Esmeraldan eetos

Minäkin astuin blogini kanssa Instagramin maailmaan, ehkä parisen kuukautta sitten. Tässä ajassa on tullut huomattua yhtä sun toista - kuten eilen, että näin pitkä teksti ei mahdu Instagramin tekstikenttään! Edustaisiko tämä pikaisesti näpsäisty tilannekuva parhaiten Instan sisältöä? Kirjan päältä kyllä puuttuu kukkanen, enkä ole imuroinut verantaa kuukauteen.  Tarkoitukseni oli siis listata intuitiivisesti asioita, joita olen pohtinut sydännappeja törkkiessäni ja erinäisten "julkkisten" ja "tavisten" sekä näiden välimuotojen tilejä stalkatessani. Olin ihme ja kumma kirjoittanut ajatukseni ensin kännykän muistioon, joten sain tekstin kopioitua tähän, vaikka Insta hylki ajatteluani. Ymmärrän toisaalta! Mutta lista tulee tässä. Oletko samaa vai eri mieltä? ➡️ Kaikkea on liikaa. Yrität löytää jotain kiinnostavaa ja selkeää, mutta löydät helpoiten sillisalaattia. Kuitenkin koukutut tähän, pidit sitten sillistä tahi et. ➡️ Mahdollisuudet stalkata lähes ken

Voi kuulkaa, viikonloppuni alkoi erityisen rattoisasti lukemalla aamulehdestä kehuja turkulaisilta ! Siis pelkkiä ylistyssanoja siitä, mistä turkulaiset pitävät tai mitä he jopa rakastavat kotikaupungissaan.  Kolme Turun ikonia iltaiselta Korppolaismäeltä käsin kuvattuna. Myös Roomaa ympäröi seitsemän kukkulaa ja kaikki tiet vievät Roomaan tai Turkuun.  Tosin pari viikkoa aiemmin oli rutina-aukeaman vuoro. En jaksanut lukea kuin alun, sillä teksti muistutti liikaa naapurien pihoilla ja töissä käytävää keskustelua. Oikeastaan kuulin kommentteja lukiessani valittavan äänensävyn, jota turkulaiseksi small talkiksikin kutsutaan. Mutta turkulaiset (suomalaiset?) osaavat muutakin kuin valittaa! Kohotan aamukahvini tälle!  Oli aivan ilahduttavaa lukea kehu, jonka mukaan parasta Turussa ovat toiset turkulaiset ihmiset. Juuri sopivan epäsosiaalisia ja riittävän mukavia. Vakiohelmenä joukosta löytyi myös: Tienviitta, jossa lukee Tampereelle . Ikävä tuottaa pettymys, mutta -elle-pää

Ehdin juuri ja juuri kirjoittaa tämän tekstin vielä valtakunnallisen migreeniviikon  aikana. Tarkoitus oli kirjoittaa jo aiemmin, mutta "yllättäen" pitkittynyt migreenikohtaus migreeniviikon kunniaksi muutti suunnitelmat. Kuten aina, totutusti, lähes 50 prosentin varmuudella suunnitelmat muuttuvat jo muutenkin, mutta tätä todennäköisyyttä lisää merkittävästi migreenin sairastaminen. Seuraava jännityksen paikka on kesän ainoan ja viimeisen mökkiviikonlopun toteutuminen. Yritän olla ajattelematta sen mahdollista peruuntumista. Sainhan nauttia omista häistänikin osallistuen niihin itse! Valitettava tosiasia on, että migreenipotilaat joutuvat aina pitämään option kaikessa ja varautumaan siihen, että kaikki kiva peruuntuu . Etenkin, jos koittaa vapaa (toisin sanoen aivot rentoutuvat). Se on migreenillekin kaikista mukavin pohja olla ja elää - kellepä ei olisi? Piuhat ja paine - migreenipotilaan yleisimmät puntarit.  Olen kirjoittanut migreenistä aiemminkin (ks. tu

Tämä alustava otsikko on lymyillyt luonnoksissani pitkään kuin odottaen, koska uskallan tarttua aiheeseen. Vai uskallanko? Toisaalta olen sitä ihmistyyppiä, että nostan tabut mieluummin pöydälle tarkasteltaviksi kuin hautaan ne maahan vaieten iäksi. Näin on tehnyt myös kirjailija Pauliina Rauhala  ansioikkaassa esikoisteoksessaan Taivaslaulu. Siinä poraudutaan lestadiolaisen elämänpiirin syvyyksiin  alleviivaamatta ja tuomitsematta, myös elämäntavan hyvät puolet huomioonottaen. Vai ovatko ne vain selityksiä, joilla kestäisi paremmin kerran vuodessa kumpuilevan vatsanseudun, unettomat yöt ja velvoitteiksi muodostuvat pullapitkomyyjäiset? Toisin sanoen oman ahdistavan elämänsä?  Osallisuuden jatkuva äänetön ja usein myös äänenpainollinen vaatimus ahdistaa ainakin minua lukijana pitkin kirjaa. Päähenkilöparin elämä on hyvin samaistuttava, vaikka minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta monilapsisesta perhearjesta, johon kuuluu jatkuva uskon ja uskonnon paine. Samaistunkin aiheese

Uusi korona-aalto lähestyy lähes varmuudella, joten sijoittamisen noin puoli vuotta sitten aloittaneena mietin oitis, miten se vaikuttaa kolikkosalkkuuni ja investointiaikeisiini. Luin juuri Inssin osingot - sijoitusblogia, joten innostun nyt itsekin avaamaan vaivaista kukkaroani. Kuinka korona on vaikuttanut sijoituksiini? Tai tuuri? Kuulun tosiaan siihen valtavaan joukkoon, joka ryhtyi sijoittamaan helmikuussa 2020, jolloin Nordnetillä oli hyvä tarjous osakesäästötilin avaamiselle ja osakkeiden shoppailemiselle. En onneksi ehtinyt ostaa kuin muutamaa yhtiötä ennen historiallista syöksylaskua eli pörssiromahdusta, jonka jälkeen kiiruhdinkin välittömästi levittelemään pesetojani pitkin osakekyliä. Olisi pitänyt ostaa silloin vielä enemmän, mutten uskaltanut aloittaa liian suurella rytinällä silloisessa (ja nykyisessä?) maailmanajassa. Synkät pilvet varjostavat sijoitusmaailmaa ja Ruissalon Saaronniemen kärkeä. Kun maailma näyttää tältä, ihmiset kaikkoavat. En ole koskaan käyny