Esmeraldan eetos

Kahden viikon aikana on tullut nähtyä säiden ääripäät. Olisivatko vain rakeet puuttuneet, vai satoiko niitäkin Turun rautaesiripun yllä? Olen sijoittanut tämän tiettyyn maantieteelliseen siirtymään, joka monin tavoin jakaa Turun kahtia. Voitte arvuutella, missä tämä sijaitsee, kuvan näette tämän tekstin lopussa.  Säiden tai lämmön nopea vaihtelu saa ilmeisesti aikaan sakeaa hernerokkasumua. En ole meteorologi, enkä jaksa googlettaa selvittääkseni tieteellistä taustaa ilmiölle. Mutta varmaan kaikkien mielestä tällainen usva on viime aikoina lisääntynyt. En tiedä, koskeeko ilmiö muutakin Suomea, vai vain veden varassa sinnittelevää kaupunkia seitsemän kukkulan laaksossa.  Kaikki tiet vievät Roomaan? Keltaisessa talossa on aikoinaan muistaakseni ollut suolavarasto, siitä pramea ulkokuori. Ihme kyllä tämä kortteli on pitkälti säästynyt. Etualalla toki pitää olla järkyttävän ruma pytinki. Kauempana hotelli Marina sentään on aikansa varsin onnistunut tuotos, vaikka senkin alta puret...

No niin. Hassisen lopetettua toimintansa olen ollut potenut kirppismasennusta. En ole jaksanut edes pohtia, mitä olen viime vuonna hamstrannut, mutta muistini mukaan en kovinkaan paljon. Kaappitila on täynnä, eikä vaatteisiin ole ilmestynyt reikiä. Paitsi villasukkiin, niiden päkiät kuluvat aina puhki. Villasukat ovatkin hyvä investointi kirpputorilla, jollei jaksa tai osaa itse kutoa. Usein sukkia löytää vain muutamalla eurolla, mikä eittämättä on vaivasta liian vähän. Myyjäisissä ja markkinoilla sukat ovat aina kalliimmat, mutta käsityöläisiä on mukava kannattaa. Seuraavat sukat olisinkin ostanut Naantalin Tuhkamarkkinoilta, jos koko olisi ollut sopiva.  Naantalin villasukkaperinteestä ei ehkä moni tiedä, toisin kuin paremmin brändätyistä muumeista. En halua edes kuvitella, miten epäonnistuisin tällaisten kutomisessa itse. Tuhkamarkkinat ovat jäänne menneisyydestä, ja ne elvytettiin ysärinä takaisin. Myynnissä on ollut siitä lähtien historiallisia metrilakuja ja pölypusseja....

Kevät koittaa aina uudelleen. Valon säteet viestivät toivosta tai toivottomuudesta, riippuen kärsiikö kevätmasennuksesta vai öljyämättömästä terassista. Riittävätkö rahat ruokaan, herjataanko kadulla tai osuuko juuri kevään korville se kaikein raskain vuosipäivä menetyksestä.  Minua on aina kiinnostanut höyryävät viemärit. Ehkä samaistun niihin. Lapsuudestani on olemassa yksi video. Siinä osoitan kuvan kaltaista törötintä nelivuotiaana kysyen mummultani, mikä toi on. Ymmärrän olevani yhä sama ihminen perustavanlaatuisten kysymysten äärellä. Tämä taitaa olla kaukolämpöön liittyvä putki.  Itselleni kevät on usein vaikeampi kuin syksy, jonka pimeyttä rakastan. Olen tehnyt epävirallista gallupia. Minusta tuntuu näin mutuotannalla, että ihminen nauttii eniten siitä vuodenajasta, jolloin on syntynyt. Itse kun olen joulun lapsi, en muista koskaan valittaneeni hangista ja nietoksista. Päinvastoin nautin talvesta ja elokuun pimenevistä illoista. Kevään valo tuntuu väkivaltaiselta riis...