Esmeraldan eetos

Kun turkulainen saapuu Helsinkiin, se ei ole aivan sama kuin siirtymä korvesta kaupunkiin. Onhan Turku ollut aina Tukholman läheisyydessä todellinen vaikutusten keidas. Silti meno nykyisessä pääkaupungissa on todella erilaista kuin Turussa. Jo lyhyessä ajassa olen huomannut esimerkiksi seuraavia asioita.  Lounasvalikoima koostuu järjestään ramenista, bun baosta, teriyakilohesta ja kaikesta niin trendikkäästä, että valkokaulustyöläiset haluavat käyttää koko lounasaikansa jonottamiseen. Toki on paljon muitakin vaihtoehtoja, ihan niitä samoja kuin Turussakin.  Silti myös ruokakaupoissa huomaa, miten paljon enemmän Helsingissä halutaan ostaa etnisiä lounaita, mukaan noudettavaa snackia ja ylipäätään valmista ravintolatason ruokaa. Kasvisvaihtoehtoja unohtamatta.  Kontrasti on vielä suurempi esimerkiksi vastikään nähtyyn Kuusamon Prismaan, jossa porovalikoima ei ihan heti loppunut, mutta jossa oli vain muutamia kasviseineksiä. Aivan kuin kuusamolainen ja helsinkiläinen ruokaka...

Nyt on jälleen työn alla mielenkiintoinen SKS:n muistitietokeruu. Ihmisten muistoja lama-ajasta, Neuvostoliiton hajoamisesta, mistä tahansa 1990-luvun ilmiöstä, joka ehkä (?) vaikuttaa edelleen elämään. Sitä tässä varmaan haetaan, otaksun. Suomi voi nousta lamasta, mutta sen syvimmässä mudassa eläneet eivät. Jotain siitä jää sisuksiin, kolkkouden tunne, vieraus, juurettomuus, kyvyttömyys luottaa mihinkään ja kehenkään.  Minulle laman symboli on rikottu puhelinkoppi ankean alikulkutunnelin juurella. Puhelinluettelo tai itse asiassa Keltaiset sivut -katalogi on täynnä topless-baarien ilmoituksia. Isä ehdottaa vitsinä perheillallista sellaisessa Naantalin Kylpylän sijaan, johon hyväosaiset, vielä työssä käyvät tai käyneet, voivat tuhlata kertyneitä lounasseteleitään. Tulihan se halvemmaksi kuin ostaa ruokaa kaupasta, jonka maitojauhohyllyt olivat tyhjät yleislakkouhan alla. Nauroimme äitini kanssa ihmisten hamstrausmaniaa, jonka suora toisinto oli korona-ajan vessapapperiralli. No, eh...

Kirppiskesä käy minusta vielä kuumimmillaan. Olen muutenkin riittävän triggeröitynyt ”syksy saa tulla” –fraasista liian aikaisin mainittuna. Eihän meiltä edes kysytä, saako se vuodenaika tulla vai ei! Kirppistelyssä onkin parasta, ettei se ole lainkaan vuodenaikasidonnaista, paitsi toki tarjonnaltaan. Kesällä on toki pihakirppiksiä, muina vuodenaikoina ei juurikaan! Joko arvaatte missä tämä kirppiskyltti huojui tuulessa? Tästä lisää kohta! Tuntuu, että moni myyjä osaa todella hyvin ajoittaa ja valikoida, mitä tavaraa ja vaatetta laittaa milloinkin myyntiin. Itse tarvitsen näemmä kantapääopetuksen, ettei kukaan osta talvitakkia keskellä kesää. Ihme kyllä tanskalainen liian vähälle käytölle jäänyt trenssini kuitenkin ostettiin, vieläpä 35 euron hintaan. Alkuperäinen hinta tosin yli reilusti yli 100 euroa. Tästä voinee päätellä, että olen jatkanut tämän vuoden keväällä hyvin alkanutta myyntioperaatiota à la kellarin ja kaappien tyhjennys. Aika hyvin olen saanut kolehtia enkä suinkaan ol...