Hyvää eli parasta Suomesta!

Hyvää maailman ensimmäistä suomalaisen ruoan päivää! Ai että, minä rakastan näitä teemapäiviä, joilla on hyvä tarkoitus - tällä kertaa suomalaisen, upean, puhtaan ja ravitsevan ruoan esillenostaminen. Toinen ääripää teemapäivissä on esimerkiksi Black Friday, joka on täysin talouskasvuun ja (kestämättömään) kulukseen tähtäävä markkinamiesten idea. Suomalaisen ruoan päivälle sen sijaan on tarvetta, sillä puhtaasti suomalaisen ruoan pöytään ostaminen on globalisaation keskellä yhä harvinaisempaa ja myös vaikeampaa. Moni sanoo suomalaisen ruoan olevan myös kustannuskysymys. Joulu ja juhannus ovat hinnan suhteen asia erikseen, silloin perheessä jos toisessa panostetaan lähikalkkunaan ja -kinkkuun, graaviin, suolasieniin ja laatikoihin tai uusiin perunoihin (jos perheen taloudellinen tilanne tämän mahdollistaa). Olen kuitenkin huomannut, että panostamalla täysin suomalaiseen ruokaan voi säästää omaisuuksia. Monet maailmalla kalliit raaka-aineemme ovat vieläpä täysin ilmaisia! Suomalaisista raaka-aineista kokkaaminen ja säilöntä on hyvin yksinkertaista, kun vain ryhtyy tuumasta toimeen ja hankkii hyvän kokkauskirjan (paljon mukavampi käyttää kokatessa kirjaa kuin kännykkää). Ikuinen suosikkini on Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa, josta löytyy perusohjeet ihan kaikkeen! Sain kirjan lahjaksi muuttaessani pois kotoa ja sen varjoon on jäänyt monet trendikkäämmät opukset ja ohjeet. 

Arvaatko, mitä Turun Sanomien mainoksen päälle asetetulla lautasella on?

Helppoja tapoja lisätä Suomi-ruokaa lautaselle:


Hyödynnä aina satokausi ja käy metsässä

-Osta juureksia torilta tai tarjouksesta kaupasta - esimerkiksi K-Supermarketien Superpäivillä sai kilon lanttu-, porkkana- tai perunapussin eurolla. Joskus on saanut 2,5 kilon pussin 1,5 eurolla. Kun pilkot juurekset kuutioiksi, pyöräytät ne öljy-suola-yrtti-pippuriseoksessa (lanttuun voi lisätä myös ihanasti karamellisoivaa kotimaista hunajaa sekä ripauksen kanelia) ja laitat uuniin 200 asteeseen reiluksi puoleksi tunniksi, saat tuontiranskalaisten sijaan ravitsevan ja paljon maukkaamman lisukkeen aterialle. Paahdettuihin punajuuriin olen yhdistänyt myös valkosipulinkynsiä ja tuoretta rosmariinia. Mielettömän hyvä pihvin, kanan tai kalan seuralainen. Vuohenjuustoakin saa nykyään Suomesta (esim. Juustoportti ja Kolatun juustola). Sitä kun lisää punajuuren päälle, muuta ei edes tarvita. Makusinfonia on valmis. Jos punajuuria jää yli, seuraavana päivänä sekoitan ne pastaan (löytyy suomalaista, kokeile myös kikhernepastaa), lisään öljyä, balsamicoa ja siivun vuohenjuustoa.

Esimerkiksi nyt kannattaa käyttää juureksien lisäksi omenaa, marjoja, sieniä ja kaaleja. Jollei sinulla ole omaa omena- tai luumupuuta tai mitä hyvänsä, tee kävelyretki kaupunkisi puutaloalueelle, jos sellainen löytyy. Todennäköisesti yhden jos toisenkin talon aidan edustalta löytyy ole hyvä -koppa.

Omenasta moni tekee ensimmäisenä piirakkaa, mutta omenasta voi tehdä lähes mitä tahansa herkkuja, myös suolaisia. Olen käyttänyt omenaa lähes päivittäin ruoanlaitossa. Tänään pilkoin sitä lounassalattiin. Viikko sitten tein vuohenjuustolla täytettyä broileria sekä hunajaöljyssä paistettua lehtikaalia, kukkakaalia, punasipulia ja omenaa. Yksi upeimmista yhdistelmistä aikoihin (Ranskan Savoien Jacquere-rypäleestä tehdyn viinin kanssa)! Paistettu omena on todella kulinaarinen nautinto, suosittelen! Omenaruokien kanssa kannattaa myös ehdottomasti testata jotain kotimaista artesaanisiideriä, jotka ovat artesaanioluiden tapaan suosittuja. 

