Luukku 19: Joulun menu eli ruokaöverit

Luukku 19 raottaa jo näkymän jouluruokaan sekä joulunalaiseen marketti-infernoon. Onneksi minun ei tarvitse tänä vuonna kantaa päävastuuta hankinnoista, vaikka sinänsä pidänkin ruokakaupassa käymisestä ja etenkin menun suunnittelusta. Yleensä kokkaan kuitenkin fiiliksen mukaan, joten suunnitelmat saattavat muuttua jopa vielä kokkaushetkellä, 

Meillä on joulun vierailukuviot ja sen vuoksi myös ruokapuoli vielä hieman auki, sillä muuttuvia tekijöitä on joka ikinen joulu. Se on kuitenkin varmaa, että yhdessä paikassa syömme kasvis- ja kalapainotteista jouluruokaa. Meillä kotona tehdään sitten perinteisempi setti, ja sinä iltana kun olemme kahdestaan, syödään eksoottisempia ruokia osittain näistä perinneantimista jatkojalostettuina.

Viime joulun hitti: ankka marsalakastikkeessa lähdössä uuniin (resepti alempana).

Citymarketin mainos tarjoaa nykyään myös kauppalistan perinteisellä joulusetillä.

Yleensä meillä on joulupöydässä savukalkkuna, tilalta tai kauppahallista noudettuna. Se on vähän enemmän kosher kuin kinkku (kröhöm, vaikka parmankinkku kyllä maistuu...) ja mielestämme myös parempaa. Viime vuonna oli aikaa panostaa ruokaan eikä meillä ollut kotona perinneateriaa kaipaavia vieraita, joten kokkasin sisilialaista ankkaa marsalakastikkeessa. Mausteina tähtianikset ja taatelit. Ikävöin vieläkin tätä ruokaa, johon sain idean joulun 2018 Koti ja keittiö -lehdestä. Tuunasin siitä löydettyä reseptiä (mm. kaikkia mausteita enemmän, lihaliemi kasvisliemenä jne), jonka ihme kyllä löysin vanhojen lehtieni joukosta:

Lisukkeeksi ankalle tein uunissa paahdettuja hunaja-kaneli-lanttukuutioita - näitä olen tehnyt usein lisukkeeksi muulloinkin. Lisäksi tein salaatiksi israelilaista punajuurisalaattia, jonka aion tehdä tänäkin vuonna. Siihen tulee jäähdytettyjä, esikeitettyjä punajuurikuutioita, punasipulia, punakaalia, kirsikkatomaattia, korianteria, granaattiomenansiemeniä ja pari lusikallista harissaa (sehän "pitäisi" tehdä itse, mutta en ikinä jaksa). Notkistetaan oliiviöljyllä ja punaviinietikalla. Salaatin salaisuus on mahdollisimman pieneksi ja tasaiseksi kuutioitu koostumus. Sen tekemiseen menee juuri siksi ja punajuurien keittämisen takia yllättävän paljon aikaa, mutta maku on vaivan väärti! Erilaisia punajuurisalaatteja löytyy israelilaisesta keittiöstä pilvin pimein, joten kannattaa googletella, jos innostuu aiheesta enemmän. Omaa salaattiani olen tehnyt syötäväksi myös törkeän hyvien israelilaisten lihapullien kera (Jamie Gellerin ruokasivut, joista löytyy ihania herkkuja joka ruokavaliolle).

Ankan kanssa nautittiin italialaista Alto Adigen pinot noiria, jota harvemmin on tarjolla Suomessa. Cantina Terlanin hienolle viinitilalle haluan joskus vielä päästä vierailulle. Yleisesti jouluruuan kanssa pinot noir on usein toimivin valinta punaviineistä. Tämä kypsempi, reseptissä käytetty makea marsala-viini toi mukaan omat haasteensa, joten juuri tälle reseptille olisi ehkä ollut parasta valita sinänsä tylsä jäännössokerinen ripasso. Varmasti myös joku Lähi-idän hedelmäisempi punaviini olisi toiminut hyvin. 

Jotain edellä mainitun tapaista aion tehdä meille tänäkin vuonna, riippuen mitä tiskillä on saatavilla. Vaihtoehtoisesti otan pakkasesta sulamaan kauriin ulkofileen, jonka kanssa itse tehty pihlajanmarjahyytelö on aika taivaallista.

Aattona syödään kuitenkin perinteisesti ensin riisipuuroa ja illemmalla savukalkkunaa ja valmiina ostettuja laatikoita. Bataattilaatikon olen aina tehnyt itse, mutta katsotaan ehdinkö tänä vuonna. Sen olen höystänyt kanelilla ja juustokuminalla. Yleensä perinnelootiakin kaipaavat ovat pitäneet sitten kuitenkin tätä eksoottisempaa bataattiloodaa parhaimpana. Voitto kotiin!

Itse graavattu lohi ei useinkaan ole omista hyppysistäni lähtöisin niin hienon näköistä kuin esimerkiksi kauppahallin, mutta maku on ihana! Graavin kanssa toimii loistavasti hapokas riesling, grüner veltriner tai  hedelmäisempi chardonnay - esimerkiksi Chablis. Jos koko jouluaterialle saisi valita vain yhden juoman, valitsisin siinä tapauksessa rosesamppanjan. 

Lohen graavaan itse käyttäen ainesosina Kyrön Napue giniä, merisuolaa, valkopippuria ja eri vuosina vaihtoehtoisesti sitruunaa tai appelsiinia tai klementiiniä. Yhdistin graavin fenkolipetiin hieman samalla tavalla kuin täällä vaaleamman kokin keittiössä. Yhdistelmä on todella raikas ja herkullinen. Olen graavanut lohta myös konjakkiin, vodkaan ja calvadokseen, mutta jotenkin pidän eniten tästä Napuen Suomi-meiningistä kalassa. Lisäksi teen mätimoussen, jota voimme myös syödä saaristolaisleivän päältä. Osa pöytäkunnasta haluaa syödä kalat keitettyjen perunoiden kanssa, joten toteutettakoon heidän toiveensa. Rosollin sijaan meillä on tosiaan tuo ylempi israelisalaatti sekä  punajuurilohkoista, rucolasta, päärynästä ja aurajuustosta tehty salaatti. Sen kruunaavat tietenkin georgialaiset saksanpähkinät ja hunaja. Ai että! Odotan jo syöpöttelyä!

Tänä vuonna joulun viinit ovat georgialaisia, mutta varapulloina kaapissa lymyävät jenkki-chardonnay sekä itävaltalainen pinot noir. Rosesamppanja avataan tällä kertaa ehkä vasta joulun jälkeen tai uutena vuotena. 

Viime joulu oli valkea... nyyh!

Mikä on oma kenties erilainen joulubravuurisi vai mennäänkö perinteisellä?