Esmeraldan eetos

Mielikuvitukseni on eilisen viinitastingin jäljiltä sen verran hapokas, että on helpointa tarttua suosikkiaiheeseeni, blogivierailuun johtaneisiin Google-hakuihin ! Tämän vuoden Google Analytics -tilastoja en ole vielä teille jakanut, joten hihitelläänpä nyt yhdessä huvittavimpia hakusanoja. Hauskin kuva kännykästäni (eihän joku maisemakuva voi olla hauska?). Tämä oli Citymarketista bongattu ehdotukseni naamiaisasuksi työpaikan pikkujouluihin. Minulle tuli kyllä nyt paha sokerinhimo kuvasta, sillä näin sokerilakon keskellä kakkaemoji näyttää liikaa herkulliselta suklaakonvehdilta :( Suosituin ja minua aina yhtä paljon naurattava haku on jo viidennelle sijalle yltänyt elämän merkityksettömyys ! Tätä menoa odotan jo kutsua A-studion kokemusasiantuntijaksi. Kuitenkin löydän kaikenlaisia turhia merkityksiä niihin hetkiin, jolloin pitäisi muka tehdä jotain tärkeää. Kuten juuri nyt rustata apurahahakemusta. En pysty. Liitän tämän postauksen valmistuneeseen rahankerjuuromaaniin ja t...

Koulukiusaaminen on toistuvasti tapetilla tässä KiVa-koulujen  maassa. Koulussa tosiaan pitäisi olla kivaa, mutta yhä useamman mielestä näin ei ole eikä ole pahimmillaan koskaan ollutkaan.  Palataan kaikki opintohalut lannistavaan kiusaamiseen hetken kuluttua. Esittelen ensin juuri ilmestyneen väitöskirjatutkimuksen . Siinä käsitellään kouluelämän laatua Suomessa ja Etelä-Koreassa, kahdessa huippu-Pisa-tuloksen maassa.  Näemmekö oppilaita nykyään näin suoraryhtisinä pulpettiensa takana, samanlainen herran pelon kiilto silmissään? Kuva: Yle, linkki postauksen lopussa. Opiskeluelämän laatu ei ole häävi, vaikka opintotulokset antavat ymmärtää muuta. Oppilaat eivät viihdy koulussa, heitä kiusataan tai heiltä odotetaan aivan liikaa. Oppilaat väsyvät, kärsivät ja ahdistuvat. Myös opettajat voivat pahentaa tilannetta omalla toiminnallaan tai toimimattomuudellaan. Mielenterveysongelmat ovat rajusti lisääntyneet juuri kouluikäisten keskuudessa. Miksi näin? Väitöskirja...

Onko tämä nyt totisinta totta, että minäkin olen langennut tammikuun harhaan - kuvitelmaan astumisesta terveellisemmän elämän nautinnolliseen maailmaan? Enhän minä saa nautintoa kahvikupillisesta ilman konvehtia näin joulun jälkeen, joten miten voisin innostua myöskään prosessoiduista kasvisproteiineista georgialaisen, rasvaisen ja rapean kanan jälkeen? Miten voisin astua into pinkeänä hieltä haisevaan jumppasaliin ja nostaa koipiani monotonisessa tahdissa kuin toistoa tekevä koira, kun minua totuuden nimissä puhuttelee vain sohva ja telkkarin nolo true crime ? Supertreenit peräisin  täältä . Tähän on menty. Ehkä sairausloma ja yhä jatkuva rampaus olivat viimeinen niitti orastavan laiskuuspuuskan sinetiksi. Paitsi että tuo sinetti taisikin olla kaatumiseni pyörällä pari päivää sitten. Hidastettuna, tyylipuhtaasti, muka ei sattuen. Kaatuminen on taitolaji, jonka onneksi hallitsen. Ei käynyt ruhjeita pahemmin, mutta kaaduin heti erään ihmisen kysyttyä, olenko kaatunut pyö...

Maailman uutisointi on tälläkin viikolla ollut masentavaa, joten laitetaanpa viikko pakettiin aina marginaaliin jäävillä hyvän mielen uutisilla! Uutistoimistona toimii oma yhden hengen pop up-aivosoluni, joka skannaa uutisjanoisille kuitenkin ihan oikeita uutisia. Oletteko huomanneet, että hyvät uutiset liittyvät usein lapsiin tai eläimiin? Tällä kertaa uutistoimistoni ykkösuutisaiheena on mäyräkoira , enkä tarkoita jo lähes unholaan jäänyttä lasiolutpullo-12-packia. Vuoden kuopiolaiseksi on valittu ihmisen sijaan lukukoira Sylvi , jolla on oma, todella viihdyttävä  YouTube-kanava , Facebook-sivu ja Twitter-tili ! Sylvin kaikki vloggaukset löytyvät myös täältä . Jos maailman pahuus masentaa, ei muuta kuin Sylvin videot pyörimään! Vuoden kuopiolainen: Karkaeakarvainen mäyräkoira, lukukoira Sylvi! Kuva peräisin Sylvin Twitter-tililtä.  Sylvi on ollut  merkittävänä apuna lasten lukuharrastuksessa  - toisin sanoen hän on siis kansallissankari. ...

