Niin saapui alkuvuosi

Aloitus on miltei kuin "näin puhui Zarathustra". Kaikenlaisia jumaluuksia ja ennustuksia vuodenvaihteeseen liittyy, mutta itse en jaksa niistä enää kiinnostua. En halua tietää, mitä on edessä. Siksi en mittaa ja skannaa itseäni älysormuksilla tai millään muullakaan. Varmaan magneettikuvaus tarvittaessa riittää kertomaan, pitääkö viimein huolestua.

Ihmiskunta on astunut isoon markkinakuiluun ostamalla hilavitkuttimia, joiden funktio pyörii oman navan ympärillä.

Siitä huolimatta ja juuri siksi olen innostunut äskettäisistä uutisista. Pekka Puskan kuuluisa Pohjois-Karjala-projekti saa jatkoa. Supermarketissa pilotoidaan Ihmisten huoltoasemaa, jossa voi mitata oman kehonkoostumuksen ja vilauttaa ostoskoriaan. Tässä on ainekset kaikkeen somesirkukseen ja herneen ajautumiseen eri sieraimiin. Mutta uskon, että "tutkimus" hoidetaan kunnialla maaliin. 

Ehkä nykyajassa ajatellaan enemmän, että kansanterveys on yksilön oma asia. Hintalappu kuitenkin lätkäistään myös ja etenkin yhteiskunnan kouraan. Lasku on maksettava silloinkin, kun sen viivästynyt lähettäjä on Varha.


Oksat kuin Pieter Bruegel vanhemman maalauksessa. Onneksi vihdoin tuli kunnon talvi eteläänkin. Oli ulkoiltava kahteen otteeseen, koska unohdin palauttaa kirjan 1945, unkarilaisen. Kirjailijan nimi on liian vaikea nyt muistettavaksi. Laszlo? 



Pääsin nyt onnekkaiden joukkoon. Kun toissa vuonna pääsiäisaterialla oliivissa olikin kivi, hampaani halkesi. Oletan, että Varhan vanha lasku liittyy jotenkin tähän, sillä muita asiointeja en muista. Koska summa oli kaksinumeroinen, maksoin vain kiltisti. 

Ne kerrat, kun olen itse joutunut Varhalla asioimaan, olen saanut hyvää palvelua. Suoraan pääsi terveyskeskukseenkin tautisena, vaikka laboratorio oli siltä asemalta viety. Mutta kun näytti keskisormea, sai vastineeksi pistoksen.

Blogin kirjoittamisessa se on ihanaa, ettei koskaan tiedä mihin se johtaa. Vaikka alkaisi kirjoittaa jostain aiheesta, ilmestyykin eteen toinen. Hyvin harva tosin jaksaa näitä enää lukea. Alkuvuosista lukijamäärä on pudonnut ehkä 50-90 prosenttia. Minulle aivan sama. Kirjoitan havaintoja elämästä ylös lähinnä itselleni. Tämä on minun älysormukseni.

Nenänpää jäätyy, koska tänään en ole lämmittänyt. Tuli riittävän lämmin lumikolan varressa. Säästän puita, koska en halua joutua tilaamaan niitä lisää. Ne ovat kallistuneet siinä missä elämä muutenkin.

Tuli on silti aina ollut se elementti, joka rauhoittaa. Humina korvissa vasten takkaa. En tarvitse muuta musiikkia paitsi silloin, kun tarvitsen. 

Äsken katsoin Esko Ahon kiinnostavan haastattelun ja vähän "maailman hauskinta miestä" Leikolaakin. Aho reflektoi hyvin poliittista uraa, ilmiöitä ja lähimenneisyyttä sortumatta turhaan jälkiviisasteluun. Hän kertoi aika samoja asioita kuin Mustien joutsenten vuodessa 1991. Eikä antanut arvosanaa silloisen hallituksen talousosaamiselle, vaan pitää sitä historioitsijoiden tehtävänä. Vieläkö joku oikeasti antaa heille vapaat kädet? 

Suljettuani töllön mietin, miksi täällä on niin hiljaista. Lumi eristää eikä korvissa humise. Naapurit ovat ilmeisesti jo nukahtaneet. Perjantai-illalla ulkona tuli vastaan vain muutamat ihmiset, joiden joukossa olivat tietenkin naapurit. Toisina päivinä se tulehduttaa minua enemmän kuin muina. Tämä päivä kuului niihin.


Kirjastosta lainasin muun muassa tämän hyvin ajankohtaisen teoksen, vaikka se onkin harmaa. Monet teollisuusalueet ovat Suomessa uhattuina. Niiden tarinat unohtuvat, ellei kukaan kirjaa muistitietoa ylös. 


Zarathustralaisuuden keskeinen elementti on tuli. Vuorille sytytettiin nuotiot, ellei sitten jopa roviot. En tiedä, miten tämä liittyy vuoden alkuun, mutta jotenkin, sen sanoo alitajunta. En myöskään nuku, koska on täysikuu. Toissa yönä nukahdin vasta kello 4:10 jälkeen. Järkyttävää. Onneksi sentään on loma.

