Esmeraldan eetos

Menetettyäni äänikirjaneitsyyteni ja palan sydämestäni Eeva Kilven  ajatuskokoelmalle  Sininen muistikirja  aloin pohtia yhä enemmän vanhenemisen mystiikkaa. Tosin, jos kysyisin äidiltäni tai anopiltani, he sanoisivat kumpikin, ettei vanhenemisessa ole mitään mystistä - tiedossa on ainoastaan uutta kremppaa toisensa jälkeen, kehon rapistumista ja mielen voipumista. "Vanhaksi ei ole tulemista" taitaa olla anoppini suosikkilause juuri tällä hetkellä. Sama fiilis välittyy myös Kilven ajatuksista noin 20 vuoden ajalta, joissa vanhuuden tuntemuksista välittyy kuitenkin enemmän yksinäisyys ja ikävöinti kuin fyysisen rappeutumisen tuskaisuus. Äitini tokaisi minulle viimeksi nähdessämme: "sinäkin se vanhenet kovaa vauhtia". Lienee siis minunkin ajankohtaista pohtia vanhuuden ja vanhenemisen olemusta! Toivon kuitenkin, että minulla on vielä reilusti aikaa elämäni viimeisiin kirjallisiin merkintöihin. Toivon myös, että joku löytää nuo ajatukset ja keksii niille yhtä hyvä

Tämä viikko on ainoastaan naisten nimipäivistä koostuva ajanjakso, naistenviikko - hienotunteisemmin akkain viikko . Se on sateinen, sillä naisethan ovat tunnetusti kovia itkemään. Tällaisen selityksen on vanha kansa valinnut vuosittain toistuvalle ilmiölle. Naistenviikolla on yleensä aina ja poikkeuksetta 2-4 sadepäivää. Niin näyttää tapahtuvan jälleen ainakin täällä Varsinais-Suomessa. "Reeta pissii pirahuttaa" ja "Mataleena itköö mielellään", kuvaillaan Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -klassikkoteoksen sivuilla osuvasti kunkin nimipäiväsankarin kohdalla.  Kuvittajapalkinto tälle pissivän Reetan piirtäjälle?  Alunperin naistenviikkoa on kuitenkin vietetty ylevämmistä lähtökohdista. Keskiaikaisten pyhimysten, mutta jo alkukristillisyydessä arvostettujen Maria Magdalenan ja Kristiina Neitsyen päivät osuivat samalle viikolle. Tänään 22.7. vietämme Magdalan Marian päivää ja perjantaina 24.7. Kristiinan eli suomalaisittain Kirstin marttyyrikuoleman p

Aamun uutiskatsauksesta silmiin pomppasi Jörkka-analyysin ja etätyön päättymisruodinnan jälkeen erityisesti suomalaisten lukuinto kesällä. Adlibriksen teettämän kyselyn mukaan kahdeksan kymmenestä on lukenut tai aikoo lukea painetun kirjan tänä kesänä. Se on paljon - etenkin, jos aikomukset toteutuvat niiden monien muiden suunnitelmien rinnalla. Jos edes nämä... Lukeminen on suosituinta naisten keskuudessa ja ikäryhmistä erityisesti 18-35-vuotiaat ilmaisivat kiinnostuksensa lukemista kohtaan kasvaneen. Tämä ilahduttaa minua maailmassa, jossa aitoa sivistystä (myös sydämen) saa peräänkuuluttaa yhä useammin. Vai johtuuko tunteeni kenties lisääntyneistä Trumpin edesottamuksista, jotka päätyvät satelliittien ja tukiasemien välityksellä omaan olohuoneeseen harva se ilta? Sen verran utelias kuitenkin olen, että Trumpin veljentyttären (psykologian tohtori Mary L. Trump ) kirjoittama analyysi  on lisätty ajan X lukulistaan.  Itsensä sivistäminen ei tietenkään ole vain tietokirjoj

