Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2019.

Vuosi vaihtuu, mieli ei (eli vuoden 2019 konkluusio)

Kuva
Pitäisipä otsikko paikkaansa myös pilkun jälkeen. Tai no, oikeastaan vuosi 2019 oli lopulta aika staattinen jopa mielitekojen suhteen. Mielialanikin on pysynyt positiivisen turtuneena päivittäisen työnteon lomassa - edellisvuonna olin enemmän negatiivisella tavalla turtunut. Positiivista kehitystä on siis tapahtunut! Olen ehkä oppinut tänä vuonna tyytymään   ja suhtautumaan maltillisemmin elämänkulkuun. En voi saada kaikkia toivomiani asioita juuri silloin, kun itse haluaisin. Sen olen jo oppinut aikoja sitten, mutta asian hyväksymistä täytyy vielä harjoitella. Vuoden 2019 uutisotsikot olivat pääsääntöisesti aika masentavia. Hyviinkin ilmiöihin, kuten Greta Thurnbergin näkyvyyteen tärkeiden ilmastoasioiden puolesta, liitettiin hirveästi vihapuhetta. Niin ikään Sanna Marinin nousu pääministeriksi kohautti maailmaa, mutta myös joidenkin sovinistien pääkoppaa. Uuden-Seelannin isku moskeijaan taas nosti jälleen keskiöön uskonnolliset ja kulttuuriset kiistat. Ja niin edelleen.

Luukku 24: Jouluyö, juhlayö

Kuva
...päättynyt kaik on työ. Vihdoin kotona, työntäyteisen joulukuun jälkeen. Täytyy sanoa, että polkeminen töihin aamuvarhaisella oli yllättävän mieluisaa jouluaattonakin. Mieluisampaa kuin arkena. Kadut olivat autiot ja mieli hiljainen. Koiraa taluttava nainen yllättyi nähdessään toisen ihmisen. Pojat polttelivat pilveä Kupittaankadulla, muistellen ehkä hekin pilven päällä istuvia. Roskakuski haistoi puutaloista leijuvan kinkkurasvan tuoksun kuskatessaan mädäntyvää yltäkylläisyyttä kaatopaikalle. Ehkä hänellä oli kiire päästä maistamaan omaa, toivottavasti jonkun toisen valmiiksi paistamaa kinkkua, töistä kotiin, kuten minulla oli hoppu kotikolosta töihin. Yllättäen töissä ei ollutkaan kiire eikä minulla sieltä pois. Odottelin kaikessa rauhassa, jotten olisi anoppilassa liian aikaisin lämmittämässä äitien tekemää riisipuuroa syötäväksi. Näin ne suunnitelmat muuttuvat äkisti - meistä tulikin huolehtijoita kotimme ulkopuolella. Kotimme, jossa meidän oli tarkoitus kestitä muita

Luukku 23: Viime hetken tohinat & pukin kuuma linja

Kuva
Voiko joku väittää viettävänsä aatonaaton kaikessa rauhassa vailla minkäänlaista viime hetken hääräilyä tai jopa paniikkia? Ainakin "pukin kuumalle linjalle" soitettuani sain kuulla, että siellä kaupungin toisessa päässä vallitsee täysi tiedottomuus ja epätoivo. Yritin antaa pukille vinkkiä, että lahjani voi hyvin ostaa myös marketista ruokaostosten yhteydessä. Mutta kun siellä ei ole kuulemma paketointipalvelua. Välikäkö tuolla - voi olla yhtä laiska ja ekologinen kuin minä ja käyttää kaikki vanhat rasiat ja pussit uudelleen! Huomasin mukavana yllätyksenä, että lahjapaperi ei riittänyt, joten yhden mieheni lahjan pakkasin pahvilaatikkoon ja laitoin oman villahuivini siihen päälle! Nyt tuo lahja on myös lahjapöytä! Tämä on ehkä tämän joulun tasokkain DIY ! Oikeasti odotan "pukin" ja lahjan lisäksi kotiin myös mätilähetystä kauppahallista. Meillä on ollut tapana viettää "esijoulua" aatonaattona, jolloin syödään äyräisiä, mätileipiä tai jotain muuta

