Korona-arjen rahansäästövinkit

Kaupallinen yhteistyö: Sortter

Kansakuntamme yksi suurimmista pulmista terveyshuolien lisäksi on tällä hetkellä se, kuinka rahamme riittävät ja taloutemme kestää. Valtiotason linjauksiin emme voi yksilön roolissa juuri vaikuttaa, mutta viimeistään nyt on kiinnitettävä huomiota omaan taloudenhoitoon. Vaikka olisi pystynyt kerryttämään säästöjä pahan päivän varalle, isompikin pesämuna voi huveta kriisin keskellä nopeasti ilman suunnitelmallisuutta.

Tällä Aix-en-Provencesta löytyvällä päällä oli jokin tarina, jota en nyt muista, mutta fiilis on aika sama ilman rahaa. 

Olen itse siinä superonnekkaassa asemassa, että minulla on säännöllinen työ ilman suurta lomautus- tai irtisanomisuhkaa. Olen myös kyennyt säästämään jo vuosien ajan - mikä ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys. Kurinalainen säästäminen on kuitenkin ollut yksi elämän parhaista päätöksistä. Ilman säästämääni pesämunaa emme olisi yksinkertaisesti selviytyneet kriisistä, saaneet asuntolainaa (mieheni oli tuolloin pitkällä sairauslomalla oleva yrittäjä) enkä olisi tässä koronatilanteessa pystynyt hyödyntämään sijoituskäyrien romahdusta. En tosin ole vielä varma, olenko hyötynyt, mutta toivottavasti asiasta on muutaman vuoden päästä selvä näyttö! Ilman säästöjä minulla ei kuitenkaan olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta kerryttää säästöjä lisää - pitkällä tai lyhyellä aikavälillä.

Vai olisiko? Jos mietin nyt kymmenen vuoden takaista aikaa, jolloin elin sinkkuna ja päätin lähteä seikkailemaan yksin Ranskan Provenceen, tililläni oli vain 800 euroa rahaa. Se on enemmän kuin monella työssäkäyvällä opiskelijalla (pohjaennätykseni oli 7 euron saldo), mutta tuolla summalla ei ollut pienintäkään järkeä lähteä matkustamaan. Ei varsinkaan, kun jouduin kyseisellä matkalla keskelle pahinta tulvaa miesmuistiin. Kylässä, jossa olin vierailemassa, kuoli yli 30 ihmistä. Kiitos eteläranskalaisen vieraanvaraisuuden pääsin ehjin nahoin Nizzaan ja minulta löytyi vielä 100 euroa hotelliyöhön ennen paluuta Suomeen. Tuon kokemuksen jälkeen työ ja opiskelu maistuivat taas nektarilta.

Flassans-sur-Isole, noin 3000 asukkaan kylä kuului pahimpiin tulva-alueisiin. Tätä kuvaa ottaessa en voinut kuvitellakaan, että seuraavana päivänä alkaisi rankkasade, joka katkaisisi tiet ja päättäisi monen ihmisen elämän. Pääsin viimeisellä junalla Nizzaan jonkin toisen kylän asemalta, jonne eräs ihana ranskatar minut kuljetti autollaan (eikä päässyt siksi palaamaan itse kotiin). Hänen miehensä oli pelastamassa tulvauhreja helikopterilla, mikäli ymmärsin oikein.

Rankkasade väistymässä Nizzan yltä, jossa tulvasta selvisi kenkien kastumisella. 

Tämän taustatarinan kerron ensinnäkin siksi, että vähävaraisellakin on oikeus toivoa elämäänsä nautintoja ja tavoitella niitä (matkani oli tulvakokemusta lukuunottamatta nautinto). Se luo pitkän tähtäimen hyvinvointia, joka on usein tarvittava boosti myös säästämiseen ja yritykseen ennakoida tulevaisuutta. On tärkeää, että edes joskus voi käyttää rahaa nauttimaansa asiaan ilman huonoa omatuntoa. Valitettavasti monella ei ole tähän mahdollisuutta - ei ainakaan, ellei jokin olosuhdetekijä tai oma toimintatapa muutu.

