Luukku 11: Viherpeukalon joulukuu

Tämän luukun otsikko on hennosti harhaanjohtava, sillä joulukukkien ostamista ei ehkä lasketa pro-tason viherpeukalotoiminnaksi. Ei ainakaan, jos ei väsää kukista hienoja asetelmia, eikä varsinkaan, jos onnistuu tappamaan joulutähdenkin reilussa viikossa. Siitä huolimatta jouluna tekee aina mieli ostaa kotiin kukkia ja esittää edes parin viikon verran kodistaan huolehtivaa, seesteistä ja estetiikan keskellä elävää naisihmistä.

Koska olen kuitenkin väärä henkilö antamaan hoito-ohjeita edes rahapuulle (joka pitäisi olla maailman helpoin hoidettava - silti kaikki omani ovat nyt kuolleet ilmeisesti verannan lämpötilanvaihtelujen takia), keskityn vain joulukukkahistoriani luettelointiin samalla metodilla, jota käytin jo 10-vuotiaana halutessani jäsennellä omistamiani asioita "älykkäästi".

Aloitetaan hyasintista, joka on tuon ylemmän joulukukkalinkin mukaisesti Kotilieden lukijoiden suosikkijoulukukka. Hyasintit ovat kyllä kauniita ja monelle juuri tuoksun takia tärkeitä joulutunnelman tuovia kukkia. Jos joku vain erehtyy sellaisen meille tuomaan, se päätyy oitis ulkorappusille. Minulla nimittäin räjähtää migreeni päälle alta aikayksikön hyasintin tuoksusta (jälleen yksi rajoite migreenikon arjessa...). Hyasintin tuoksu on yleinen triggeri migreenipotilailla sekä tuoksuyliherkillä - jopa ihan terveillä ihmisillä. Onkin hyvä pohtia hyasintin viemistä kylään sen huomioon ottamisen kautta, kestävätkö kaikki sen voimakasta tuoksua. Joka joulu kyläillessä on oltava se ärsyttävä tyyppi, joka joutuu pyytämään hyasintin siirtoa toiseen huoneeseen tai joudun itse siirtymään sinne. Olinkin kauhuissani, kun näin joulun alla huomasin yhdessä kyläpaikassa hyasinttiasetelmia joka huoneessa. Onnekseni kukat eivät olleet vielä auenneet, joten vierailu oli suoranainen suksee!

Edessä jouluruusu, takana amarylliksia. Kuva peräisin täältä.

Jouluruusu oli viime vuoden joulukukkakokeiluni, sillä olin innostunut menestyksekkäästi hoitamani kiinanruusun elämästä. Ei varmaan pitäisi sanoa näin, ettei se kuole. Olen kuitenkin pitänyt kiinanruusuni hengissä jo yli 1,5 vuotta ja se on kukkinut jo kolme kertaa. Viileä puutalo sopii tämän tyyppisille kasveille. Jouluruusu kestikin häkellyttävät puoli vuotta kiinanruusun vieressä, kunnes eräänä kauniina kevätpäivänä huomasin sen saaneen asukkaita. Ihastelin hetken minihämähäkkien elämää sekä heidän muodostamaansa tiheää verkkoasutusta, sillä yritin suhtautua havaintoon muutoin kuin kiljumalla. Päästin tuon äänen kuitenkin välittömästi huomattuani, että miniasukit olivat ryhtyneet valloittamaan myös kiinanruusua! May day! Kärräsin kukat ulos kevätaurinkoon ja käytin varmaan kaksi litraa mäntysuopaspraytä lehtiin, jotta tuholaiset kuolisivat. Elämän laki - aina on joku tappamassa toisia. Tämä käsittely koitui jouluruusun kohtaloksi, mutta kiinanruusu selvisi. Piti uhrata toinen, jotta yksi saisi elää. Nyt en uskalla enää ostaa jouluruusua, vaikka haluaisin.

