Universaali Uppsala - Ruotsinmatka-analyysi osa 2

Olen halunnut käydä Uppsalassa siitä lähtien, kun ymmärsin sen olevan Pekka Töpöhännän kotikaupunki. Olin lapsena Pelle Svanslös -animaatioiden ja -kirjojen suurkuluttaja, joten olihan nyt jo aika päästä katsomaan piirroskuvia paikan päälle livenä. Emme kuitenkaan osallistuneet Pekka Töpöhäntä -kierrokselle, sillä olisi ehkä ollut vähän noloa liikkua ryhmässä metrin pidempänä kuin muut osallistujat. Sen sijaan keskityimme toiseen kiinnostuksen kohteeseeni: Uppsalaan yliopisto- ja museokaupunkina (sekä tietenkin ravintolatarjontaan).

Yliopiston kirjasto Carolina Rediviva

Yliopiston nykyinen päärakennus

Uppsalasta löytyy Pohjolan vanhin yliopisto, jo vuodelta 1477. Yliopiston läsnäolon ja historian huomaa Uppsalassa kaikin tavoin: vanhoja, upeita tiedekuntarakennuksia on siellä sun täällä sekä eri osakuntien juhlapaikkoja. Jos siis ihmettelet, ovatko Värmlands Nation ja Upplands Nation joitakin rasistisia tötteröhattujärjestöjä, niin ei - ne ovat osakuntia. Luulimme ensin jotain aivan muuta, kun eräänkin Nation-rakennuksen edessä oli vartija. Uppsalan yössä liikkuivat kunnon katupartiot sekä poliiseista että järjestysmiehistä, joten mietimme hetken, onko täällä asiat vain hyvin vai onko näin vahvaan varusteluun todellinen tarve. Osaan kuvitella, että syksyn alkaessa ainakin Uppsalan opiskelijabileet ovat aikamoiset!

Yövyimme idyllisessä yliopistomaailman keskiössä, 1700-luvulta peräisin olevassa Akademihotelletissa, jossa majoittuu myös yliopiston tutkijoita. Valitsimme tämän hotellin näkymän sekä hyväksi kehutun aamiaisen takia. Molemmat olivat kyllä odotusten mukaiset. Edes kirkon kellot eivät herättäneet meitä, kun ilma oli sen verran viilentynyt, että saatoimme nukkua ikkuna suljettuna (ilmastointia ei ollut, kaksi tuuletinta kyllä). Aamiaisella oli tuoretta leipää, ohukaisia ja mikä parasta: kahvikone, josta sai valita vajaan 20:n eri kahvi- tai kaakaotyypin väliltä! Myös vahvuuden pystyi itse säätelemään. Ja mikä vielä parempaa, kahvia sai hakea aamiaishuoneesta koska vain itse halusi. Usein tarjolla oli myös inkiväärishotteja, keksejä tai mustikkajogurttia. Mikä tutkijan paratiisi! Muistan, että kahvia kului hirveät määrät silloin, kun näpytin gradua iltamyöhään. 

Oikeasti aloin taas hieman harkita väitöskirjan pipertämistä sekä pientä opiskelurupeamaa Uppsalassa. Kaupunki on sopivan kokoinen vajaalla 170 000 asukkaallaan ja siellä on (ainakin vielä ennen opiskelijaelämää) jotenkin ylevä, sivistynyt ja perinteikäs ilmapiiri. Niin pitäisi kyllä olla Turussakin, jossa olen tutkintoni suorittanut. Silti muistan opiskeluajat aika ankeina, vaikka aika on osittain jo kullannut muistot. Uppsala taas on kuin Pohjolan Oxford tai Sorbonne.

Uppsala on osittain yliopistotaustansa ansiosta myös museokaupunki. Monet museot liittyvät suoraan tai epäsuorasti yliopistoon. Suosituimpia vierailukohteita on yliopiston kuuluisimman ja suomalaistenkin tunteman professorin Carl von Linnén kotitalo sekä puutarha.

Kuvat puutarhasta: https://linnaeusuppsala.com/

Kävimme kuvaamassa viehättävää puutarhaa, joka on oikea kasvikuvaajan paratiisi, mutta sisälle kotitaloon emme enää valitettavasti ehtineet. Monet Uppsalan museot menevät kiinni jo kello 16-17 ja kesäaikaan täytyy varautua myös siihen, että juuri se aikomasi kahvila tai ravintola on kesälomien takia suljettu. Sama koski ihmetykseksemme myös Tukholman monia suosittuja ravintoloita. Onkohan Ruotsissa ymmärretty eri tavalla, mitä tarkoittaa työhyvinvointi?

