Esmeraldan eetos

Mikä ihminen on? Eino Leinon mukaan virvaliekki levoton . Samaan lopputulemaan päädyin luettuani historioitsija Yuval Noah Harari n bestseller-teoksen Sapiens: Ihmisen lyhyt historia . Eino Leinon virvaliekit ovat vain jo levinneet maailmanlopun purgatorioksi, jota ihminen itse omalla toiminnallaan kiihdyttää. Levottomuus taas kuvastaa ihmisen ja ihmisyyden sisäistä sekasortoa, jolla dynastiat murenevat ja jolla pystytetään diktaattorien myöhemmin pommitettavat patsaat. Ihmisen sisäinen levottomuus saa meidät etsimään ikuista onnea eli toisin sanoen vapautusta kärsimyksistä. Vaan oliko ihminen ennen onnellisempi? Hararin loisteliaan monitieteisen ja uskaliaan analyyttisen kirjan tärkeä kysymys nostaa esiin tähän asti varsin unohdetun tutkimuksenalan: onnellisuuden historian. Oliko ennen kaikki paremmin? Jotta tähän kysymykseen olisi mahdollista punnita kaikenkattavia vastausvaihtoehtoja, on lähdettävä tutkimusmatkalle kauas ihmisen varhaishistoriaan, jonne siirtyminen on lopul

Positiivisella ajattelulla on  tieteellisinkin tutkimuksin todistettuna ihmeitä tekevä voima. Kodin sotkut, tavarakeot ja ikuisuusselvitysprojektit ovat kuitenkin asioita, joihin aniharva kykenee suhtautumaan positiivisesti tai edes armollisesti. Näemme jatkuvasti ympärillämme stailattuja ultrapuhtaita koteja, joissa jokainen harva tavara (anteeksi, design-esine ) on sijainniltaan tarkoin harkittu. Pidämme itse yllä tätä illuusiota, että kodeissamme pitäisi olla aina tyylikästä ja siistiä, jotta sen voi esitellä muille. Toinen vaihtoehto on jättää kutsumatta ihmisiä omaan kotiin akuutin (tai kroonisen) sekasorron takia. Tällöin annamme vallan häpeälle, itseruoskinnalle ja mahdolliselle erakoitumiselle. Miksi hauskanpito ja kahvittelu ystävien tai sukulaisten kanssa on muka mahdollista vain siistissä kodissa? Miksi naisen mitta on yhä 2010-luvulla se, kuinka hyvin hän pystyy pitämään kodin siistinä, tekemään herkullisia leipomuksia ja sommittelemaan havukransseja oviin ja ikkunoih

Sanotaan, että suurimmat ruoka- ja juomainnovaatiot ovat syntyneet vahingossa. 6000 vuotta sitten jossain muinaisen Egyptin paikkeilla valvomaton puurokattila kiehui yli. Kuumille kiville lentäneet puurokikkareet muuttuivat maailman ensimmäisiksi  alkeisleiviksi . Ihan yhtä helposti ei syntynyt Elvis elää -kakkuni, mutta sattuman johdattelemana kyllä. Olin käynyt edeltävänä iltana ruokakaupassa, ja mieheni purki tavarat jääkaappiin. Aamulla huomasin, että osa ostamistani elintarvikkeista olikin varsin liikuttavasti jäänyt pöydälle. Koska hävikkiruoka on minulle kauhistus (siis oikeasti roskiin päätyvä ruoka, ei hävikistä jalostettu ruoka), yritin miettiä, mihin uuniruokaan voisin käyttää Philadelphia-tuorejuuston. Meillä on keittiössä vain 16,9 astetta, joten ajattelin kermapohjaisen juuston olevan ainakin uunin kautta vielä pelastettavissa. Koska haluan olla kesällä bikinikunnossa (kuten me kaikki), ensimmäisenä ideana mieleeni tuli tottakai amerikkalaistyylinen juustokakku.

Blogipostausten perässä näkyy usein kolme kyseisen kirjoittajan suosituinta tekstiä. Minua kiinnostaa usein enemmän, mitkä ovat ne vähiten suositut ja miksi. Veikkaan, että moni kirjoittaja toivoisi laajempaa näkyvyyttä juuri niille teksteille, jotka ovat saaneet vähiten klikkauksia. Kun aloin kirjoittaa blogia huhtikuussa 2018, minulle ei ollut ehtinyt muodostua kovin syvällistä käsitystä blogimaailmasta. Pikaisen blogiportaalikatsauksen jälkeen huomasin, että suosituimpia tuntuivat olevan hää-, raskaus- ja sisustusblogit.  Vaikka osasin aavistaa, mitkä teemat vetoaisivat eniten lukijoihin, päätin pitäytyä vain sellaisissa aiheissa, joilla on minulle itselleni jotain merkitystä. Lopputuloksena on ehkä temaattinen sillisalaatti, mutta sellainenhan elämä on (harva edes pitää sillistä). Renessanssiajan humanistinen koulutus yhdisti lukuisat eri tieteenalat, joita nykyään opiskellaan täysin erillisinä oppiaineina (esim. anatomia/lääketiede, tähtitiede, historia ja kuvataide s

Minulla oli ilo päästä katsomaan jo toisen kerran elämässäni musikaali Viulunsoittaja katolla , tällä kertaa Salon PROvinssi-teatterissa. Ensimmäinen varsin koskettava show jäi mieleen yli vuosikymmen sitten Åbo Svenska Teaterissa, jonka näytelmät ja musikaalit ovat lähes aina taattua laatua ( Les Misérables ikimuistoisena ykkösenä). Viulunsoittaja katolla kuuluu Suomen suosituimpiin esitettyihin musikaaleihin, eikä ihme. Alukuperäisen musikaalin Fiddle on the Roof in (Joseph Stein - Jerry Bock - Sheldon Harnick) ensi-ilta oli Broadwaylla vuonna 1964. Siitä lähtien ukrainanjuutalaisen perheen tarina, vaikuttavan melodinen musiikki ja katsomonkin nykimään saavat tanssiesitykset ovat valloittaneet ympäri maailmaa. Olisi vallan hienoa kokea kolmas "toden sanova" kerta jossain upeassa ulkomaisessa teatterissa, ehkä jopa Broadway lla. Varmasti musikaalin juoni on valtaosalle teille lukijoista tuttu jo usein näytetyn, Oscar-palkitun tv-elokuvan (1971) kautta, mutta avataa