Esmeraldan eetos

Kirjahylly kertoo kodin asukkaista enemmän kuin uskoisikaan, mikäli kirjojen otsikoita analysoi hartaudella. Miltä näyttää oma elämäsi kirjoina? Idean tähän hauskaan sunnuntaipuuhasteluun ja kirjahyllyn perusteelliseen katsastukseen löysin  Marjatan kirjat ja mietteet -blogista , jonne se oli päätynyt  Kirjasähkökäyrän kautta  Kirjat kertovat -blogista . Muutin "tehtävänantoa" itselleni helpommaksi, eli blogissa mainittujen kirjojen sijaan etsin kirjat suoraan kirjahyllystäni.  Meidän kodin ainoa järjestelmällisyyden muoto: kirjat lajiteltuna kussakin hyllyssä värimaailmoittain. Näin myös löydän heti etsimäni kirjan, sillä minulla on värimuisti.  Valitse siis alla oleviin lauseenalkuihin intuitiivisesti kotisi kirjoista ne kansinimet, jotka puhuttelevat sinua eniten. Oma elämäni ja kirjastonosani näyttää tältä:  Lapsena olin:     Spede, nimittäin  Nyt olen:    Levoton nainen Haluaisin olla:    Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki  Ominaisuuteni,

Autolautta M/S Estonian uppoamisesta on kulunut tänään 25 vuotta . Hyvin moni muistaa edelleen, missä oli ja mitä teki kuultuaan tästä yhdestä maailman suurimmasta merionnettomuudesta, jossa kuoli 852 ihmistä. Minä luin tragediasta Teksti-TV:stä ennen koulupäivää. Koulussa seurasimme järkyttyneinä koko päivän suoraa uutislähetystä. Tiesin tätini olevan mukana pelastustoimissa. Hän työskenteli onnekkaamman laivan henkilökunnan riveissä, muttei kyennyt pitkään aikaan työhön tuon kauhean yön jälkeen. Pelastusveneiden laskeminen myrskyävään aallokkoon oli lähestulkoon mahdotonta ja valitettavasti myös turhaa, sillä valtaosa Estonian matkustajista oli jo kuollut.  Onnettomuudentutkintaan liittyvä sukelluskuva Estoniasta peräisin  täältä . Mietin Estoniaa yhä usein, etenkin syksyisen merimaiseman äärellä sekä niinä harvoina kertoina, kun olen uskaltautunut uimaan syysmereen. Ihminen selviää 10-asteisessa vedessä noin tunnin. Oma maksimissaan minuutin mittainen pulahdukseni tuntuu t

Hurraa! Voin onnitella itseäni välietapin saavuttamisesta. Verannan yksi iso seinä on maalattu viimeisenä lämpimänä syyspäivänä. Viime vuonna oletin, että veranta olisi tähän mennessä kokonaan maalattu. Röhönaurua! Luovuin tästä tavoitteesta jo keväällä, jolloin päätin, että alaosa, kaksi ikkunaa ja yksi seinä riittävät. Pelkäsin turhaan värien räikeyttä. Vaikka lopputulos muistuttaa Peppi Pitkätossun huvikumpua tai Hannu ja Kerttu -pipareita, olen 95-prosenttisesti tyytyväinen värisävyihin. Tavoitteena oli, että tuo vihreä olisi ollut murretumpi ja hieman tummempi, mutta maalatessa aina yllättyy. Sävy näyttäytyy myös murretumpana sitten, kun koko verannan yläosa on saanut pionin sävyn. Kuten huomaatte, sävy on yllättävän lähellä vanhaa, ehkä 1980-90-luvuilla maalattua vaaleaa roosaa. Se lohkeilee synteettisenä maalina vanhemmasta pellavaöljymaalipinnasta niin pahasti, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin koko verannan perusteellinen rassaus. Tähän kuuluu ylivoimaisesti

Olen vihdoin ottanut käyttöön Google Analyticsin ja saanut sen toimimaan juuri äsken. Koska IT-taitoni ovat välillä lähes surkeat, olen nyt aivan riemuissani voidessani jakaa teille uunituoreet tilastot hakusanoista, jotka ovat johtaneet blogissani vierailuun. Ylivoimaisesti eniten blogissani käydään kriikunaliköörin valmistussesonkina eli suurin huippu lienee jo takanapäin. Viisi yleisintä hakua liittyy kriikunaan sekä sen säilöntään. Siksi hämmästyin todella huomatessani kuudenneksi yleisimmän hakusanayhdistelmän: hautaristi hinta !? Valitettavasti sivuiltani ei löydy hintatietoja hautauskustannuksista saati hautakivistä- ja risteistä  - ainoastaan juttua hautausmaafaniudestani sekä siitä, että esi-isäni maalasi työkseen muun muassa hautaristejä. Minua kyllä ilahduttaa, että hautaristien suosio taitaa nostaa jälleen päätään kivikuutioiden jälkeen. Mitä erilaisempia hautamuistomerkkejä hautausmaalla on, sitä vaikuttavampaa ja mielenkiintoisempaa on siellä vierailla. Yks

Tänä viikonloppuna vietetään eritoten turkulaisille tärkeää  Turun päivää (15.9.). 790 vuotta täyttävä  Suomen vanhin kaupunki on täynnä menovinkkejä ja mielenkiintoisia tapahtumia, joista voit bongata itsellesi sopivat  täältä . Koska nyt on viikonloppu, Turkua juhlistetaan viime vuoden tapaan sekä lauantaina että sunnuntaina. Sananlaskun "kreivin aikaan" -mies eli Suomen uudistaja  Per Brahe 1602-1680. Taustalla Åbo Akademin päärakennus. Tässä puistossa on aina Turun hienoimmat vaihtuvat kukka-asetelmat. Kerrankin sattui niin hyvä tuuri, ettei minulla ole töitä, sovittua ohjelmaa tai migreeniä, joten sisäinen markkinafaniuteni heräsi horroksesta. Tänä viikonloppuna minua kiinnostaisi käydä esimerkiksi Kuralan kylämäessä (perinnemaatila Turun rajalla), Sibeliusmuseossa sekä opastetulla kävelyllä harvinaisiin, yleensä yleisöltä suljettuihin paikkoihin. Silti veikkaan, että yleisöryntäyksen välttämisen takia todennäköisimmät vierailukohteemme ovat avoimien ovien

