Esmeraldan eetos

Sattumalta haahuilin perjantai-iltana kirjaston hyllyvälikössä, joka sisälsi Toyota Corollan korjausohjeita - ja ihmisen. Käteeni osui Riitta Castrénin teos Läpivalaisu , sillä minua tietenkin houkutti viinilasi ja tunnistettava työympäristö. Tämänkin teoksen bongasin sattumalta kirjastossa ja luin sen heti, koska hartiani olivat Dan Brownista jo liian kipeät.  Castrén on tehnyt pitkän uran aikakauslehtien toimittajana ja A-lehtien toimituspäällikkönä. Kirjassaan hän jättää pitkät jäähyväiset alkoholille, joka lopulta johti työsuhteen menetykseen. Teos on rohkea vuoropuhelu oman itsensä, suomalaisen työkulttuurin ja kyllä - myös fanittamani Timo. K. Mukan kanssa, jonka hautajaisia Castrén seurasi salaa kotikylässään. Mukka myi koululaisille kyniä ja paperia. Ties vaikka tällaisetkin kokemukset tekisivät ihmisestä kirjoittajan. Castrén käy läpi laajalla otannalla ja yleissivistyksellä elämäänsä pohtien, mitkä syyt johtavat tissutteluun. Suomessa on totuttu humalahakuisuuteen, mutta ...

Aloitus on miltei kuin "näin puhui Zarathustra". Kaikenlaisia jumaluuksia ja ennustuksia vuodenvaihteeseen liittyy, mutta itse en jaksa niistä enää kiinnostua. En halua tietää, mitä on edessä. Siksi en mittaa ja skannaa itseäni älysormuksilla tai millään muullakaan. Varmaan magneettikuvaus tarvittaessa riittää kertomaan, pitääkö viimein huolestua. Ihmiskunta on astunut isoon markkinakuiluun ostamalla hilavitkuttimia, joiden funktio pyörii oman navan ympärillä. Siitä huolimatta ja juuri siksi olen innostunut äskettäisistä uutisista. Pekka Puskan kuuluisa Pohjois-Karjala-projekti saa jatkoa. Supermarketissa pilotoidaan Ihmisten huoltoasemaa, jossa voi mitata oman kehonkoostumuksen ja vilauttaa ostoskoriaan. Tässä on ainekset kaikkeen somesirkukseen ja herneen ajautumiseen eri sieraimiin. Mutta uskon, että "tutkimus" hoidetaan kunnialla maaliin.  Ehkä nykyajassa ajatellaan enemmän, että kansanterveys on yksilön oma asia. Hintalappu kuitenkin lätkäistään myös ja etenkin...