Esmeraldan eetos

Kuinka monta kertaa havahdut miettimään, mitä kuuluu jollekin aikoja sitten tapaamallesi ihmiselle? Tai takavuosien julkkikselle, josta media ei ole hiiskunut sanaakaan vuosikausiin tai -kymmeniin? Minulle käy näin aika usein, sillä mietin paljon (liikaa) ihmiskohtaloita jo yhden päivän aikana. Varsinkin silloin, kun pitäisi tehdä jotain muuta kuin pohtia elämää toimettomana. Istun kahvikupin äärellä keittiössä ja katselen kevätpäiväntasauksen jälkeistä lumisadetta, joka on peittänyt eilen optimistisena höyrynneen pallogrillin. Jostain tyhjästä mieleeni juolahtaa takavuosien tähti Tony Montana. Mitä ihmettä? Minulla ei ole muuta kontaktia häneen kuin nimikirjoituskortti, jonka olen saanut ruotsinlaivalla pyytämättä käteeni joskus 1990-luvun alussa. Minun on pakko selvittää, mitä Tonylle kuuluu nyt. Ilta-Sanomien alle vuoden takainen juttu  Muistatko iskelmätähti Tony Montanan?  kertookin kaiken tarpeellisen. Vuodesta 1979 lähtien (Suosikin Rock-kuningas -kilpailun...

Minulla on asiaa. Kuten jokaisella meistä, jotka kirjoitamme blogia. Jännitämme lukijamääriä eli sitä, montako ihmistä asiamme kiinnostaa. Näen tässä pienen yhtäläisyyden ajankohtaiseen ilmiöön eli vaalikojujen toimintaan. Jos eduskuntavaaliehdokas sattuu värjöttelemään räntäsateisen katoksen alla ihan itse (sen sijaan, että kioski pyörii kannatusjoukkojen kahvinkeiton voimalla), tuntuu varmasti raadolliselta huomata potentiaalisten äänestäjien jonottavan ilmaisen pullakahvin eikä asian perässä. Toki jonottajalla itsellään voi olla asiaa - seisoohan kojulla ilmaista kuuntelua tarjoava kansanpsykologi. Ei kuitenkaan ihan näin. Kyllä asia nimeltä politiikka kiinnostaa suomalaisia. Ainakin aiheet, joista politiikassa väännetään, koskettavat meitä kaikkia. Harvalla ei ole mitään sanottavaa esimerkiksi vanhusten kohteluun, ilmastonmuutokseen tai yhteiskunnan eriarvoistumiseen. On kuitenkin paljon heitä, joilla ei ole voimavaroja äänestää ja/tai luottamusta poliittiseen päätöksenteo...

Tulipa tehtyä pieni puolipäiväretki lapsuuteni kaarnavenekeitaalle Naantalin Luolalanjärvelle, joka on nykyisin tunnettu etenkin lintubongarien keskuudessa. Järven rantamilla ovat käyneet vähintäänkin kääntymässä monet harvinaiset lintulajit, kuten kuparisorsa ja harjakoskelo. Mustakurkku-uikun olen luultavasti nähnyt siellä myös omin silmin. En ole lintuekspertti, joten omia havaintojani ei voi pitää kovin luotettavina. Kuitenkin järvellä asustaa kolmattakymmentä lajia lintuja kaikkien "perusvierailijoiden" lisäksi, joita voi bongailla kahdelta eri lintutornilta. Luolalanjärvi on syvyydeltään varsin matala - maksimisyvyys on reilut viisi metriä ja keskisyvyys vain 1,6 metriä. Järvessä vielä 1950-luvulla uimassa käynyt mummoni (joka oli tuolloin läheisellä sokerijuurikastehtaalla töissä) kertoi, että sieltä sai joskus paljon rapuja, mutta ajat ovat muuttuneet  teollisuuden päästöjen ja järven rehevöitymisen vaikutuksesta. Linnut kuitenkin pitävät juuri tällaisesta matala...

Otsikko on John Lennonin ja Yoko Onon kappaleen nimi vuodelta 1972. Tänään on kansainvälinen naistenpäivä , jota vietettiin  YK:n julistamana ensimmäisen kerran vuonna 1975. Pitäisikö minun huolestua, kun heräsin tähän Lennonin ravistelevaan laulantaan herätyskellon sijaan? Kappale soi päässäni, unessani. Woman is the slave of the slaves... think about it . Katsoin eilen dokumentin  Valkoinen kuningas, musta kuolema , jossa kerrotaan, miten järkyttävillä tavoilla kongolaisia riistettiin kumiorjuudessa reilut sata vuotta sitten. Jokaisen pitäisi katsoa tämä dokumentti, koska aihe on edelleen aivan liian vähän käsitelty ja kuitenkin sen tapahtumat ovat aikaansaaneet ensimmäiset laajamittaiset ihmisoikeustaistelut sekä Belgian vaurastumisen. Todennäköisesti syöt Brysselissä torttua siinä rakennuksessa, jonka rakennusrahat ovat peräisin kongolaisten vereslihasta. Tästä aiheesta lisää tulevassa postauksessa. Eilisillan dokumentti ja keskustelu naistenpäivän mahdollisesta k...

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Minkälaisen tarinan muodostavat seuraavat viimeisen vuoden aikana otetut kuvat?  Talvi Syksy Kesä Kevät Vuoden kuvapoiminnat päättyvät tähän kirkolliseen kuvaan, joka on otettu lähes tasan vuosi sitten. Se on kuin muistutus kristillisen kirkon paaston aloituksesta, joka osuu tänä vuonna juuri tähän hetkeen. Suuri paasto tai pääsiäispaasto alkaa 6.3.2019 ja se päättyy pääsiäiseen kestäen 40 päivää. Ortodoksimaissa paastoa noudatetaan edelleen hyvinkin kurinalaisesti. Myös ateistit voisivat hyvin kokeilla paastoa. Uskon, että pidättäytyminen itsestäänselvyyksistä tekee nykyihmiselle hyvää. Paaston sisällön voi valita itse, kunhan kunhan siihen sitoutuu. Jollei halua tinkiä ruokavaliosta, voi vaikka pyrkiä elämään ekologisesti. Vuoden ensimmäinen kuva, eli kronologisesti ajateltuna viimeisin on otettu Iso-Puolalan talossa Turussa. Se säästyi Turun palolta (...