Piirakkaan saa menemään niin vähän omenia, että suuret sadot kannattaa viedä mehustamoon (kirpputorilta saa myös puoli-ilmaiseksi Mehu-Maijoja, jos sinulta löytyy kärsivällisyyttä...) ja tehdä kaapit täyteen omenasosetta tai -hilloa. Näin voi myös tehdä puuron- tai juustonlisukkeesta juuri niin vähän tai paljon makeaa kuin itse haluaa.

Tänä vuonna pihlajanmarjahyytelöstä ei tullut niin kauniin punaista kuin viime vuonna.
Rosepippuri olikin loppu, joten käytin maustamiseen konjakkia ja mustapippuria eli tuota "röhnää".

Yksi aliarvostetuimmista suomalaisen luonnon "superfoodeista" (vasta anglismin myötä on jotenkin herätty luonnonvarojemme rikkauteen) on pihlajanmarja. Se on todella c-vitamiinipitoinen ja siitä voi tehdä ihanaa hyytelöä, karkkia, likööriä ja hilloa. Sitä voi hyvin myös syödä sellaisenaan. Parhaita pihlajanmarjat ovat yhden pakkausyön jälkeen (pakkanen lisää makeutta). Voit myös laittaa marjat hetkeksi kotipakkaseen ennen niiden käyttöä. Nämä hyytelössä kiehuneet ylijä jääneet pihlajanmarjat uusiokäytän puuron kanssa, joka onkin yleensä aina kotimainen ja edullinen välipala. Jollet pidä kaurapuurosta, kokeile vaikka mannapuuroa, johon on sekoitettu tyrniä (tai muuta marjaa), ripaus sokeria ja vaniljasokeria. Ahh!

Myös ruusunmarjat ovat kaikki syötäviä. Olen kuivannut pihamme ruusunmarjoista "teetä". Teelusikallinen kuivattua silppua kuumaan veteen - jo pysyy flunssa poissa! Kelpaisi venäläismammallekin (itänaapurissa osataan ruusunmarjan hyötykäyttö). Kärsivällisyyttä vaatii vain pienten "karvojen" poisto ruusunmarjan sisältä. Ne jäävät ikävästi nieluun jumiin, jos jätät tämän työvaiheen pois. En suosittele!

Vastaus arvoitukseen: nämä ovat kuivattuja ruusunmarjoja!

Metsän sienisato ei ole tänä vuonna ollut kovinkaan ihmeellinen kantarellien osalta, mutta tatteja pukkaa pinnalle Varsinais-Suomessa nyt urakalla! Toivottavasti kohta suppiloitakin. Herkkutatit ovat oikeita italialaisten kultakimpaleita - pitäisi olla meidän suomalaistenkin. Voiko olla mitään parempaa kuin tatticarpaccio tai tattirisotto? Noh, näitä on vaikea tehdä ilman tuontiparmesania ja -riisiä... Tattimuhennos toki onnistuu vain kermalla, pippurilla ja suolalla. Tattikeittoon taas voi lisätä edellä mainittujen lisäksi kasvislientä sekä lorauksen valko- tai kuohuviiniä. Usein pätee sanonta: mitä vähemmän ainesosia, sen parempaa! Ja helpompaa. 

Marjojen poimiminen metsässä on monelle liian hidasta puuhaa - myönnän, että usein myös itselleni. Ilman marjapoimuria minulla kesti ikuisuus saada kolme rasiaa mustikoita ja puolukoita pakkaseen. Olenkin välillä mennyt torille ostamaan iltapäivän viimeisen marjalaatikon, jonka saa usein edullisesti sekä ilman selkävaivoja kotiin asti. Muuten kyllä metsässä käynti on äärimmäisen suositeltavaa. Mieli kevenee hetkessä, verenpaine laskee jo 15 minuutissa ja irtaudut stressistä. Eväät mukaan ja metsään vaikka suoraan töistä, kun vielä pimeältä ehtii. Tämä voi olla paljon kannattavampaa kuin maksaa maltaita terapioista ja self help -kirjoista, mitenkään väheksymättä näiden tarpeellisuutta.

