Esmeraldan eetos

Kuulun siihen pesänrakentajakoulukuntaan, joka innostuu tasaisin väliajoin etsimään kuvitteellista, muka parempaa asuinpaikkaa. Luonnollisesti kuvitteelliseen paremmuuteen liittyy aina raha. Parempi ja ihanampi on yhtä kuin kalliimpi, mutta palkkani laahaa ikävästi unelmien loittonevassa perässä. Toisaalta sisämaasta löytyvän mummonmökin voi saada todella halvalla, jopa koronaisen mökkibuumin keskellä. Emme kuitenkaan voi muuttaa ympärivuotisesti asumaan keskelle korpea, vaikka sinne mieleni usein tekevi. Ymmärrän varsin hyvin, että oltuani vuoden vailla jatkuvia ihmiskontakteja, olisin ehkä jo valmis palaamaan kaupunkiin. Vanhaa miljöötä - ei korvessa vaan Naantalissa.  Ja mikäs täällä on ollessa. En usko, että meidän varallisuudellamme voisimme saada kovin paljon parempaa kotia verrattain kalliilta asuntomarkkina-alueelta. Kuin asuisimme pikkukylässä kaupungin ulkopuolella, ja silti voimme vielä kävellä torille. Ennen ei välttämättä edes tarvinnut. Lapsuudenkodissaan a

Ihmisellä on ollut kautta historian tarve keksiä fyysikan lakeja kumoavia välineitä, jotka liikkuvat itsestään tai vievät meidät  taivaalle, avaruuteen tai menneisyyteen. Tehdastyön ikiliikkujat, lentokoneet ja kuuraketit ovat jo tuttua kauraa, mutta aikakonetta kukaan ei ole pystynyt keksimään. Tämä "aikakone" on belfastilaisen pakohuoneen nettisivulta. Kiinnostaisi  kokeilla , jos joskus voisi vielä matkustaa!  Aikakone kutkuttaa meitä edelleen. Teoriassa sen keksimisen pitäisi olla jo mahdollista, mikäli tätä Tekniikan Maailman  artikkelia  on uskominen. Google-haulla "aikakone" saamme kuitenkin lähinnä osumia 1990-luvun suomalaiseen menestysyhtyeeseen. Esiintymisasuja nykynäkökulmasta katsellessa voi kieltämättä tuntea astuneensa jonkinlaiseen aikakoneeseen, vaikka onhan ysäri tälläkin hetkellä muotia. Kuva: Wikipedia Mihin aikaan matkustaisit, jos saisit valita? Tällainen kysymys on esitetty minulle lukuisia kertoja ja sitä toki tulee m

Huh hellettä! Juhannussää jää aina tavalla tai toisella mieleen, mutta tämänvuotinen tyhjentää tehokkaasti pään. Ehkä myös taakse jääneellä työviikolla on hieman tekemistä asian kanssa. Silti päässäni pyörii kärpäsen lisäksi kirjoittaminen. Kävi kuten povasin: inspiraatio iskee juuri silloin kun ei ole yhtään aikaa omalle ajattelulle. Onneksi tänään on! Haaveilen monen muun projektin jatkamisen lisäksi kirjan tekemisestä kaikista niistä ihmiskohtaamisista ja -kohtauksista, joita viimeiset viikot, kuukaudet ja oikeastaan lukuisat vuodet ovat pitäneet sisällään. Aineistoa olisi tarjolla jopa kirjasarjaan, mutta eettiset kysymykset painavat vaakakupissani enemmän kuin mahdoton aikataulu luovuudelle. Minulla on yhä lukematta Antto Terraksen paljastuskirja Stockmann Yard , jossa Terras käy läpi tavaratalon värikästä elämää myymäläetsivän näkökulmasta. Mietin aina, miten yksityiskohtaisesti tapauksista voi kirjoittaa ilman, että joku tunnistaa niistä itsensä. Esimerkiksi toisen luk

Mitä ihminen ehtii tehdä tunnissa? Ainakin lukea lehden, syödä aamupalan ja ihmetellä, miten nopeasti tunti elämästä kuluu. Etenkin kirjoittaessa. Usein lyhyeksi ajatellut postaukseni ovat paisuneet pitkiksi analyyseiksi, joiden näpyttämiseen saan helposti käytettyä koko aamupäivän. Nyt en kuitenkaan ehdi kirjoittaa kuin tunnin, sillä vapaapäiväni on täynnä asioita, jotka olen sullonnut yhteen voidakseni tehdä kaikkea sitä mitä haluan. Jotkut ihmiset ohjelmoivat jokaisen vapaahetkensä kalenteri kädessä, mutta minä kuulun yleensä elämäntapaolijoihin. Uskoisin, että hetkessä eläminen on lisääntynyt tänä keväänä merkittävästi, kun täyteen ahdetut kalenterit ovat tyhjentyneet. Täyttyvätkö ne uudelleen, vai olemmeko tiellä kohti pysyvää muutosta? Nykyhetken ja tulevaisuuden analyysi on aina suosittua mediassa (mistä muusta löytäisi jatkuvasti uutta työstettävää, joka kiinnostaa kansalaisia?), mutta erityisesti nyt. Kuka maksaa laskun, miten selviämme kriisistä, kuinka syvä lama on e

Termi bucket list on ollut tänä keväänä toistuvasti huulilla, korvilla, näytöillä ja näppäimistöillä. Ehkä monilla myös paperilla riippukeinusta käsin kirjoitettuna. Olin jälleen yhtä muumio kuin jo DIY-manian alkuaikakaudella: en tiennyt, mitä bucket list varsinaisesti tarkoittaa. Monen unelmiin liittyvät kesä, rauha ja kukkivat omenapuut.  Se selvisi minulle vasta, kun näin uusimmat  Rimakauhua ja rakkautta -jaksot. Siinä rintasyövästä toipuva Jenny mietti, mitä haluasi vielä tehdä ennen pelättyä kuolemaansa. Jenny ryhtyi laatimaan bucket listiä telkkarin äärellä istuen miehensä Peten vierellä. Jennyn listaan kuului lopulta niin arkisia asioita, että paperi oli enemmän kauppalista (osta leivinpaperia) kuin haavekartoitus. Peten kaunis repliikki Jennylle oli: "You are my bucket list". Tämä Rimis-jakso selvensi minulle, että minähän olen tehnyt tällaisia pukettilistoja aina päiväkirjaani. Oikeasti jo noin 7-vuotiaasta lähtien. En kyllä tuolloin onneksi ajatell