Joulukaktus olisi varmasti helppohoitoisuutensa takia oikea valinta meidän talouteen, mutta jotenkaan en innostu sen ulkonäöstä. Haluaisin meille huonekuusen ruukussa perinteisen joulukuusen lisäksi, sillä sen tyyppisiä joulukuusia olen nähnyt lukuisissa 1800-luvun interiööreissä (joten sellainen sopisi meidänkin kotiin). Iso joulukuusi tuli muotiin vasta myöhemmin. Pikkuinen huonekuusi sopisi meille kuin nakutettu ja itse asiassa myös yhtä lailla moderniin kotiin. Mieheni mielestä huonekuusi näyttää kuitenkin liian harvalta, rimpulalta, eikä vain niin hienolta kuin perinteinen kuusi, joten olen jättänyt huonekuusen ostamatta. Perinteinen kuusi tulee meille tänäkin vuonna, todennäköisesti aika iso sellainen.

Plantagenin huonekuusi. Kyllä tähänkin koristeluja mahtuu.

Joskus joku on ihmetellyt, miksi otan niin paljon huomioon miehen mielipiteet sisustus- tai jopa kukka-asioissa, mutta minä taas olen aina ihmetellyt, mikseivät naiset useinkaan ota huomioon elinkumppaninsa makua. Vaikka miehet eivät ehkä yleisesti ottaen ole niin sisustusorientoituneita kuin naiset (anteeksi yleistykseni), veikkaisin ainakin puolella olevan kuitenkin jokin mielipide kodin hankintoihin liittyen. Meillä on sanaton sopimus siitä, että hankinnoissamme otamme huomioon molempien maun. Onneksi se on aika samanlainen! Kaikki kodissamme on siis perittyä tai yhdessä hankittua, usein kasvitkin.

Kukista sisustusasioihin - mutta kyllähän se näin on, että kukat tekevät kodista sen näköisen, että siellä on kiva viettää aikaa. Kukat luovat ympärilleen kauneutta ja levollisuutta, ja niiden hoitamisella on oikeasti mielenterveyttäkin kohentava vaikutus. Helpoin tie onneen onkin ostaa valmis leikkokukkakimppu, joita saa joulun alla sekä joulupukilla, glitterillä että ilman. Joka joulu joku tuo myös sypressi- tai katajapensaan minikorissa, jossa on joulupalloja tai jotain muuta sesonkihärpäkettä joukossa. Tänä vuonna olisin halunnut ostaa itse minikuusen, jossa oli valmiina jouluvalot. Se olisi ollut hieno verannalla, mutta tajusin, ettei paristoilla toimiva valoköynnös olisi kestänyt pakkasta. Ekologista tällaisten ostaminen ei myöskään ole. Tosin ei taida olla minkään kasvihuoneessa kasvatetun kukankaan ostaminen!

Honkasen puutarhan amarylliskori.

Tänä vuonna ostin joulukukaksi perinteisen amarylliksen, joka todennäköisesti aukeaa edellisvuotisen tapaan vasta vuonna 2020. Heräsimme yöllä pamahdukseen, kun raskas, auennut kukka kaatoi koko astian, joka puolestaan putosi pöydältä lattialle. Tämä oli silti vähemmän traumatisoiva kokemus kuin jouluruususta levittäytyneet hämähäkit kiinanruusuni kimpussa, joten amaryllis pääsi jatkoon. 

Itse asiassa olen sittenkin viherpeukalo joulukuussa, sillä peukaloni vihertävät kohta Vihreiden kuulien syömisestä! Kaiken huipuksi bongasin ohjeen Vihreät kuulat -villasukkiin! En todellakaan aio (osaa) tehdä niitä itse, mutta laitoin vinkkilinkin muun muassa äidilleni, jolta sain viimeksi tänään uudet villasukat. 

Mitkä kukat kuuluvat sinun jouluusi?