Esmeraldan eetos

Joulukuu on jälleen kerran ollut vuoden kiireisin kuukausi. Ne harvat luppohetket, joiden aikana olen ehtinyt ajatella vaikkapa kirjoittamista, olen käyttänyt lukemiseen. Sain syntymäpäivä- ja joululahjaksi historioitsija Yuval Noah Harari n tuotantoa  sekä sangen koukuttavan Mikael Persbrantin elämäkerran. Jollet jo tiennyt, olen koukussa Beckeihin (joissa Persbrandt esittää mahtavaa hahmoa Gunvaldia), jotka myös on kohtapuoliin jännitetty läpi uudelleen.  Lisäksi meillä on vieraita, eli perhettä kylässä ulkomailta, joten kaiken liikenevän ajan vietämme heidän kanssaan - vielä kun se on mahdollista. Kohta täytyykin ryhtyä ruuanlaittoon ja latautua henkisesti myös kakkavaipan vaihtoon. Tässä aamupäiväkahvin äärellä on hyvä miettiä, mistä vuosi 2018 on koostunut. Minulla on ollut tapana käydä läpi vanhaa ja tulevaa vuotta alunperin 1300-luvulta peräisin olevien Tarot-korttien avulla, joiden käytöstä kirjotan enemmän mahdollisesti heti alkuvuodesta. Nyt ei kuitenkaan ole a...

Harrastin joskus ala- ja yläasteikäisenä enemmänkin karkkien valmistusta itse. Innostuin kotitaloustunnilla tehdyistä nekuista, vaikka valitettavasti imeskelin tuolloin paljon epäterveellisempää vaihtoehtoa vapaa-ajallani. Onneksi järki kasvoi samaa vauhtia kuin yhtäkkiä lyhyeksi leikatut hiukset. Tupakoinnista ja nekkujen teosta on nyt jo naismuisti aikaa. Tänä jouluna ajattelinkin palata terveellisemmän synnin pariin.  Tein testiversion punssitryffeleitä omaan käyttöön (ehkäpä myös työkavereille heruu muutama maistiainen), jotta voin hienosäätää makua vielä ennen joulua. Tälläkin kertaa on vahva aikomus antaa itse tehtyjä konvehteja lahjaksi. Teininä tämä toteutui aikomuksesta huolimatta vain kerran, sillä toffeet, marmeladit ja tryffelit olivat kerta kaikkiaan liian hyviä varastoitavaksi. Pyydän jälkikäteen anteeksi kaikilta teiltä, joiden PITI saada herkkulahja. Oikeastaan voisitte kiittää minua, sillä en lihottanutkaan teitä.  Kaikkihan me tiedämme, että konve...

Joulu alkaa päivämäärän tarkkuudella siitä hetkestä, kun naapuri sytyttää ikkuinoihinsa kyntteliköt ja toinen koristelee koko talonsa sinisävyisillä led-seppeleillä. Mikäli ummistan silmäni tältä valoshow'lta (toivoen migreenitöntä vapaapäivää), minulla on kuitenkin jäljellä korvat. Juon aamukahviani rentoutuneena, maisemana autio piha (ilman jouluvaloja). Ainut havaitsemani liike on joulutranssiin johdatteleva, hiljalleen leijuva lumisade. Kiireisen työviikon jälkeen tämä on juuri sitä mitä tarvitsen. Samana hetkenä yläkerran meluisa Hoover lähtee käyntiin  - naapuri aloittaa joulusiivouksen. Soundtrack: "Tram tram *norsunaskel* pam whoooooo whoooooo uuuuuuuu tram tram pam *siirtelyä* kaakati kaakati whooooooooo whoooooo *kolinaa*! Koska olen rentoutunut, nauran hysteerisenä keittiössä (yksin, koska mieheni nukkuu vielä) tätä tragikoomista, mutta hyvinkin ennalta-arvattavaa kokemusta. Käännän lehden sivua ja luen horoskooppini. Se sopii täydellisesti tähän hetkeen: ...