Joulukalenterin luukku 1: Luukkujen taika

Tervetuloa avaamaan joulukalenterini ensimmäinen luukku, tervetuloa joulukuu! En vielä tiedä itsekään, mitä kaikkea joulukalenterini tulee sisältämään, joten luukujen täyte on minullekin kutkuttava yllätys. Sehän on joulukalenterin idea! Tämän kalenterin teema on kuitenkin jossain määrin, sangen yllättävästi joulun odotus. Olen lumipesunkestävä joulu- ja talvi-ihminen muiden vuodenaikojen fanittamisen lisäksi. Vaikka monet jouluun liittyvät asiat ja herkut toistuvat aivan samanlaisina vuodesta toiseen, astun joulun ihmemaahan aina yhtä innoissani.

Koska pidän pureutumisesta asioiden ytimeen ja muinaisilla filosofian tunneillakin pohdimme, miksi haarukka on haarukka, on tässä ensimmäisen luukun postauksessa mielestäni aiheellista pohtia luukun syvintä olemusta. Olen erittäin ilahtunut, että juuri sinä jatkat lukemista vielä tässä kohtaa!

Luukkuparatiisi Turun Tuomiokirkko Suomen Turussa, Suomen joulukaupungissa. 

Luukkujen, ovien ja salpojen taakse on kätkeytynyt kautta vuosituhansien ihmismieltä kiehtovia asioita. Jos löydämme lukitun portin, suljetun pienen oven tai tukitun salakomeron vanhasta talosta, meidät valtaa oitis halu tietää, mitä salaisuuksien verhon takana piilee. Joulukalenterin koukuttavuus pohjautuu tähän samaan ihmiselle luontaiseen uteliaisuuteen, vaikka avaamisen jälkeen löytyvä näky harvemmin kutkuttaa mieltä. Yleensä fiilis on laimea - aijaa, tämmöinen kuva. Silti haluamme aina avata seuraavan luukun.

Voin kertoa olevani jossain määrin paikallinen luukkuekspertti (toisin sanoen kylähullu?). Olen nimittäin vuosien varrella bongannut ja kuvannut kymmeniä luukkuja eri puolilta koti- ja asuinkaupunkejani. Nämä luukut löytyvät lähes poikkeuksetta puutaloalueilta tai muun erittäin vanhan rakennuskannan kivijalasta ja ullakolta. Nykyään olen myös siirtänyt fokuksen minikokoisiin ikkunoihin, jotka ovat äärettömän symppiksiä. Pieneenkin ulkovajaan on haluttu tehdä sata vuotta sitten minikokoinen kopio päätalon ikkunasta. Se voi olla kooltaan kuin hiiren ikkuna, ja ehkä käyttötarkoitukseltaan osin onkin? Minua viehättää, miten paljon menneisyydessä panostettiin yksityiskohtiin. Materiaa arvostettiin, sillä se oli kallista. Ehkäpä minikokoisia ikkunoita tehtiin myös siksi, että arvokasta lasitavaraa jäi yli isoilta ikkunoilta ja kaikki haluttiin hyödyntää. Mini-ikkunat toivat myös pikkirikkisen valonlähteen ullakoille.

Eipä mennä nyt kuitenkaan liiaksi luukkujen ulkopuolelle. Luukut ovat kuitenkin yhtä lailla huvittavia eri ulkonäöillään ja käyttötarkoituksillaan kuin mini-ikkunatkin. On halkoluukkua, kissanluukkua, tuuletusluukkua, huussiluukkua ja tirkistysluukkua. Entisajan luukkujen yhdistävä tekijä on sympaattisuus ja se, että niitä ei voi bongata nykyajan taloista, sillä niissä ei ole funktiota näille luukuille. 

Keksitkö, minkä turkulaisen rakennuksen alla tämä tuuletusreiällinen sokkeliluukku sijaitsee?

Vaikka tiedän tai osaan aavistaa, mitä monen tutun tienvarsitalon luukun takana on, antaisin silti aika paljon, jos pääsisin tutkimaan asiaa perusteellisesti. Yksi kaikkien aikojen suosikkiluukkuni on ollut Naantalin luostarikirkon lattiassa oleva luukku, jonka alle lopulta pääsin piinallisten koulukirkkoistuntojen jälkeen ollessani töissä seurakunnassa. Pääsin kirkon lattian alle todistamaan, miten paljon virsikirjoja ja musiikkijuhlaesitteitä sinne mahtuu. Ehkä pienoinen pettymys. Turun Tuomiokirkon alla olisi mielenkiintoisempaa nähtävää, tai olisikin - paljon satoja vuosia vanhoja hauta-arkkuja.

Kaikkien aikojen alkuluukku, luukkukiinnostukseni kenties sysännyt luukku löytyy isäni syntymätalosta Naantalin vanhastakaupungista. Kivijalassa on yhä nähtävillä pieni puinen luukku, josta isäni tunkeutui sisään halutessaan mennä kaikilta ja kaikelta piiloon. Kukaan ei löytänyt häntä. Sittemmin isä tuli kuitenkin luukusta ulos, jotta minäkin näkisin päivänvalon. Tuo talo oli hiljattain myynissä vaivaiseen 500 000 euron hintaan. Jos olisin ollut rikas, olisin voinut ostaa talon vain sen luukun tähden. Olisin myös voinut ostaa pelkän luukun edullisempaan hintaan. Mitäköhän omistaja olisi vastannut hennosti idylliä aliarvioivaan lähestymisyritykseen: tekisin tarjouksen luukustanne?

Luukkuhan on myös asunto. Urbaanin sanakirjan mukaan kyse on pienestä opiskelija-asunnosta, jolla voi olla kytköksiä huumebisnekseen!

Päätän luukku-metafysiikan tähän ja siirryn vihdoin joulukalenterin luukkuihin. Ensimmäiset painettuun joulukalenteriin sijoitetut luukut ovat peräisin Saksasta vuodelta 1904. Suomeen adventtikalenterin toivat - yllätys yllätys, partiolaiset! Vuonna 1947 suomalaiset eivät vain ymmärtäneet avautuvien luukkujen merkitystä, mikä tuntuu aika käsittämättömältä näin jälkikäteen ajateltuna. Etenkin luukkuspesialistin näkökulmasta.

Suomalaiset eivät ymmärtäneet avautuvien luukkujen merkitystä (Yle Uutiset)

Tänä vuonna oma joulukalenterini on Fazerin suklaakalenteri, josta etsin juuri hädissäni luukkuja. Eihän tässä ole ainuttakaan!

Iloista ja tunnelmallista ensimmäistä adventtia, joulukuuta ja pukin odotusta! Uskallatko kurkistaa huomiseen luukkuun vai söitkö jo sen sisällön?