Yleensä kierrän haasteet kaukaa ja astelen muutenkin mielelläni siitä kohtaa, mistä aita on matalin. Nyt on kuitenkin tartuttava ilahduttavaan kulttuurihaasteeseen, jonka löysin  Tuula´s Life -blogista . Haluaisin kovasti lukea enemmän kulttuuriaiheisia blogimaailman postauksia ja nähdä muutenkin kulttuurin näkyvämpänä osana arjessamme. Kulttuuriuutisointikin on lopulta aika marginaalista Suomessa, jos verrataan tilannetta esimerkiksi Ranskaan, Belgiaan tai Hollantiin. Tämä varmasti kertoo karua kieltä arvostuksemme kohteista Suomessa, jossa taidealan ihminen saa kuulla yleensä ennemmin  miten ajattelit rahoittaa elämäsi?  -kysymyksen kuin kuulla ihailua ammatinvalinnastaan. Edellä mainituissa maissa taas taidehistoria on yksi arvostetuimmista opiskelualoista. Kymmenen vuotta sitten sain kuulla hollantilaiselta alan opiskelijalta työllistymisen olevan varmaa ja hän hämmästeli, miksei tilanne ja arvostus Suomessa ole samalla tasolla. Niin, miksei? Onneksi Suomen ilmap...

Isoveli valvoo -teema on jostain syystä kiehtonut minua aina. Ehkä tämäkin juontaa juurensa klassisesti vanhaan Aku Ankkaan, jossa propellikamerat seurasivat ankkalinnalaisten elämää. En muista enää, oliko kyseessä Carl Barksin piirretty 1950-luvulta, mutta isoveljen valvonta on ollut ajankohtainen aihe koko teollisen aikakauden. Oikeastaan jo esiteollisen, sillä tuolloin valvontaa suorittivat kruunu ja kirkko. Niin kauan, kun asumme yhteisöissä, joissa riippuvuussuhteet pitävät meidät hengissä, joku valvoo meitä ja seuraa toimintaamme. Sanomattakin on selvää, että nykyajan suurin valvoja on sosiaalinen media sekä hakukoneet. Google varmasti suurimpana maailmanomistajana Facebook in lisäksi. Vaikka olen laittanut puhelimesta ja tietokoneelta kaiken mahdollisen stalkkausasetuksen pois päältä, minkä neuroottinen kansalainen suinkin voi, olen yllättynyt Googlen minua koskevasta tietomäärästä. Alla on kuvakaappauksia, jotka kertovat pelottavan totuudenmukaisesti siitä, kuka olen ja...

Last but not least - museokortin ja kohutun taidenäyttelyn jo lähestyessä umpeutumisaikojaan sain vaihdoin hilattua itseni Turun taidemuseoon. Olen käynyt katsomassa jokaisen tämän vuoden vaihtuvan näyttelyn, mutta tämä tämä viimeinen alakerran show  oli vähällä jäädä näkemättä. Ei vain kulttuurielämää vastaan sotivien työaikataulujen takia, vaan myös taiteilija Emil Nolden kansallissosialistisen taustan vuoksi. Nolden natsimenneisyys on ollut esillä mediassa ja blogimaailmassa kiitettävästi ja herättänyt paljon keskustelua (linkit postauksen lopussa). Sitähän taide parhaimmillaan on - jopa silloin, kun kritisoija ei ole teoksia vielä edes nähnyt! Hehkuva iltataivas (1945), yksi näyttelyn suosikeistani. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että taiteella on itseisarvonsa, johon muiden tekijöiden ei pidä antaa liikaa vaikuttaa. Jos vaikkapa kärjistetysti Pohjois-Korean johtaja, "aikuislapsi" Kim Jong-un piirtäisi valloittavan Disney-hahmon, teos on silti hieno, vaik...

Tämä kysymys nousee mieleen yhä useammin mediaa seuratessa. Mediaa, johon vielä Suomessa voimme luottaa. Olen kuitenkin huolestunut kansalaisten lähdekritiikittömyyden kasvusta. Jollei tiedä tai ota selvää, mistä tieto on peräisin ja mitkä ovat tuohon tietoon johtaneet perustelut, todistetaan kohta nopeasti eskaloituvaa someraivoa aiheeseen kuin aiheeseen liittyen. Vaikka linkkaan tänne blogiin välillä tietoja Wikipediasta, sen antamaa infoa ei voida pitää kaiken suhteen "varmana" totuutena. Kuka tahansa voi muokata Wikipedian informaatiota. Wikipedia-linkkaus on kuitenkin mielestäni pienempi paha kuin vaikkapa MV-lehdestä napattu "tieto". Tämä avoimesti rasistinen ja antisemitistinen lehti ammentaa artikkeleita aiheesta sun toisesta, tarkoituksena usein kärjistää eroja, leimata ja kohahduttaa. Jollei tiedä lehden taustaa eikä kyseenalaista lukemansa lähdettä, voi päätyä vaikkapa linkkaamaan raflaavan MV-artikkelin Facebookiin. Näin teki yksi suvaitsevainen tutt...