Toiseksi, tämän matkan jälkeen minuun tajuntaani iskostui toden teolla, miten tärkeää on säästäminen yllättävien muutosten varalta. Olin sen toki jo lama-ajan koululaisena ymmärtänyt, mutten ollut ryhtynyt toteuttamaan tätä ajatusta käytännön tasolla. Kun ei ollut rahaa, ei ollut rahaa - etenkään sinkkuna. Erottuani silloisesta poikaystävästäni huomasin, kuinka paljon halvempaa oli asua kaksin. Vaikka tililläni oli erokriisin keskellä reilusti enemmän kuin tuo 800 euroa, tuo kaikki reilu hävisi muuttokustannuksiin (minulla on myös jäätävän painava piano) ja takuuvuokraan. Raha on katoavaista. Siksi sitä on oltava tai vähintäänkin tultava.

Etenkin tässä koronatilanteessa olen todella huolissani yksineläjien ja yksinhuoltajien taloudesta. Jollei tilillä ole puskuria ja tähän päälle on tullut vielä irtisanominen tai lomautus, on vaikea keksiä hyviä selviytymiskeinoja. Yritän kuitenkin sen pohjalta, miten itse olen selviytynyt eri elämäntilanteissa.

Palattuani Ranskasta katselin viinitiloilta raahaamiani vettyneitä viinipulloja yksiöni lattialla ja mietin, haluaisinko niiden arvon olevan mieluummin ruokaa - tilini saldon lähestyessä nollaa. Noh, en halunnut ja jokaisen pullon sisällön myöhemmin todettu makukin oli tulvasta huolimatta säilynyt erinomaisena (minulla on yhä yksi tyhjä pullo jäljellä nykykeittiössäni muistona tapahtuneesta) . Jostain oli kuitenkin taiottava viikon syötävät ennen seuraavaa kitupalkkaa. Tein tuolloin todella vajaita työviikkoja opintojeni takia. En kuitenkaan saanut enää opintotukea. Tilanteen kestää, jos se on väliaikainen. Totuus etenkin palvelualalla on se, että vakituiset työntekijät joutuvat usein tyytymään esimerkiksi 25 viikkotunnin sopimuksiin. Sillä ei elä varsinkaan pääkaupunkiseudulla tai jos perheeseen kuuluu ruokittavia.

Aix-en-Provencen pää on yhtä ontto kuin oma pääni oli gradua pusertaessa. Korkeintaan ajatukseni oli: mistä rahaa ja ruokaa?

Minun piti onneksi keksiä vain itselleni ruokaa. Tuolloin aloin kokata marttojen hengessä ruokaa juureksista ja kaalista. Yhä edelleen minulla on aina jääkaapissa puna- tai valkokaalia. Juureksista ja kaaleista voi kokata "lähes mitä vaan" herkullisin lopputuloksiin. Vakioruokiani ovat borschkeitto ja soijalla maustettu kaaliwokki, jonne voi heittää jääkaapista mitä milloinkin sattuu löytymään. Opettele siis tekemään ruokaa itse ja hanki jokin hyvä keittokirjaraamattu, joka ei perustu eksoottisten tuontituotteiden käyttöön. Halvinta ja varmasti tässä korona-arjessa kaikin puolin kannattavinta on suosia suomalaista. Esimerkiksi peston ostamisen sijaan voi juuri nyt kerätä nokkosia ja tehdä nokkospestoa! Omanlainen huvinsa on myös ruoan keksiminen jäljellä olevista kaapin aineksista. Jollet keksi, syötä ainessanat Googleen. Esimerkiksi meiltä nyt löytyvät kaali, kookosmaito ja pavut tuo tarjottimella eteen kymmeniä reseptejä juuri näistä aineksista.

Samaan aikaan aloin seurata, kuinka paljon rahaa minulla menee viikossa ruokaan. Kun budjetoin arkeani, huomasin, että siihen jää koukkuun. Tämä jäi minulta vuosiksi, kun siirryin kuukausipalkkaiseksi. Aloin ostella ensimmäisen kerran elämässäni mitä mieleni teki ja tottakai nautin siitä. Nyt olen kuitenkin ryhtynyt jälleen laskemaan menojani. Käymällä ruokaostoksilla kerran viikossa olemme säästäneet noin 70 euroa kuussa verrattuna aiempaan kaupassakäyntitahtiin. Tähän säästömäärään voi lisätä myös kaikki puuttuvat ravintola- ja lounaskulut, jotka summattaisiin päälle normaaliarjessa.

