Esmeraldan eetos

Kun viimeksi jaoin blogini epäsuosituimmat tekstit , tuo postaus nousi hyvin suosituksi. Meitä ihmisiä taitaa kiinnostaa "epäonnistuminen" niin kohtalona kuin mysteerisenä kysymysmerkkinä - näin bloggaajan näkökulmasta kysynnän ja tarjonnan lakeihin liittyvänä ilmiönä. Monelle bloggarille on varmasti tuttua, että "diipadaapaa" luetaan yli odotusten, kun taas oikeasti syvälliset ja itselle tärkeät jutut voivat jäädä paitsioon. Näin alkuun onkin pakko lisätä tähän pieni vertaileva tilastotietopläjäys : Seiskan lukijamäärä vuonna 2019 oli 280 000 ja Suomen Kuvalehden 270 000. Kuitenkin kokonaistavoitettavuus Seiskalla oli 749 000 ja Suomen Kuvalehdellä vain 328 000. Myös verkkojulkaisujen lukemisen kestoissa oli - luonnollisesti jo sisältöjen syvyyden ja pituuksien erojen takia - suuri ero. Kepeät kuulumiset (tai juorut) ovat helpommin lähestyttäviä kuin keskittymistä vaativat aiheet. Molemmille on paikkansa. Itse taisin lukea Seiskaa viimeksi saadessani sen ty...

Olisipa vielä aika, jolloin korona tarkoitti pelkkää baaria, olutta, brandya tai legendaarista puista peliä, jonka kepistä sain siskoltani selkään. Korona-peliin kuului hävinneen suuttuminen pelin lopussa tai vaihtoehtoisesti kahden pelurin välinen tasa-arvoinen keppitappelu. Tälläkin hetkellä monessa suomalaiskodissa varmasti pelataan (ja pelätään) koronaa, sillä  korona-pelit on yllättäen myyty loppuun lähes koko maasta . Korona-pelin saa ehkä vielä tilattua  täältä  - tai voit vaihtoehtoisesti nikkaroida sen eristysajanvietteenä itse! Koronaepidemia on aikaansaanut yhtä lailla kamppailun näkymätöntä virusta vastaan. Peli on nyt kaukana tasa-arvoisesta, eikä hävinneen kiukuttelu kiinnosta pelin isäntää, koronavirusta, pätkän vertaa. Koronaepidemian aiheuttaman eristyselämän vaikutukset ulottuvat kodin seinien sisäpuolelle ihan fyysisenkin kamppailun muodossa. Perheväkivaltatilastot ovat jo nyt kasvaneet ja alkoholinkäyttö lisääntynyt. Peli on raakaa eikä reilua...

Ylen kolumneista löytyy aina tasokkaita, ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Yksi hiljattain lukemistani koskee inhimillisyyttä ja avuliaisuutta: ihmisiä, jotka ovat teoillaan vaikuttaneet positiivisesti srilankalaisen, nykyisin Suomen kansalaisen Rajkumar Sadanadesanin   elämään . Ensimmäisellä suomalaisella joulupöytään kutsujalla ja poliisilla, joka näki turvapaikanhakijan miehenä - vertaisenaan ihmisenä, on ollut suuri merkitys Rajkumarin elämänkulussa. Merkityksellisten hetkien arvon ymmärtää joskus vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Tällaisia hetkiä voivat olla esimerkiksi varhaislapsuudessa tai kouluaikoina saadut kokemukset aidolla tavalla kuulluksi tulemisesta. Muistelen lämmöllä ala-asteen opettajaani, joka oli kaukaa viisas, reilu, oikeudenmukainen ja kannustava. En silloin voinut ymmärtää, miten paljon tuo vuosia minua opettanut yksin asuva, toisinaan pullaa meille oppilaille leiponut viisikymppinen (eli todella vanha) naisihminen vaikuttaisi epäsuorasti elämänkulku...

Covid-19 eli suomen kielen tämän hetken yleisin sana koronavirus on aikaansaanut poikkeustilan maassamme. Otsikon lausahdus on tuttu uutislähetyksistä  ja yhä lähietäisyydellä tapahtuvasta small talkista. Poikkeukselliset ajat ovat johtaneet  valmiuslain käyttöönottoon ensimmäisen kerran sota-ajan jälkeen. Koronavirukseen varautuminen ja siltä suojautuminen muistuttaa jo jossain määrin sodankäyntiä (lausunnot á la Macron ja Trump ). Ja sitähän se on - taistelua näkymätöntä vihollista vastaan. Koska virus ei ole konkreettisesti nähtävillä kuin vasta sitten, kun se heikentää ihmisen peruskunnon pahimmillaan tehohoitoon asti, meillä on ollut ollut suuria vaikeuksia ottaa viruksen vakavuus tosissaan. On hälyttävää, että uutisten ykkösaihe on ihmisten piittaamattomuus karanteenimaisten olojen noudattamisesta.  Kuvat Kakolan tyhjentyneeltä vankila-alueelta vuodelta 2012, ajalta ennen uudisrakennuksia. Hienosti esiintymisensä hoitaneen pääministeri Sanna Marinin...