Luukku 22: Hanukka - valon juhla

Kuva
Minun joulukalenterini on kaikille uskontokunnille ja perinteille avoin, kuten kotimmekin, joten otetaanpa luukun 22 aiheeksi juutalaisten tärkeä ja ajankohtainen juhlapyhä. Chanukah eli hanukka alkaa tänään ja kestää 29.12. asti. Ajankohta vaihtelee eri vuosina, mutta yleensä se sijoittuu aina joulukuuhun. Moni ehkä liittää mielikuvissaan tähän juhlaan aivan oikein menora -kynttelikön. Hanukka on ilon ja valon juhla, jonka historia ulottuu reilusti yli 2000 vuoden taakse, jolloin makkabealaiset saivat vallattua helleenien heiltä riistämän temppelin takaisin itselleen. Temppelistä löytyneen öljytilkan ei uskottu riittävän tilojen valaisuun ja temppelin jälleenrakentamiseen, mutta kuin ihmeen kaupalla öljy riittikin kahdeksaksi päiväksi, jonka aikana uusi öljy saatiin valmistettua. Tässä näin tiivistettynä, lisää tekstiä ja muiden juutalaisten juhlapyhien kuvailua  täällä . Kotona emme vietä hanukkaa (kuten emme suuremmin muitakaan juhlapyhiä) mitenkään erityisesti, paits

Luukku 21: Kauneimmat ja kauheimmat joululaulut

Kuva
Kuten joulu yleisesti, myös suhtautuminen joululauluihin jakaa ihmiskunnan kahtia. Osa suorastaan rakastaa joululauluja toisten vaihtaessa välittömästi kanavaa kuullessan tilulilua ja kulkusten kilkettä. Ehkäpä suurimmalla osalla ei ole joululauluihin erityisen voimakasta suhdetta. Itse kuulun tähän porukkaan. Kauneimmat joululaulut Mikaelinkirkossa Turussa. Joululauluuohjelmat ja kuvan lähde  täältä . Tänä vuonna kotimme joululaulusaldo on koostunut lähinnä omista parin virkkeen hoilaamisistamme. Yleensä olen soittanut aiemmin esittelemästäni , yli 100-vuotiaasta nuottivihosta vanhoja joululauluklassikoita kuten Sylvian joululaulun, Jouluyön ja... mikä sen laulun nimi on, minkä Mahalia Jackson veti upeasti 50-60-luvun artistien joululaulu-cd:llämme, jota en jaksa kaivaa esiin?  Greensleeves !! Nuotit siihen löytyvät niin ikään vanhasta nuottikirjasta. Alla vähän eri tavalla laulettu versio, mutta sekin Mahalia Jacksonin: Jos jotain jouluviisua kuuntelemme kaiuttimi

Luukku 20: Mennään joulusaunaan!

Kuva
Onko mitään suomalaisempaa kuin sauna ja erityisesti joulusauna ? Ehkä vain Juha Mieto tai Jaakko Kolmonen yltävät lähelle, mutta he ovat syntyneet myöhemmin kuin saunaperinteemme. Tämä ikivanha, muinaisuskoomme liittynyt riitti ja tätä nykyä suomalaisten yleisin harrastus - saunominen - taitaa olla myös oma suomalaisin ominaisuuteni: vähintään kerran kuussa ja erityisesti jouluna on päästävä saunaan. Joulusauna on jäänyt väliin vain edellisvuonna, jolloin kiukaamme ei toiminut! Asia oli kyllä tiedossa, joten kovin suurta katastrofia saunattomuus ei kriiseilystäni huolimatta päässyt aiheuttamaan. Mutta nyt! Nyt meillä on reilun vuoden vanha uusi kiuas, aivan loistava pienen tilan Harvian perinteisin malli Sähkäri . Harvoin halpa on hyvä, mutta tämä on! Sanon tämän vieläpä ilman kaupallista yhteistyötä! Puukiuas toki olisi ihanin ja meiltä löytyisi hormikin alakerrasta, mutta koko sauna pitäisi rakentaa ja kiuas sijoittaa uudelleen. Jossain postauksessa kerroinkin, että sauna