Onneksi yksi erikoinen museo, Gustavianum, oli auki ja se sijaitsikin aivan hotellimme lähellä, Tuomiokirkkoa vastapäätä. Sieltä löytyy yksi vanhimpia säilyneitä anatomian teattereita. Eli kyllä, tässä Uppsalan vanhimmassa 1600-luvun yliopistorakennuksessa leikeltiin ruumiita opetusnäytöksissä, ja oppilaat seurasivat tapahtumia lehtereiltä. Minusta tämä oli todella kiehtova paikka, vaikka olisinkin kaivannut lisätietoa näiden näytösten sisällöistä sekä yleisestikin entisajan antomian oppitunneista.

Muutenkin yliopistomuseo Gustavianum on hieno paikka. Vaikka talo rakennettu 1622-1625, sisätiloissa on hyvin ajaton tunnelma. Ylempi näkymä voisi olla myös vaikkapa Turun Linnasta, jonne Carin Bryggman suunnitteli uusia interiöörejä 1950-luvulla. Gustavianum on poikkitieteellinen museo, josta löytyy aivan yliopiston vanhimpia kokoelmia. Nämä luentomuistiinpanot (kyllä!) ovat 1300-luvulta, ajalta ennen koko Uppsalan yliopiston olemassaoloa.

Vanhimmat Gustavianumin esineet ovat faaraoiden Egyptistä. Ensimmäisessä kerroksessa on kiehtova kokoelma pääosin 1800-luvulla löydettyjä sarkofageja, muumioita ja pyramidialueiden esineistöä. Ajan tavan mukaisesti esineet päätyivät muualle kuin Egyptiin. Tämänkin arkun on aikanaan lahjoittanut kuningatar Victoria yliopistolle. Mielenkiintoista on, että nykyisillä tutkimusmenetelmillä on pystytty selvittämään, ettei tämän naisarkun sisällä olekaan naismuumiota, vaan mies. Arkku on 500 vuotta vanhempi kuin tämä herra, joka on elänyt noin 50 ennen ajanlaskun alkua. Ruumiin- ja haudanryöstäjiä on ollut niin kauan kuin pyramidejakin, joten arvoitukseksi jää, miksi tämä mies on haudattu naisen sisuksiin jälkikäteen.

Gustavianumissa on esillä paljon astronomiaan liittyvää välineistöä pääosin 1700-luvulta. Niin ikään maapallot ovat samalta aikakaudelta, jolloin innovatiivivinen valistuksen aika jyräsi maapallon lähes litteäksi. Edelleen jotkut sinnikkäät pitivät kiinni käsityksistään maapallon lättänyydestä, mutta meidän onneksemme tiede voitti harhaluulot.

Kasvitieteilijä ja lääkäri Carl von Linné (1707-1778) saa myös oikeutetusti osakseen pienen esittelyn Gustavianumissa, jossa voi nähdä hänen muistiinpanojaan. Samasta kuvasta löytyy apinoita ja ihmisiä varsin enteilevästi. Linné pitikin apinoiden tutkimisesta, mutta suurimman elämäntyön hän teki kasvilajiston luokittelun parissa. Sanotaankin, että Jumala loi lajiston, mutta Linné luokitteli sen. Linnea borealis eli vanamo lienee tunnetuin Linnén nimeämä kasvi. Hän loi koko nykyaikaisen ekologian perustan ja vaikutti myös Suomessa esimerkiksi Pehr Kalmin sekä Elias Lönnrotin ja Topeliuksen tuotannon kautta. Papin poika Linné oli köyhä kirjautuessaan sisään yliopistoon, mutta jo viidessä vuodessa hän pääsi vastuuhenkilöksi yliopiston puutarhaan se opettamaan uusia oppilaita. Hän oli monialaisesti lahjakas ja pidetty henkilö.

Linnéltä ei voi Uppsalassa välttyä, vaikket museoissa kävisikään. Café Linné lienee yksi Uppsalan suosituimmista kahviloista, eikä suotta (sijaitseehan se myös Linnén kotitaloa vastapäätä). Täytyy sanoa, että tämä vitriinistä tilaamani "grön kille" voitti jopa Tukholman prinsessakakut. Ehkäpä vihreä ukkeli maistui minulle paremmin, kun se oli niin hauskan näköinen.

Uppsalaa ei voi ohittaa vierailematta upeassa Tuomiokirkossa. Jylhässä, 1270-luvulla rakennetussa kirkossa on paljon samaa kuin saman aikakauden, vuonna 1300 vihityssä Turun Tuomiokirkossa, mutta jälkimmäinen on hieman pienempi ja monilta osin askeettisempi. Mutta Uppsalan Tuomiokirkkoon onkin haudattu legendaarinen kuningas Kustaa Vaasa muiden merkkihenkilöiden lisäksi. Sieltä löytyy myös pyhän Eerikin ja Birgitan pyhäinjäännökset. Lisää tietoa Vaasa-suvun haudoista kuvineen saat esimerkiksi tästä blogitekstistä.