Passin uusimisen kanssa tulee jo kiire, sillä marraskuussa suuntaan kauan haaveilemaani matkakohteeseen Georgiaan. Myönnän, että suussani maistuvat jo ennakkoon upeat, luonteikkaat georgialaiset viinit sekä ruoka. Viinihifistelijän on tottakai käytävä viinin alkukodissa Georgiassa, jossa on tehty Dionysoksen juomaa jopa 8000 vuotta samalla saviruukku- eli kvevrimenetelmällä. Kuva:  Holy Trinity Church in Gergeti | © Baia Dzagnidze Viinitiloilla vierailun lisäksi aikomuksena on tehdä ainakin yksi vuoristoretki ja toivoa, etten tällä kertaa saa vuoristotautia (ellei se aiemmin koettu sitten ollut sisilialaisella minibussilla 150km/h rotkospiraaliteillä -tauti).  Georgian vuoristo häikäisee kutsuvalla jylhyydellään jo pelkkien kuvien perusteella.  Mikäli marraskuinen sää yllättää meidät positiivisesti, saamme nauttia upeista maisemista myös sviittimme parvekkeella noin 15 asteen aurinkoisessa lämmössä. Georgia on vielä toistaiseksi niin halpa maa, että sviitin varaaminen hotell

Nyt hemmotellaan verbaliikan, huumorin ja sananlaskujen fanittajaa, sillä kirjakauppoihin on juuri ilmestynyt Pasi Klemettisen teos  Hätäkös tässä matalassa kaivossa! Sutkautuksia ja sananparsia (SKS 2019)  En olisi tästäkään tiedosta ollut perillä ilman paperiaviisi Turun Sanomia, jossa oli keskiviikkona 4.9. iso juttu sananlaskuista. Suuntaan viivana lähimpään kivijalkakirjakauppaan! Kuten arvata ja huomata saattaa, sananlaskuja ei käytetä enää arkikielessä kuin satunnaisesti. Poikkeuksen tekee vanhempi ikäpolvi, joka asuinalueesta riippuen voi olla oikea sananlaskupankki. Onkin todella tärkeää saada vanhaa sananlaskuperinnettä talteen - tästä suuri kiitos SKS :n Kansanrunouden arkistolle sekä kaikille sinne tietoa keränneille. Nuorempi väestönosa taas imee paljon vaikutteita tv-sarjoista ja tosi-tv:stä. Kun joku heittää huvittavan kommentin, se jää elämään ikäänkuin modernina sananlaskuna. Se myöskin usein häviää käytöstä nopeammin kuin entisajan sananlaskut. Huomaan ku

Hyvää maailman ensimmäistä  suomalaisen ruoan päivää ! Ai että, minä rakastan näitä teemapäiviä, joilla on hyvä tarkoitus - tällä kertaa suomalaisen, upean, puhtaan ja ravitsevan ruoan esillenostaminen. Toinen ääripää teemapäivissä on esimerkiksi Black Friday, joka on täysin talouskasvuun ja (kestämättömään) kulukseen tähtäävä markkinamiesten idea. Suomalaisen ruoan päivälle sen sijaan on tarvetta, sillä puhtaasti suomalaisen ruoan pöytään ostaminen on globalisaation keskellä yhä harvinaisempaa ja myös vaikeampaa. Moni sanoo suomalaisen ruoan olevan myös kustannuskysymys. Joulu ja juhannus ovat hinnan suhteen asia erikseen, silloin perheessä jos toisessa panostetaan lähikalkkunaan ja -kinkkuun, graaviin, suolasieniin ja laatikoihin tai uusiin perunoihin (jos perheen taloudellinen tilanne tämän mahdollistaa). Olen kuitenkin huomannut, että panostamalla täysin suomalaiseen ruokaan voi säästää omaisuuksia. Monet maailmalla kalliit raaka-aineemme ovat vieläpä täysin ilmaisia! Suomalaisist

Maailman konfliktit ja sukujen sisäiset ikuisuuskiistat liittyvät usein vahvasti geeniperimään tai siihen liittyviin epäselvyyksiin. Verta vuodatetaan veren itsensä takia. Uskonnollinen suvaitsemattomuus on toinen konfliktien aiheuttaja. Ristiretket ja panislamistiset pyrkimykset eivät kuitenkaan olleet tai ole suoraan yhteydessä verenperimään, toisin kuin esimerkiksi holokausti (joka kohdistui kyllä myös muihin kuin juutalaisiin). Spekulaatiot Hitlerin omasta juutalaistaustasta (1/8-juutalainen, lisää tietoa esimerkiksi täällä  ja täällä, muistaen lähdekritiikin ) tekevät juutalaisten kansanmurhasta vielä järkyttävämmän. Veri, joka meissä virtaa, on hyväksyttävä. Emme pääse sitä pakoon edes äärimmäisin keinoin. Karttakuva "rotujenvälisistä sodista" ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Naiset ovat ilmeisesti olleet hyvin sopuisia, kun heitä ei kartalta löydy.  Onneksi perimä näyttäyttyy nykyisin yhä enemmän positiivisessa valossa. Oman sukuhistorian tutkiminen on e