Kysy ja hanki tietoa kotimaisista vaihtoehdoista

-Kaupassa tuskailen usein kotimaisten kalojen vähäisyyttä palvelutiskillä. Ongelmasta on syytetty milloin kotimaisten kalastajien volyymin vähäisyyttä, milloin taas sitä, että asiakas ei ole valmis maksamaan korkeampaa hintaa. Peränsä näilläkin väitteillä, mutta minun mielestäni norjanlohi on sokaissut meidät. Odotamme lohitarjousta emmekä ole valmiita kokeilemaan muuta, kun pelkäämme kokkauksen olevan vaikeaa ja kallista. Kotimaista silakkaa ja muikkuja on lähes aina tarjolla ja ne ovat todella helppoja valmistaa. Etenkin valmiiksi preparoidut muikut (vain 7,99 kilo), jotka vain kieritän suolalla ja valkopippurilla maustetussa ruisjauhossa ja paistan voissa. Mielettömän herkullista perunoiden ja salaatin kera. Kaukaa tuotu, kasvatettu norjanlohi jää kauas taakse. 

Mitä enemmän kysyt tiskillä "Onko tämä kotimaista?" sitä todennäköisemmin kotimaisia vaihtoehtoja lisätään. Voit myös toivoa kaupassa tiettyjä tuotteita valikoimiin. Omani on aina toteutettu. Viimeksi toivoin kotimaista luomuhunajaa valikoimiin ja se ilmestyi alle viikossa hyllyyn!

Minä muistan jo hyvin monien tuotteiden pakkausselosteet puoliulkoa. Tiedän myös harvinaisen hyvin, että kotimainen nimi Pirkka ei tarkoita sitä, että tuote olisi tehty Suomessa. Kannattaa aina lukea pakkausselosteesta valmistusmaa. Pirkallakin onneksi on paljon kotimaisia tasokkaita tuotteita, kuten lempparini - voisi sanoa jopa paheeni: Real Snacksin valmistama Pirkka Maalaisperunalastu. Monista tuotteista näet heti avainlippu- tai joutsenmerkistä, että ne ovat kotimaisia ja tehty vain tai valtaosin kotimaisista raaka-aineista. Usein tällaiset tuotteet ovat myös sydänystävällisiä tai muilla tavoin terveellisiä. 

Omalla kohdallani erityinen "kotimaisuusongelma" on se, että täydellistä suomalaista ateriaviiniä ei oikein tahdo saada helposti käsiinsä. Poikkeuksena Ainoa Wineryn tuotanto, joka on nyt kovassa nosteessa. Heiltä löytyy Alkon valikoimista esimerkiksi kuiva mustikasta tehty viini Ainoa Silkki, jonka pitäisi sopia loistavasti riistalle ja ankalle. Pakko kokeilla sitä mahdollisimman pian! 

Voit kuitenkin paremman puutteessa valita mahdollisimman lähellä tuotetun luomuviinin. Syksyn ruoille usein toimivat valinnat ovat ranskalaiset Cotes-du-Rhônen viinit (sekä punaisena että valkoisena) sekä sekä hieman kevyemmät, mutta upean aromikkaat saksalaiset tai itävaltalaiset spätburgunderit tai pinot noirit (sama rypäle eri nimityksillä). Punajuurelle kannattaa ehdottomasti myös kokeilla hieman jäännössokerista rose-pinot noiria! Ja mikä estää sinua tekemästä itse marjaviiniä esimerkiksi pihan herukoista? Muistelen kaiholla omia viinejämme, joita äitini teki jopa pro-tasoisesti 1990-luvulla, jolloin kotiviinit ja -oluet olivat trendikkäitä (lama...). Myönnän, että varastin kerran alaikäisenä yhden pullon kellarista, kun en tiennyt sen olevan vielä kypsymässä. Voin kertoa, että kaverini kotibileiden lavuaari oli loppuillasta aika värikäs ja oloni huono. 

Toki suomalainen olut on mitä mainioin ja usein paras yhdistelmä suomalaisille ruoille, joissa usein on tiettyä makeutta tai etikkaisuutta. Juuresruoille tumma lager sopii kuin nenä päähän, myös erinomaisesti kaalikääryleille. Joulun tai juhannuksen kalojen kanssa taas joisin rapsakkaa pilsiä tai täyteläistä lageria. Sekä suomalainen vesi, se on ylivoimaisesti parasta minkä aterian kanssa hyvänsä! Vesi ei ole maailmalla itsestäänselvyys, joten vaalikaamme puhdasta sekä toistaiseksi jotenkuten riittänyttä vesivarastoamme sulkemalla aina hana, kun emme tarvitse vettä.

Mieti, voitko korvata ulkolaisen herkun kotimaisella

Esimerkiksi pesto on todella helppo tehdä itse vaikkapa nokkosista, joita myös voi kerätä lähes kaikkialla sopivan etäisyyden päästä liikenteestä. Rakastuin todella nokkospestoon, josta kehitin itse reseptin kaapin antimiin perustuen. Oliiviöljyn voi korvata suomalaisella rypsi- tai auringonkukkaöljyllä. 