Kirkossa on hieno valo ja tunnelma, mutta sen aistiakseen kannattaa toimia kuten Tukholman vanhankaupungin: älä mene sinne päivällä. Menimme kuvaamaan kirkkoon viideltä, tuntia ennen sulkemisaikaa. Saimme jo olla varsin rauhassa, mutta hupsis, tunti ei riittänytkään! Kustaa Vaasan jälkeen piti jo luovuttaa ja palata hotelliin nautinnollisen kahvikoneen äärelle.

Uppsalan linnan (1549 lähtien rakennettu) piti olla myös yksi vierailukohteemme, mutta kappas kummaa, myös se oli kesätauolla! En voisi kuvitellakaan, että esimerkiksi turistimagneetti Turun linna olisi suljettu kesällä. 

Linnan torni taustalla, edessä Ingmar Bergmanin sytymäkoti, jonne emme myöskään ehtineet.

Menimme siis iltakävelylle linnan kukkulalle, josta aukeaa upeat näköalat yli kaupungin. Varsin viehättävää on, että linnan jyrkkää rinnettä ei parturoida ruohonleikkurilla, vaan siellä ovat lampaat kesätöissä. Linnan toisella puolella taas on upea barokkihenkinen puutarha, jonne emme enää pimeällä läheteneet vaeltamaan. Observatorionmäki olisi ollut myös Pekka Töpöhännänkin takia must see -kohde, mutta kaikkea ei ehdi parissakaan päivässä tämän kokoisessa kaupungissa.

Onneksi Pekka Töpöhännän ja Maija Maitoparran saattoi nähdä näissä mainioissa Big Belly -roskiksissa!

Uppsalan ravintolat olivat oikeastaan yhtä suuri positiivinen kokemus kuin Tukholmankin. Miljöön takia kreikkalainen ravintola Tzatziki joen varrella oli peukutettava kokemus. Ruokakin oli maittavaa, etenkin mieheni tilaama kreikkalaiset jauhelihapihvit, jotka olivat runsaalla mintulla maustetut. Itse otin kanasouvlakin, joka oli juuri sellainen, kuin odotinkin.

Uppsalassa on erityisen viehättävää juuri joki ja vanhat rakennukset, vaikka ostoskaduilla valitettavasti on jyllännyt "Turun tauti". Myöhemmin kaduttu modernisaatiohuuma koski niin ikään Tukholmaa ja Uppsalaa, mutta onneksi sille tuli stoppi, toisin kuin monien suomalaisten betonilaatikkokaupunkien kohdalla. Olisin kovasti halunnut tehdä juoksulenkin joenvartta pitkin, kuten paikallisetkin mutta mitenkäs teet, jos vatsalaukku on koko ajan lähes täynnä herkuttelusta. Ensi kerralla sitten!

Ehkä koko matkamme paras ravintolakokemus oli Villa Romana, italialaistyylinen ravintola, jossa söimme todella herkkulliset äyriäispastat. Kyytipoikana oli italialaista sauvignon blancia, joka ei ole lainkaan yleisin viljelty rypäle kenkämaassa.

Jälkiruuaksi söimme taivaallista kardemummajäätelöä raparperilla. Koko matkan paras suodatinkahvi (ehkä se oli kuitenkin americano?) oli myös peräisin tästä ravintolasta.

Perinteistä Domtrappkällarenia ei sovi unohtaa mainita, vaikka siellä söimmekin tutut ja turvalliset annokset graavilohta ja uuttaperunaa. Freesiä ja herkullista! Miljöö on myös ihana. Yläkerrasta tai kellarista voi saada vielä hämyisämmän ja ehkäpä lämpimämmän pöydän, mutta me viihdyimme lähellä ulko-ovea. Onneksi, sillä muuten olisi jäänyt kokematta kahden jenkkiopiskelijapojan once in a lifetime-mahdollisuuden seuraaminen. Pojat söivät ja juttelivat, ehkä tylsistyneinä ilman opiskelijatyttösesonkia. Kun sisään astui kymmenen hengen polttariseurue, koostuen 20+ tytöistä, joilla jokaisella oli missinauhake ympärillään, poikien suut loksahtivat auki. Etenkin toinen heistä teki kaikkensa, jotta olisi saanut kontaktin viehättäviin ruotsalaistyttöihin. Valitettavasti ei käynyt flaksi.

