oloista voi ponnistaa, v...