Luukku 19: Joulun menu eli ruokaöverit

Kuva
Luukku 19 raottaa jo näkymän jouluruokaan sekä joulunalaiseen marketti-infernoon. Onneksi minun ei tarvitse tänä vuonna kantaa päävastuuta hankinnoista, vaikka sinänsä pidänkin ruokakaupassa käymisestä ja etenkin menun suunnittelusta . Yleensä kokkaan kuitenkin fiiliksen mukaan, joten suunnitelmat saattavat muuttua jopa vielä kokkaushetkellä,  Meillä on joulun vierailukuviot ja sen vuoksi myös ruokapuoli vielä hieman auki,  sillä muuttuvia tekijöitä on joka ikinen joulu . Se on kuitenkin varmaa, että yhdessä paikassa syömme kasvis- ja kalapainotteista jouluruokaa. Meillä kotona tehdään sitten perinteisempi setti, ja sinä iltana kun olemme kahdestaan, syödään eksoottisempia ruokia osittain näistä perinneantimista jatkojalostettuina. Viime joulun hitti: ankka marsalakastikkeessa lähdössä uuniin (resepti alempana). Citymarketin mainos tarjoaa nykyään myös kauppalistan perinteisellä joulusetillä. Yleensä meillä on joulupöydässä savukalkkuna , tilalta tai kauppahallista

Luukku 18: Jouluna on "aikaa" lukea ainakin nämä kirjat

Kuva
Blogimaailma ja mainoslehtiset täyttyvät joulun kirjalahjavinkeistä. Harrastan vielä aikuisiälläkin katalogien ympyröimistä sillä toiveajatuksella, että esimerkiksi mieheni lukisi saman lehden ja sattuisin vaikkapa auttamaan häntä joululahjaprobleeman ratkaisemisessa. Nyt vain en ole ehtinyt perehtyä yhtään siihen, mitä kannattaisi edes toivoa lahjaksi! Siis näiden aiemmin pukilta toivomieni teosten lisäksi: Jussi Jalosen  Ayn Rand: Kapitalismin valtiatar , Raija Orasen Manu  sekä Metsä meidän jälkeemme , joka onkin parhaillaan Tieto-Finlandia ehdokas. Tällä hetkellä yöpöydälläni on kesken lähes loppuun asti luettu Sofi Oksasen Koirapuisto , yhä se  kesällä aloittamani Yuval Noah Hararin Homo deus sekä syntymäpäivälahjaksi saamani Juhani Ahon lapsenlapsen Claire Ahon (kokoonpano Aho&Soldan)  Suomi 1950-luvun väreissä , jonka tekstit ovat historioitsija Henrik Meinanderin kirjoittamia. Tavoitteenani on lukea nämä teokset loppuun joulukuussa, ja jälkimmäisen kohdalla se varm

Luukku 17: Joulukuun Google-haut

Kuva
Sen kunniaksi, että Google Analytics alkoi taas yllättäen toimia, luukun 17 sisältö koostuu tietenkin blogini seurantadatasta! Olen julkaissut samaan aiheeseen liittyvän postauksen viimeksi  syyskuussa . Mikä on muuttunut? Mikä yllättää?  Kuva peräisin  täältä  en français . Ainakin se ihmetyttää, että vain yksi ihminen on tehnyt jouluun liittyvän haun. Eikö ihmisillä ole enempää joulumieltä vai syrjiikö Google (joka Bloggerinkin eli blogini tekstit taitaa omistaa) minun verbaalista joulukalenteriani? Toivottavasti blogipostaukseni antoi edes jonkinlaisen vastauksen sen ainoan joulumielisen hakuun hauska kirje joulupukille !  Oma kirjeeni  on ehkä myös vähän traaginen ja hämmästelevä. Ei varmaan auta helistellä kulkusia perään? Suosituin haku on yhä edelleen kriikunalikööri , vaikka satokausi on mennyt ohi jo ajat sitten. Ehkä nyt googletellaan, koska kriikunalikööri on valmis? Uskon, että muutkin kuin minä odottelevat kriikunalikööriä lasiinsa kuin kuuta nousevaa. Ehkä

Luukku 16: Taidetta seinille

Kuva
Voitte onnitella minua: olen vihdoin saanut ripustettua osan omistani sekä ostetuista tauluista seinille! Nyt suorastaan hämmästelen, miten tämä projekti saattoi olla näin pitkäkestoinen. Minun piti jo kesällä ripustaa taulut, mutta aina se jäi tai unohtui. Ja miten tämä liittyy joulukalenteriin? Siten, että jouluna tulee tupa täyteen vieraita, jotka ovat onneksi meille tuttuja. Silti luokittelen syyksi taulujen ripustamiselle sosiaalisen paineen sekä omaan saamattomuuteeni liittyvän ahdistuksen . Tapahtuisiko ilman näitä tässä maailmassa yhtään mitään? Nyt meillä on mahdollisia ja toivottuja jatko-osia odottava Sedennik -taidelukunurkkaus, josta olen tällä hetkellä aika innoissani. Tyylin viimeistelee Sinebrychoffin taidemuseosta hankittu tyyny, jonka kuva-aiheena on ehkä kaikkien tunnistama Jan Vermeer in Turbaanipäinen tyttö eli elokuvakielellä  Tyttö ja helmikorvakoru .  Esittelin  aiemmassa postauksessani sivulauseessa tuota toista, kapeampaa Sedennikin taulua, jo