Myös monet herkuttelujuustot on nykyään lähes kaikki saatavilla myös kotimaisina vaihtoehtoina (Kolatun Valma Brie, Puna-Heidi jne). Tuetaan suomalaista maidon- ja juustontuotantoa. Sata-Maito maksoi ainakin vielä muutama vuosi sitten parhaan tuottajahinnan maatilalliselle (tätäkin on hyvä miettiä, paljonko alkutuottaja saa leivän päälle). 

Hyväksy eines

-Aina ei jaksa, ei edes joka kerta. Olemme kotona sellaisia suursyömäreitä, että usein ruokaa ei riitäkään enää töihin lounastauolle. Ostan usein lounastauolla lähikaupasta Kokkikartanon ruokia, esimerkiksi takuuturvallisen lihapullat, muusin ja puolukkasurvoksen. Tähän kannattaa ostaa kyytipojaksi vaikkapa Sauvon säilykkeen suolakurkkuja sekä kotimaista näkkileipää. Hyvä kasvisvaihtoehto lihapullille on Härkis Valmis! - mehevät koftat ja kookoskermakastike. Kaikki ei ole kotimaista raaka-aineiltaan, mutta kuitenkin kyseessä on avainlipputuote. 

Kollegat ostavat lounaaksi usein "thaikuutioita" ja nuudeleita, mutta minua arvelluttaa lihan alkuperä sekä kiistanalaisen palmuöljyn käyttö mausteseoksissa. Ja edelleen: mitä lyhyempi tuoteseloste, sen terveellisempi ruoka todennäköisesti on. 

Arvaatteko, mitä einestä kulutamme eniten? Vai onko se eines, on kai... HK:n ohuen ohuita metwursteja, jotka tehdään suomalaisesta lihasta Suomessa. On järkyttävää huomata, miten harvat leikkeleet tehdään enää täysin kotimaisesti. Ulkolaiseen lihaan on siirtynyt esimerkiksi aiempi suosikkini Wigren. Ei ole kuitenkaan hyvä mainostaa lihaa näinä aikoina, joten mainostan vanhaa kunnon Jalostajan hernekeittoa, joka on mieheni einessuosikki. Hänen mielestään kasvisversio on vähintään yhtä hyvä, ellei jopa parempi kuin lihallinen soppa. Jalostajan tölkkisoppaa voi ostaa kätevästi kotiin varastoon, tällöin on aina jotain nopeaa ja terveellistä tarjolla.

Sijoita suomalaiseen ruokaan

-sekä ostovalinnoillasi että ihan oikeasti sijoittamalla. Minulla on kolme eri sijoitussalkkua, joissa jokaisessa on kotimaisia yhtiöitä, myös elintarviketeollisuuden toimijoita. Aina ostaessani Apetitin rypsiöljyä tai niitä "helmasyntejäni" HK:n metwursteja, siirrän osittain rahaa pankkiin. Toivottavasti plus -merkkisesti! Vaikka taantumalla pelotellaan, Suomesta en siirtäisi koskaan rahoja pois. Uskotaan suomalaiseen ruokaan ja suomalaiseen menestystarinaan. Meillä on luonnossamme sellaiset valttikortit jokaiselle tarjolla, että oksat pois. Mieluummin kuitenkin säästetään ne oksat, sillä metsissämme on rikkaus! 

Tee suomalaisen ruoan päivästä tapa - tee joka viikko jokin ateria suomalaisista aineksista

Meidän illallisemme tänään on todellinen el classico. Se on myös ensimmäinen koskaan valmistamani lämmin ateria. Tein sen ensimmäisen kerran 7-vuotiaana töissä istuvan äitini puhelinavustuksella: Nakkikastike ja perunat! Voiko olla tämän turvallisempaa herkkuruokaa? Perunat voi korvata makaronillakin. Ja kyytipojaksi ehdottomasti näkkileipää. Meillä kotona tehtyyn nakkikastikkeeseen on aina kuulunut soija, joten se on pieni miinus tässä ruoassa näin kotimaisuuden päivänä. Paistan sipulit ja nakkipalat (Kivikylän nakki parasta) öljyssä, lisään musta- ja valkopippuria, paprikajauhetta ja hieman vehnäjauhoa. Tämän jälkeen pannulle loraus soijaa ja vettä sekä truuttaus ketsuppia. Oreganoa, jos haluat. Anna porista hiljaa, tarkista maku. Kastike perunoiden tai makaronin päälle ja mielenmaisema lapsuuteen, jolloin ruoka oli puhdasta ja hanget korkeita Patakakkosen soidessa taustalla. Hyvä Suomi!

Mikä on sinun Suomi-ruokasi tänään? Saitko korvamadon tunnarista? Niin minäkin!