Joulukalenterin luukku 1: Luukkujen taika

Tervetuloa avaamaan joulukalenterini ensimmäinen luukku, tervetuloa joulukuu! En vielä tiedä itsekään, mitä kaikkea joulukalenterini tulee sisältämään, joten luukujen täyte on minullekin kutkuttava yllätys. Sehän on joulukalenterin idea! Tämän kalenterin teema on kuitenkin jossain määrin, sangen yllättävästi joulun odotus. Olen lumipesunkestävä joulu- ja talvi-ihminen muiden vuodenaikojen fanittamisen lisäksi. Vaikka monet jouluun liittyvät asiat ja herkut toistuvat aivan samanlaisina vuodesta toiseen, astun joulun ihmemaahan aina yhtä innoissani.

Koska pidän pureutumisesta asioiden ytimeen ja muinaisilla filosofian tunneillakin pohdimme, miksi haarukka on haarukka, on tässä ensimmäisen luukun postauksessa mielestäni aiheellista pohtia luukun syvintä olemusta. Olen erittäin ilahtunut, että juuri sinä jatkat lukemista vielä tässä kohtaa!


Luukkuparatiisi Turun Tuomiokirkko Suomen Turussa, Suomen joulukaupungissa. 


Luukkujen, ovien ja salpojen taakse on kätkeytynyt kautta vuosituhansien ihmismieltä kiehtovia asioita. Jos löydämme lukitun portin, suljetun pienen oven tai tukitun salakomeron vanhasta talosta, meidät valtaa oitis halu tietää, mitä salaisuuksien verhon takana piilee. Joulukalenterin koukuttavuus pohjautuu tähän samaan ihmiselle luontaiseen uteliaisuuteen, vaikka avaamisen jälkeen löytyvä näky harvemmin kutkuttaa mieltä. Yleensä fiilis on laimea - aijaa, tämmöinen kuva. Silti haluamme aina avata seuraavan luukun.

Voin kertoa olevani jossain määrin paikallinen luukkuekspertti (toisin sanoen kylähullu?). Olen nimittäin vuosien varrella bongannut ja kuvannut kymmeniä luukkuja eri puolilta koti- ja asuinkaupunkejani. Nämä luukut löytyvät lähes poikkeuksetta puutaloalueilta tai muun erittäin vanhan rakennuskannan kivijalasta ja ullakolta. Nykyään olen myös siirtänyt fokuksen minikokoisiin ikkunoihin, jotka ovat äärettömän symppiksiä. Pieneenkin ulkovajaan on haluttu tehdä sata vuotta sitten minikokoinen kopio päätalon ikkunasta. Se voi olla kooltaan kuin hiiren ikkuna, ja ehkä käyttötarkoitukseltaan osin onkin? Minua viehättää, miten paljon menneisyydessä panostettiin yksityiskohtiin. Materiaa arvostettiin, sillä se oli kallista. Ehkäpä minikokoisia ikkunoita tehtiin myös siksi, että arvokasta lasitavaraa jäi yli isoilta ikkunoilta ja kaikki haluttiin hyödyntää. Mini-ikkunat toivat myös pikkirikkisen valonlähteen ullakoille.

Eipä mennä nyt kuitenkaan liiaksi luukkujen ulkopuolelle. Luukut ovat kuitenkin yhtä lailla huvittavia eri ulkonäöillään ja käyttötarkoituksillaan kuin mini-ikkunatkin. On halkoluukkua, kissanluukkua, tuuletusluukkua, huussiluukkua ja tirkistysluukkua. Entisajan luukkujen yhdistävä tekijä on sympaattisuus ja se, että niitä ei voi bongata nykyajan taloista, sillä niissä ei ole funktiota näille luukuille. 


Keksitkö, minkä turkulaisen rakennuksen alla tämä tuuletusreiällinen sokkeliluukku sijaitsee?


Vaikka tiedän tai osaan aavistaa, mitä monen tutun tienvarsitalon luukun takana on, antaisin silti aika paljon, jos pääsisin tutkimaan asiaa perusteellisesti. Yksi kaikkien aikojen suosikkiluukkuni on ollut Naantalin luostarikirkon lattiassa oleva luukku, jonka alle lopulta pääsin piinallisten koulukirkkoistuntojen jälkeen ollessani töissä seurakunnassa. Pääsin kirkon lattian alle todistamaan, miten paljon virsikirjoja ja musiikkijuhlaesitteitä sinne mahtuu. Ehkä pienoinen pettymys. Turun Tuomiokirkon alla olisi mielenkiintoisempaa nähtävää, tai olisikin - paljon satoja vuosia vanhoja hauta-arkkuja.




