Esmeraldan eetos

Sohvakooma ja migreenit ovat ajaneet minut korkeintaan ruumiskalmistoon. En ole jaksanut lukea mitään, paitsi muutaman aukeaman ennen nukahtamista. Työmatkoilla kuuntelen loputonta Ultraprosessoitua-kirjaa, jota en ole siis vieläkään saanut finaaliin. Ihmiskeho kyllä ajaa itsensä siihen, jos syö mitä sattuu. Silti vasta nykyisin, tai viimeisen 50 vuoden ajan, me olemme erityisesti tiedostaneet mitä syömme. Ja olemme sairaampia kuin koskaan, eläen silti jopa triplasti pidempään kuin tämän kummun alle haudatut. Rikalan ruumiskalmisto, Halikko.  Kivikaudella ihmisen keski-ikä oli noin 35 vuotta, eli reilusti yliajalla tässä mennään. En tiedä, onko homma laskettu luulöytöjen perusteella, en sitten opiskellutkaan arkeologiaa edes sivuaineena, vaikka se pääaineena oli joskus tarkoitus. Nyt alkaa ote taas lipsua, koska palauttavat viikonloput kuluvat sängyn pohjalla kolmiolääkkeitä napsien. Vaikka kovasti Yrittäjän päivänä pohdin, että se tie on nähty, on yrittäjyys etenkin sairaille usei...

Minusta inhorealisti on usein vain realisti. Hän ilahtuu, jos tutuksi todettu linja pettää, ja maailmassa tapahtuu jotain hyvää. Ihmettelenkin, miten inhorealisti saattaa olla hyvinkin hyväosainen ihminen, jolle ei ole koskaan tapahtunut mitään pahaa. Tehdäänkin heti perään selväksi, että itse en kuulu heihin.  Huomaan, että inhorealismin syvyys kasvaa uusien vastoinkäymisten myötä, mutta se ei ole sama asia kuin kyynisyys. Sitä vastaan kannattaa taistella. Kyyninen elämänasenne on kuin syöpä, joka levittää etäpesäkkeen kaikkialle.  Sellaisena voi nähdä myös toisen maailmansodan joukkoteloitusten pistekartan. Natsit ehkä näkivät vastaavana juutalaisten asuinalueet Amsterdamissa, kartan, johon hollantilaiset virkamiehet laskivat kaikki juutalaiset natsien puolesta.  Tänään tulee 80 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Telkkarissa näytettiin äsken loistava dokumentti , jonka olisin nimennyt toisin. Tämä ei ole dokumentti Auschwitzista, vaan ihmisyydestä. Miten se hilj...