Minulla onneksi kävi, sillä tästä ravintolasta sai hyviä bulgarialaisia viinejä! Bulgariasta tehdään nykyään todella tasokkaita viinejä, joita toisinaan saa Alkostakin pieninä erikoiserinä. Valitsin Provence-tyyppisen roseen, joka toimi erinomaisesti kalalautasen kanssa. Mieheni valitsema Uuden-Seelannin sauvignon blanc oli paras sellaisenaan. Domtrappkällaren on hyvä esimerkki siitä, että myös turistien suosima ravintola voi olla oikeasti hyvä. Myös palvelu oli aitoa ja ystävällistä. Oli hauska seurata, miten kotiin lähtevä vanha tarjoilijaherra opasti nuorta tarjoilijatyttöä esimerkiksi kertomaan meille viineistä. Tyttö haki apua ehkä Googlesta, kun halusin tietää onko Bulgarian rosee kuivaa vai puolikuivaa. Mutta keinoilla ei ole väliä, jos palvelu on tasokasta!

Minun oli aikomus ehtiä koluta myös Uppsalan kehuttuja kirpputoreja, mutten ehtinyt kuin yhteen keskustassa. Tämä viehättävä piianpeili olisi maksanut vain 150 kruunua eli 14 euroa, mutta mieheni odottaessa reppujemme kanssa ulkopuolella päätin jättää peilin ostamatta. Messinkisiä vanhoja kynttilänjalkoja sai myös edullisesti, mutta niitäkin meillä on kotona riittämiin.

Arvaatteko, mikä oli kuitenkin ehkä huipuin kokemus Uppsalassa? Se, että minulta pyydettiin henkkarit Systembolagetissa!!!! Olen kohta 36-vuotias ja minulta on viimeksi kysytty paperit Alkossa 28-vuotiaana, kun olin ostoksilla nuorempien seurassa. Sain muutenkin hyvää palvelua Systemissä, jossa ilahdutti myös pienten viinipullojen laaja valikoima. En kuitenkaan ostanut muuta kuin pienen rosen ja skumpan hotellihuoneeseen, josta ei löytynytkään jääkaappia. Vanha vettä pesualtaaseen -konsti on ollut käytössä viimeksi ruotsinlaivalla vuonna nakki, mutta hyvin se edelleen näytti toimivan. Katsoimme jostain oudosta syystä luonto-ohjelmaa, söimme sipsejä ja skoolasimme Tukholma-piknikiltä yli jääneiden muoviskumppalasien kanssa. Olemme oppineet ottamaan enemmän irti myös hotellihuoneesta emmekä vain enää tyydy nukkumaan siellä pikaisesti.

Haluan ehdottomasti vielä palata Uppsalaan. Ihan jo sen takia, ettemme päässeet linnaan emmekä ehtineet Gamla Uppsalaan, joka on muinaisen Ruotsin keskus. Kuuluisa Moran kruunauspaikka sijaitsee noin 210 kilometrin päässä Uppsalasta, mutta viikinkien hautakummut noin 500-luvulta ovat helposti tavoitettavissa. Ehkäpä seuraavalla kerralla juoksen pitkin joenvartta sekä metsäpolkua suoraan vanhan Uppsalan kummuille ja sieltä takaisin. Siitä tulee yhteensä 10 kilometrin lenkki, jonka moni peruskuntoinen käveleekin hyvällä ilmalla. Gamla Uppsalassa on muun muassa viikinkiajan museo, kirkko ja ravintola, joten kävelylenkin välissä pystyy hyvin pitämään pienen lepohetken. Myös bussit liikkuvat alueelle ja takaisin 15-30 minuutin välein.

Alkuperäinen Uppsalan rautatieasema, joka on nykyään ravintola. 

Uppsalaan puolestaan pääsee kätevästi joko omalla autolla tai vielä helpommin junalla Tukholmasta. Matka kestää välipysähdyksistä riippuen 31-45 minuuttia. Junaliput oli helppo ostaa etukäteen netistä, jolloin se on myös halvempaa. Hinta tosin nousee, mitä vähemmän lähtöön on aikaa. Ostimme itse liput vasta samana päivänä, koska emme kestä etukäteen sovittuja aikatauluja. Kahdelta lippu maksoi 181 kruunua eli reilut 17 euroa. Huomasimme junassa, että monet tukholmalaiset sekä uppsalalaiset tekevät päiväretkiä toistensa kaupunkeihin eikä ihme, kun junalla liikkuminen on niin helppoa, edullista ja vaivatonta.

Seuraavalla Ruotsin matkalla otamme varmasti junan lähellä sijaitsevaan Sigtunaan, joka on Ruotsin vanhin kaupunki. Sen ympäristössä on monia upeita linnoja, joihin päästäkseen tarvitsisi ehkä auton. Ja sitähän meillä ei kohta enää ole romutuksen jälkeen, hihhei!

Paljon jäi vielä kirjoittamatta Ruotsista, joten palaan vielä ensi viikolla asiaan. Nyt vietämme loppuviikon perhejuhlien parissa, minkä jälkeen alkaakin taas työarki. Olin niin tämän Ruotsin-matkan tarpeessa!