Esmeraldan eetos

Puolasta on kotiuduttu jo tovi sitten, mutta mietin yhä lähes päivittäin Gdanskin herkkuja ja ravintoloita. Ilmeisesti se on aivan normaalia, sillä olen saanut saman suuntaista viestiä monilta tutuilta, joihin Gdanskin tunnelmalliset restauracjat ovat jättäneet pysyvät makumuistot. On myös minulle tavanomaista, että mietin ruokaa varmaan eniten kaikista päivän aiheista. Sisilialaista sananlaskua mukaillen: En syö elääkseni vaan elän syödäkseni.  Tämä motto ohjaa meitä lähestulkoon aina matkakohteen valinnassa. Loma ilman hyvää ruokaa on ankea. Onneksi tällaisia kokemuksia on kertynyt aika vähän. Huonointa ruokaa olen saanut ihme kyllä Roomassa (väärät ravintolavalinnat turistialueella) ja Kanarialla brittiläisen ravunpunaisen omistajan ravintolassa. Mutta nyt kirjoitan ehkä tasalaatuisimmasta huippukokemuksesta koskaan. Neljä päi vää ilman ainuttakaan pettymystä ruokaan tai edes keskinkertaista kokemusta ravintolasta!  Smacznego ! Proszę uważać, żeby się nie udławić! El...

Teimme pienen kevätmatkan esteetikon silmää ja kulinaristin vatsaa hivelevään Gdanskiin, jolla on erityinen historia entisenä autonomisena vapaakaupunkina sekä toisen maailmansodan ensimmäisenä taistelutantereena. Freie Stadt Danzig/ Wolne Miasto Gdańsk perustettiin Versailles´n rauhansopimuksen yhteydessä vuonna 1920 ja lakkautettiin Saksan miehittäessä sen vuonna 1939. Gdanskiin kuuluvalla Westerplatten niemimaalla ja sen Puolan armeijan varuskunnan alueella käytiin ensimmäinen toisen maailmansodan taistelu Hitlerin joukkojen hyökätessä Puolaan 1.9.1939. Vapaus menetettiin ja vuosikymmeniä myöhemmin se saavutettiin takaisin juuri Gdanskissa. Elokuussa 1980 ammattiyhdistysliikkeen äänitorvena ja sähkömiehenä tunnettu Lech Wałęsa johti telakan lakkoa vaatimuksenaan parantaa työläisten oikeuksia. Tästä alkoi vaiheittainen tie Puolan ja koko itäblokin vapautumiseen. Solidaarisuus-liikkeen johtohahmo Wałęsa on niittänyt mainetta ja kunniaa sekä nobelistina (1983) että presidenttinä (...

Löysin kellarin kätköistä pahvilaatikon, jonka raosta pilkistivät Gorbat š ovin kasvot. Ihmettelin, miten presidenttiparka on päätynyt paraatipaikalta maan uumeniin. Tämä on toki ollut monen oligarkin ja merkkihenkikön kohtalo itänaapurissamme. Muistin saman tien, että oma diktatuurimme teki ratkaisevan päätöksen: Gorbat š ovin tien tulisi johtaa kellariin, sillä hän aiheutti tahtomattaan liian monta säikähdystä yön hämärässä. Kyseessä on ehkä oudoin esineeni, perestroikan, glasnostin ja uuden ajattelun muovinen ilmentymä Gorby Doll. Hu(i)ppu-look Korv... siis peppumerkitty U.S.S.R.-tuote Gorby-nukkeja tehtiin vuoden 1990 ympärillä, tai ehkä vain sinä vuonna. Tämä Gorby on lenkkivaatteissa. Uskon, että valtion johtaminen on ollut aika hikistä hommaa valtion rajojen ja muurien murtuessa. Onneksi Gorbylta löytyy muitakin vaateparsia, kuten farkut. Google-haku löytää myös To America with Love –Gorbyn tunnistettavalla nahkatakilla. Nimi tiivistää osuvasti Neuvostoli...

Sain ensimmäisen päiväkirjani joululahjaksi noin kuusivuotiaana. Kirjoitin siihen tavuviivojen avustuksella heti aattoiltana, mitä joulupukki oli tuonut lahjaksi. Liimasin myös kaikki kiiltokuvani pienen kirjan vaaleanpunaisille sivuille. Pian oivalsin, että voin kirjoittaa muutakin kuin luetteloita vähäisestä, mutta verrattain toki runsaasta omaisuudestani. Aloin kirjoittaa runoja muun muassa koirastani (söpö lemmikkirunous teipatuilla koirankarvoilla höystettynä) ja pikkusiskostani (väylä käsitellä ärsyyntymisen ja vahingonilon tunteita runomitan keinoin, sisältäen toki ääneen lukemisen pikkusiskolle räkänaurun säestyksellä). Lopulta sisko kirjoitti Afrikan tähti -pelin himotuimman timantin taakse lyhyen ja ytimekkään vastineen. Voin yhä kohottaa itsetuntoani kääntämällä tallessa olevan Afrikan tähden pallolätkän, jossa lukee: olet pas*a. Olen uskotellut itselleni, että runouteni ja muun verbaliikkani taso on noussut alkuasetelmista. Aloin havainnoida maailman tapahtumia, ...