Kaikkien aikojen alkuluukku, luukkukiinnostukseni kenties sysännyt luukku löytyy isäni syntymätalosta Naantalin vanhastakaupungista. Kivijalassa on yhä nähtävillä pieni puinen luukku, josta isäni tunkeutui sisään halutessaan mennä kaikilta ja kaikelta piiloon. Kukaan ei löytänyt häntä. Sittemmin isä tuli kuitenkin luukusta ulos, jotta minäkin näkisin päivänvalon. Tuo talo oli hiljattain myynissä vaivaiseen 500 000 euron hintaan. Jos olisin ollut rikas, olisin voinut ostaa talon vain sen luukun tähden. Olisin myös voinut ostaa pelkän luukun edullisempaan hintaan. Mitäköhän omistaja olisi vastannut hennosti idylliä aliarvioivaan lähestymisyritykseen: tekisin tarjouksen luukustanne?

Luukkuhan on myös asunto. Urbaanin sanakirjan mukaan kyse on pienestä opiskelija-asunnosta, jolla voi olla kytköksiä huumebisnekseen!




Päätän luukku-metafysiikan tähän ja siirryn vihdoin joulukalenterin luukkuihin. Ensimmäiset painettuun joulukalenteriin sijoitetut luukut ovat peräisin Saksasta vuodelta 1904. Suomeen adventtikalenterin toivat - yllätys yllätys, partiolaiset! Vuonna 1947 suomalaiset eivät vain ymmärtäneet avautuvien luukkujen merkitystä, mikä tuntuu aika käsittämättömältä näin jälkikäteen ajateltuna. Etenkin luukkuspesialistin näkökulmasta.

Suomalaiset eivät ymmärtäneet avautuvien luukkujen merkitystä (Yle Uutiset)

Tänä vuonna oma joulukalenterini on Fazerin suklaakalenteri, josta etsin juuri hädissäni luukkuja. Eihän tässä ole ainuttakaan!




Iloista ja tunnelmallista ensimmäistä adventtia, joulukuuta ja pukin odotusta! Uskallatko kurkistaa huomiseen luukkuun vai söitkö jo sen sisällön?







Kommentit

  1. Kiva kirjoitus erilaisista luukuista ja joulukalentereiden historiasta. Itse kävin vielä tänään aamulla ostamassa suklaakalenterin alennuksesta, mutten ole sitä vielä avannut. Avaan yleensä joulukanlenterit vasta illalla jostain syystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia! Minä taidan olla liian kärsimätön luonne luukkujen ilta-availuun. Mutta sitä voisikin yrittää samalla kun juo iltateetä tai -glögiä. Hyviä löytöjä voi tosiaan tehdä kalenterien saralla nyt ja kaiken muun joulutavaran kohdalla aatonaattona.

      Poista
  2. Kiinnostavaa luukkujen pohdintaa.
    Itselläni on proosallisesti Veikkauksen raaputuskalenteri, jossa raaputetaan yksi luukku auki joka päivä ja katsotaan, tuleeko täyteen sellainen kuvarivi, jolla voittaa rahapalkinnon. Yleensä en malta aivan loppuun, vaan raaputan kaikki loput luukut muutamaa päivää ennen aaattoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta! Kuulin myös tänään tuollaisesta Veikkauksen joulukalenteriarvasta, joka minunkin on ehkä saatava suklaakalenterin kaveriksi. Voiton tullessa onkin sitten rahaa vähän hienompaan luukkuun!

      Poista
  3. Meidänkin kotitalossa on pieniä luukkuja siellä täällä, nyt niitä koristaa vain hämähäkinseitti kun kukaan ei ole kokenut tarvetta käydä kurkkimassa niistä sisään. Samoin muistan pienessä ullakkoikkunassa olleen ikuisuuden yöperhonen muumioituneena pikkuiseen pitsiverhoon kiinni ja pienenä se pelotti minua ihan hirveästi, enkä kyllä nykyäänkään ole uskaltautunut käymään ullakolla. Joulukalenteria en tänä vuonna ostanut, koska mulla käy taas päinvastoin ja jään panttaamaan luukkuja ns. viimeiseen minuuttiin vuorokaudessa ja sitten käykin niin, että luukkuja jää hirveät määrät avaamatta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos haluatte joskus luukkukartoituksen, teen homman ilmaiseksi :D ei edes pelota enää nyt, kun olen nukkunut "kummitushuoneessa". Lapsena tuollaiset pimeät luukut ja kellarit ovat olleet kyllä tosi pelottavia. Ymmärrän myös täysin kammosi muumioperhosta kohtaan :D

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!