Näin unen, jossa lapsuuden kotikellariimme oli ilmestynyt rotta. Olin astua sen päälle, sillä se oli kuin maatunut lattiaan. Se oli täysin paikoillaan - ainoastaan kupera vatsanseutu kohoili pelästyneen hengityksen tahdissa. Rotta poikisi kohta. Äitini,  joka oli kellarissa kanssani, alkoi etsiä säkkiä. "Nyt on kiire", hän sanoi. Ymmärsin, ettei todellakaan kätilöimään vaan tappamaan rotta ennen kuin ongelma leviää koko taloon. Muistin ja yhdistin sekä unessa että todellisuudessa näkymän Kieslowskin elokuvaan Sininen , jossa koko perheensä onnettomuudessa menettänyt päähenkilö Julie ( Juliette Binoche ) ei halua uudessa elämäntilanteessaan minkäänlaisia muistutuksia aiemmasta elämästä. Silti elämä löytää hänet erakkoasunnon sisältä, jonka komeroon rottaemo on poikinut vaaleanpunaiset pienet jälkeläisensä.  Elokuvassa päähenkilö ratkaisee ongelman naapurin kissan avulla, mutta minun unessani aina touhukas äitini ryhtyy heti toimenpiteisiin. Itse seuraan sivust

Nyt olen minäkin uskaltautunut kirppistelemään pitkän tauon jälkeen. Melkein tuli jo vieroitusoireita, mutta toisaalta hamsteripaussi teki hyvää. Löysin keväällä siivoamastani kellarista vaikka mitä unohdettuja aarteita lähinnä mummoni jäämistöstä. Samalla ymmärsin säilyttäväni aivan turhaan sellaisia esineitä, jotka eivät - niin - konmarituksen hengessä - tuota minulle enää iloa. Rakkausmuumi jää ehkä omaan käyttöön.  Mitään en ole vielä myynyt, mutta veikkaan ainakin muumimukien löytävän vielä uuden kodin, ehkä montakin. Muumeja on kertynyt minulle 24 kappaletta 1990-luvulta lähtien. Niistä kuusi varastettiin avonaisesta muuttopakusta asuessani vielä yliopistosäätiöllä. Olen usein miettinyt, että ehkä varas nauttii kupeista enemmän kuin minä. Tottakai juuri nuo pöllityt mukit olisivat olleet tänään niitä arvokkaimpia. Vinkki: älä koskaan kirjoita muuttolaatikoihin liian eksaktia sisältöä! Jotkut Muumi-aiheet ovat ihan kivoja, mutta minulla ei ole koskaan ollut mink

Ihminen on aina halunnut tirkistellä. Tarpeemme nähdä, mitä seinän, oven, muurin, verhon tai kieltomerkin takana on, on seurannut meitä varhaislapsuusvuosista lähtien. Lapsuuden uteliaisuus on vielä varsin viatonta, mutta siihenkin liittyy rajojen tunnustelu. Uteliaisuuden avulla opimme, mikä on sallittua, mikä kiellettyä ja mikä jotain siltä väliltä. Muistan hyvin, että hissin punaista seis-nappulaa ei saanut painaa, mutta hillityn kiivas uteliaisuuteni esti käskyn tottelemisen. Painoin seis-nappulaa ja hissi pysähtyi kerrosten väliin. Opin kuitenkin, että minulle ei suututtu eikä minua läksytetty tästä pienestä kokeilusta. Kaikkihan me olemme halunneet painaa seis-nappulaa (tai sitten olen vain outo). Siispä uskalsin laajentaa reviiriä muiden uteliaisuuden kohteiden pariin. Sillä tiellä olen edelleen - vain sovinnaisuuden rajat pyrkivät minua estämään. Joku voisi kuitenkin sanoa: rajat on tehty rikottaviksi. Tämä kuva on yhdestä lempielokuvastani, jonka paljastan postauksen