Luukku 15: Jouluseimi neljällä tavalla

Kuva
Mikä olisikaan jouluisampi luukun ja adventtisunnuntain aihe kuin jouluseimi ? Vanhoissa joulukalentereissa vauvallinen kapalo olkipedillä löytyy tietysti jouluaaton tuplaluukkujen kohdalta, mutta en halua olla niin ennalta-arvattava. Täytyyhän jouluseimi rakentaa tai tuoda esille jo nyt, jos haluaa sen olevan aattona paraatipaikalla. Lempijouluseimeni on ollut syötävä pipariseimi , mutta en ole jaksanut sellaista väsätä enää vuosikausiin (eikä siitä ole ikävä kyllä edes kuvaa digitaalisessa muodossa). Olisi myös vakava paikka, jos männävuoden moka toistuisi ja seimestä alkaisi hävitä jäseniä jo reilusti ennen joulua. Jeesus-lapsi sentään syötiin vasta joulun jälkeen. Kieltämättä aloin pohtia nyt, onko syötävä jouluseimi jotenkin friikki jo ajatukseltaan. Toisaalta, kyllähän ehtoollisellakin juodaan "Jeesuksen veri" (ehtoollismalja, joka joskus oli herkullista Alkostakin saatavilla olevaa kyproslaista Keo:n St. Commandariaa ) ja syödään hänen "ruumiinsa" (öylät

Luukku 14: Minikuusi kotiutui!

Kuva
Tittidii! Suurempaa joulukuusta odotellessa tein megalöydön kaupassa. Tämä on juuri se minikuusi, josta  aiemmassa luukussa kirjoitin ja jota en sitten kuitenkaan sillä kertaa ostanut. Nyt sen sai lähes kolme kertaa halvemmalla ja onnistuin vieläpä kuljettamaan tämän pyörällä kotiin! Hypin riemusta! Kuusen valot eivät olleet päällä polkiessani, vaikka se kyllä kävi huvittuneessa mielessäni. Olisivathan nuo näkyneet paremmin kuin yksinäinen pyörävalo. Ja ennen kaikkea: olisimme olleet samikset vastaan kävelleen miehen kanssa, joka talsi hymyillen kääriytyneenä jouluvaloihin ! Kyllä! Hän oli ympäröinyt itsensä punaisilla jouluvaloilla! Vain Turussa voi nähdä jotain tällaista tai sitten vain törmään "mielenkiintoisiin" ihmisiin kaikkialla, minne menen. Tuosta miehestä tuli kieltämättä joulufiilis. Hän näytti onnelliselta ja siltä, että halusi ottaa kantaa johonkin asiaan. Ehkä hän halusi vain tuoda joulumieltä pimeyden keskelle. Siispä asetin miehestä, vapaudesta ja

Luukut 12 & 13: Työläisen joulu ja vierailuvalssi

Kuva
Kappas ja pahoittelut heti alkuun - eilinen luukku jäi kokonaan aukaisematta työperäisten ja terveydellisten syiden johdosta. Onneksi tilanteen korjaa tehostettu yhdistelmäluukku ! Toisin kuin työmoodissa, en kuitenkaan yritä ahtaa kahden päivän tekstisisältöä yhteen kirjoitusvuoroon. Sen sijaan kirjoitan pienen kunnianosoituksen joulun ahertajille, eli kaikille niille tuhansille työntekijöille, jotka ovat töissä jouluna. Ja kaikille heille, jotka antavat itsestään kaiken juuri joulun alla päästäkseen joulupyhiksi nauttimaan lomasta tai "lomasta". Ketkä sitten työskentelevät myös jouluisin? Tietysti kaikki pelastustyöntekijät, kuten poliisit, lääkärit, sairaanhoitajat, palomiehet ja hätäkeskuspäivystäjät - unohtamatta rannikkomerivartiostoa ja muita rajavartiointiin liittyviä ammattilaisia. Myös erilaisten jatkuvasti toiminnassa olevien tuotantolaitosten prosessinvalvojat joutuvat yleensä vuoroihin joulunakin. Mutta ehkäpä suurin ammatiryhmä, jota joulutyöskentely sitoo,