Käsi ylös: oletko ostanut viime aikoina säkillisen vessapaperia siksi, että muutkin ovat näin tehneet? Tai siksi ettet vain jäisi ilman huomatessasi ehtyvän tarjonnan? Onneksi olkoon, olet astunut koronaepidemian aikaansaamaan joukkohurmokselliseen ansaan! Kuva: MTV Uutiset ja  syyt vessapaperin hamstraukselle . Vessapaperitehtailijat kiittelevät kilpaa lisättyään tehtaisiin ylimääräiset vuorot, kauppiaat taas joutuessaan haalimaan lisätyövoimaa henkilöstövuokrausyrityksistä. Ei oota  myydään hetkellisesti jo osastolla sun toisella. Kansa on varautunut mahdolliseen koronakaranteeniin vessapaperin lisäksi pastalla, säilykkeillä ja pavuilla. Ulkopuolinen voisi luulla kaupassa asioinnin perusteella, että Suomi on täynnä italialaisia turisteja, jotka ovat äkisti sairastuneet pitkäkestoiseen ripuliin. Jos ja kun talouden koronataantuma rantautuu Suomeen, se ei ainakaan vielä näy kaupoissa muutoin kuin neuvostohenkisissä hyllynäkymissä. Kysyn itseltäni muutenkin lähes ...

Kuolema ei ole Suomessa tabu, mutta kovin mielellään siitä ei puhuta saati lueta siitä kertovaa kirjaa. Nyt kuitenkin kannustan jokaista lukemaan toimittaja Henna Mäkelinin kokoaman teoksen Kuolema - kaikki mitä olet aina halunnut tietää .  Löysin tämän vuonna 2018 ilmestyneen kirjan kirjastoauton valikoimasta, jossa odottelin rankkasateen loppumista. Oli aikaa kahlata hyllyjä läpi ja todeta ilahtuneena, miten moni eri ikäinen ja taustainen ihminen kohtaa toisensa tuolla pysäkillä. Kirjastoautoon astui vuorotellen koko elämänkaari pienoiskoossa. Kuvakirjoja imevästä taaperosta on lopulta lyhyt matka palvelukodin dekkarinlukijaan, joka ei ehkä lopun lähestyessäkään odota kuolemaa vaan elää kuin viimeistä päivää.  Mitä muuta meillä on kuin tämä hetki? Tämä kysymys nousi mieleeni jatkuvasti lukiessani kirjaa, jonka ilmestymisestä yöpöydälle mieheni oli aluksi hieman tuskissaan. Edustamme kahta ääripäätä - siinä missä kuolema on minulle jokseenkin pelkoa herättämätön...

Hyvää naistenpäivää kaikille, myös miehille ja muunsukupuolisille! Minun piti kirjoittaa jotain hauskaa tai älykästä, mutta totesin, ettei minulla ole oikeastaan mitään lisättävää  vuosi sitten kirjoittamaani postaukseen . Voisin oikeastaan postata saman tekstin joka naistenpäivä. Oikeastaan joka päivä. Ei huolta kuitenkaan, yritän pitää blogini jatkossakin moniaiheisena foorumina. Palataan nyt kuitenkin tuohon postaukseen, jossa pohdin monin eri avoin naisen asemaa yhteiskunnassame, osin omakohtaisten kokemusten pohjalta. Ainoa asia, joka on vuoden ikäisen postaukseni jälkeen muuttunut, tulee tässä: tuo mieskollega, jonka käytöksestä kirjoitin, ei ole enää meillä töissä. Osia teoksesta Naistenpäivä, jonka tein tasan vuosi sitten öljypastelleilla. Kävisi melkein sääliksi, ellen olisi nyt vapautettu rasvaisista vitseistä ja kaikista niistä työtehtävistä, jotka "jouduin" tekemään hänen puolestaan. Silti miehinen johtajastatus elää ja voi hyvin. Ei viikkoa ilman ...

Joskus yksittäisten elementtien kantavan teeman keksii vasta jälkikäteen. Vietettyäni päivän Helsingissä huomasin, että lähes kaikki kokemukseni, ostokseni tai vierailukohteeni liittyivät jollain tavalla Venäjään. Tämän kruunasi se hämmentävä seikka, että lähes jokaisessa myymälässä minua palvelemaan lähetettiin tai minua lähestyi venäläinen myyjä, venäjäksi. Noh, tämäpä nyt ei ole suoranainen ihme Georgia-kokemukseni jälkeen, vaikka tuolloin slaavitar-pokaalin vei ansaitusti ystäväni. Ehkä me olemme vähän kuin eri puolilta ex-Neuvostoliitoa, vaikkei meissä tietääkseni virtaa neuvostoveri tsaariaatelisverestä puhumattakaan. Tsaarinaikaista loistoa oli sentään tarjolla yllin kyllin Helsingissä ja erityisesti Sinebrychoffin taidemuseossa . Yläkerran "koti" on ilmainen vierailukohde. Kirjoitan sanan koti lainausmerkeillä, sillä harvalla meistä on kotona tarjolla tällaiset interiöörit. Venäjältä Suomeen kauppiaiksi ja panimopampuiksi saapuneet Sinebrychoffit olivat kui...