Esmeraldan eetos

Jokaisella meistä on varmasti jonkinlainen kokemus työnhausta. Vaikka olisit syntynyt keskelle perheyritystä, ei ainakaan meidän luokalla TET-harjoittelupaikkaa saanut etsiä turvaetäisyydeltä omien sukulaisten hoivista. Tarkoituksenahan on edelleen oppia itsenäisen työnhaun ja työssä pärjäämisen ensiaskeleet. Parhaassa tapauksessa luoda jopa pysyvämpi suhde kyseiseen työpaikkaan.  Työmarkkinat ovat aika erilaiset tällä vuosituhannella kuin tuona ysärivuonna, jolloin hinnoittelin naulaimia ja kärräsin esimiehen tissikuvioisia kahvikuppeja toimistosta tiskialtaaseen. Sain jokaisen kesätyöpaikan ja ensimmäiset varsinaiset työpaikkani joko marssimalla "johdon puheille" tai soittamalla kera rehellisen kysymyksen: Onko teillä tarvetta hyvälle työntekijälle? Vain kahdesta liikeestä sain kuulla epäasiallisen vastauksen. Toista liikettä ei ole enää olemassa, toisen omistaja taas on tätä nykyä vartijoiden, liikkeenharjoittajien ja tavallisten kansalaisten hyvin tuntema murheenkryyn...

Olen vihdoin päättänyt viedä aarteeni (eli kaiken sälän, mikä pursuaa laatikoista, pusseista ja kipoista yli) kirpputorille myytäväksi. Ehkä tätä päätöstä on vauhdittanut rapiat 300 euron Hullut päivät-lasku. Minun piti ostaa vain Lapuan Kankureiden villahuopa, koska se tulee halvemmaksi kuin sähkölasku. Vaan miten kävikään. Yritän nyt kompensoida kukkaroni vajetta hyvällä tuurilla jopa 50 euron kirppisvoitolla. Viimeksi sain juuri näin loistavan myyntituloksen.  Edelliskerralla syntyi hävikkiä yhtä suuren euromäärän verran. Noh, toivottavasti tuo hävikin aiheuttanut liero nauttii suutarinlamppuni valosta hyvällä omatunnolla. Todellinen tavoitteeni tämänkertaiselle myynnille on yhtä kuin kuvitteellinen noin 200 euron Hullut päivät-lasku. Eikö olekin selkeä ja ymmärrettävä ajattelukuvio? Kirpputorit ovat siitä rattoisia ajanvietepaikkoja, että niissä voi todella nähdä, mitä kaikkea ihmiset todellisuudessa säilövät kaappeihinsa. Kirpputorin hyllykkö on armoton. Kaikki noloimmat v...

Otsikko tarkoittaa ihan todellista syytä kirjoitustaukoon. En silti malta olla rinnastamatta tietokonetta hilavitkuttimeen nimeltä ihmiskeho ja kovalevyä sentään vielä suht normaalisti raksuttavaan aivotoimintaan. Joka kolmannessa blogissa pahoitellaan taukoa kirjoittamisesta, sillä syysflunssa on vienyt voiton tai pehmeät vällyt ihan muuten vaan. Aina ei jaksa kirjoittaa, ei tehdä yhtään mitään. Syksy on juuri se vuodenaika, jolloin pimeys, uudet tv-sarjat ja suoranainen vetelyys vievät voiton. Olen myös saanut halkosavotassa mojovan tällin jalkaani, lojunut kuumeflunssassa sohvalla ja kärsinyt pahoista migreeniputkista. Olo on ollut kuin vanhuksella. Juuri tänään elämäni paras kaukonäköinen päätös on ollut vaihtaa osa lomarahoista ylimääräiseen lomaviikkoon. Muistatteko kiukaan, josta kirjoitin kesäkuussa? Tai sen juhannussaunan, jossa ei ollut kiuasta? Ostimme sen kyllä kesällä, mutta saimme sen vasta viime viikolla seinään. Omaa laiskuuttamme, sitten vielä sähkömiehiä sai ...