Toivon, että tämä vuosi olisi helpompi kuin edellinen ja varsinkin 2024, joka oli elämäni ehkä kauhein. Toivon, että tänä vuonna kukaan ei kuole saati sairastu vielä vakavammin. Toivon, että löydän balanssin työelämässä sen jälkeen, kun minun ei ole naapureiden perseilyn takia tehtävä enää kolmea työtä yhtä aikaa. Toivon, etteivät he aiheuta enää uutta katastrofia. Nyt kun voin vihdoin pitää lomaa, on valitettavasti liikaa nähdä heidät ikkunassa ensimmäisenä, kun herään aamulla. Jos voisin, "teleporttaisin" heidät toiseen todellisuuteen.

Toivon myös, että naapurit eivät valtaa ajatteluani enää tänä vuonna. Jokainen heille uhrattu miete on menetetty romaani. 

Tänäänkään en pystynyt kirjoittamaan, vaikka se oli aikeena. Syy löytyy aiemmasta kohtauksesta. Ja tietenkin myös yleisestä uupumuksesta. Valitettavasti sen nukkuminen pois on etuoikeus, johon ei ole taloudellista mahdollisuutta kuin hetkittäin.

 

Puhelintolpat joutuvat jossain kohtaa väistymään. Asfalttitiet ovat jo ilmestyneet pöllyävien hiekkateiden tilalle.


Toivon tietenkin tämän blogin harveneville lukijoille kaikkea hyvää tähän vuoteen. Jos siellä on joku uudempi lukija, jätä ihmeessä kommentti, miten löysit tänne. Ja tietenkin saavat "vanhemmatkin" jättää.

Tulkoon tästä tulen vuosi - kamala sanoa Sveitsin onnettomuuden jälkeen. Mutta tuli on ikuinen läksy. Nyt on muuttunut myös laki palovaroitinten suhteen. Ehkä se on uudenvuodenlupaukseni, että lupaan yrittää muistaa testata palovaroittimen kuukausittain.

Nyt nukkumaan ja tavoittelemaan kuuta taivaalta. 

Teitkö sinä lupauksia vai mittaatko elintoimintojasi? 

Kommentit

  1. Minullekin blogi on ennen muuta oma muistikirja, joka tosiaan vie välillä ennustamattomiin paikkoihin. Älysormus, se onkin hyvä määritelmä!

    Ehkä blogit ovat nykymaailman paperikirjoja, sykkeeltään liian hitaita. Minä pidän niistä juuri siksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, en jotenkaan yhtään tajua sitä keskustelua, että blogeja olisi jotenkin vaikeampi lukea kuin Insta-postauksia. Siis yhtä hyvinhän kännykällä pystyy blogiakin lukemaan? Monilla aivot ovat silti ehdollistuneet minuutin sykintään. Sekä sen vilkaisuun, mitä älysormus kertoo. Miellelläni annan valtuutuksen blogille, joka elää omaa elämäänsä!

      Poista
  2. En ole pitkän elämäni aikana tehnyt koskaan lupauksia mistään muutoksesta, pelkkää saamattomuuttani ehkä. Jotenkin vuodenvaihde kuitenkin altistaa jonkinnäköiselle itsetutkinnalle. Luin jostain noista loputtomista terveysaiheisista jutuista, että olisi hyvä jatkaa uuden oppimista aina. Lainasin siis Edith Södergranin runoja, sopivaa runoratsua googlattuani. Tuntuukin oikein sopivalta runoilijalta minulle. Ilmoittauduin englannin keskusteluun, ettei puhe sillä kielellä kokonaan unohtuisi. Elintoimintojen mittaamista kurjempaa harrastusta en keksi. Jos on syitä siihen, asia on tietenkin toinen, diabetes esim. Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää uutta vuotta myös sinulle! "Elintoimintojen mittaamista kurjempaa harrastusta en keksi" sai minut ääneen nauramaan! Se on juuri näin, vaikka korvissani soikin aina Saturday Night Fever verenpainetta Elämäni biisin yhteydessä mitatessa :D Nyt en ole hetkeen jaksanut, saa ollakin. Stressipaine on sentään laskenut normaaleihin lukemiin.

      Edith Södergran on varmasti hyvä! Minun on myös pitänyt tutustua tarkemmin hänen tuotantoonsa. Runous ylevöittää elämää mihin vuodenaikaan tahansa. Tuo on kyllä totta, että vuodenvaihde saa aikaan aina jännää itsetutkiskelua.

      Poista
  3. Älysormus (-kello) on irvokas ajankuva! Mulle sormus varmaan ilmoittaisi, että "et ole nukkunut vuosikausiin, kuolema korjaa". Ja tuleehan se enemmin tai myöhemmin, mutta en laisinkaan käsitä nykyajassa olevaa intoa mitata aivan kaikkea ja vielä ylimääräisillä älylaitteilla. Toki, ymmärrän muutamia kyseisten kapistusten etuja, mutta omassa ranteessani tai sormessani ei noita vehkeitä tulla näkemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hhahah, mikä muistutus! Voisi tulla vielä Juice Leskisen äänellä ilmoitus aina, kun älysormus kertoo, ettei elämästä selviä hengissä. Jotenkin tosi masentavaa katsoa ihmisiä juoksemassakin niin, että heti suojatielle pysähtyessä pitää tuijottaa sykkeitä ranteesta. Miksei voi vain kuunnella omaa kehoaan? No, tapansa kullakin, ja sanon tämän itsekin entisenä kilpaurheilijana, joka en ole koskaan tuijottanut sykkeitä vaan juossut vaan. Kyllä nykyaika on hanurista ja henkinen ikäni on sata vuotta :D

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!