Aix-en-Provencen "ravintolatori" oli sesonkiajan ulkopuolella tietyin ajoin lähes yhtä autio kuin ravintolat korona-aikaan. Onneksi kesällä pääsee suomalaisten ravintoloiden terasseille syömään.

Ranskan reissun jälkeen olen säästänyt tauotta, kesäkuussa 10 vuotta. Avasin ensin käyttötilin rinnalle erillisen säästötilin, jolla taitaa olla nykyään nollakorko. Vaikka inflaatio syö saldoa, kesti kauan, ennen kuin aloin sijoittaa säästötilin rahoja rahastoihin ja osakkeisiin. Ennen tätä laitoin palkasta 100-200 euroa kuussa säästötilille vuosien ajan. Kun tuon rahan siirsi palkasta heti pois käyttötililtä, oppi selviytymään jäljelle jäävillä rahoilla.

Kun tapasin nykyisen mieheni, avasin asuntosäästämiseen tarkoitetun ASP-tilin. Olin harkinnut asunnon ostoa jo yksineläjänä, mutta ymmärsin tämänkin idean olevan huomattavasti halvempaa pariutuneena. Muutamassa vuodessa siirsin ASP-tilille välillä isompia kertasummia säästötililtä ja lopulta, nykyisen asuntomme löydyttyä, ison osan koko sästötilini saldosta. Näin saimme todella hyvän lainan korkokatolla. Etenkin tässä epävakaassa maailmantaloudessa se tuo kummasti turvaa.

Tässä tilanteessa kannattaakin kilpailuttaa asunto- ja muut lainat, jollet ole sitä vielä tehnyt. Nykyään netistä löytyy hyviä ja helppokäyttöisiä sivustoja lainavertailuun. Tällainen on esimerkiksi kotimainen Sortter, jonka palvelun avulla voi myös yhdistää mahdolliset eri lainat ja luotot ja etsiä näin edullisinta lyhennysratkaisua. Lainoja yhdistämällä ja kilpailuttamalla voi säästää satoja tai jopa tuhansia euroja. 

Etenkin korkeampikorkoiset kulutusluotot voivat koitua monelle kohtaloksi, ellei niiden takaisinmaksu onnistukaan suunnitelmien mukaisesti. Minulla on yksi luottokortti, mutta käytän sitä vain matkoilla. Maksan myös velan pois mahdollisimman pian, jottei summaan ehdi kertyä korkoa. Mitä vähemmän on erilaisia kulutusluottoja ja kortteja, sen helpommin taloudenhallinta pysyy aisoissa.

Samalla kun kilpailuttaa lainoja, kannattaa myös kilpailuttaa vakuutusyhtiöt, puhelinliittymät ja sähkösopimukset. Vaikka homma vie jonkin verran aikaa (nykyään kuitenkin oikeasti vähän verrattuna entisaikaan), säästetty rahamäärä on todella sen väärti.

Taloutemme ei romahtanut säästöjen ansiosta, vaikka mieheni sairastui vakavasti eikä kyennyt enää palaamaan yrittäjäksi. Olemme myös olleet todella kiitollisia siitä, että mieheni maksoi itselleen yrittäjäeläkettä silloinkin, kun siihen ei tavallaan olisi ollut firman tulojen näkökulmasta varaa. Tämä asia jää paitsioon monelta yrittäjältä, koska se luonnollisesti vie ison siivun tuloista. Jos mieheni ei olisi ollut kaukaa viisas, taloutemme olisi nyt vain minun tulojeni ja hänen peruseläkkeensä varassa. En tiedä, olisiko meillä tällöin varaa asua näin isossa omistusasunnossa. Ainakaan en olisi uskaltanut aloittaa sijoittamista. Vaikka olisit nuori ja terve, ei ole koskaan liian aikaista miettiä eläkesäästämistä. Elämä voi yllättää ikävällä tavalla ja tarvitsetkin nuo rahat heti käyttöön.

Haluan itse jäädä pois työelämästä reilusti ennen eläköitymisikää, johtuen myös taiteellisista ambitioistani. Osittain tämän takia aloitin rahastosäästämisen kaksi vuotta sitten (olisinpa aloittanut jo aiemmin, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä). Rahastoissa on huomattavasti pienempi riski kuin suorassa osakesijoittamisessa, mutta kasvupotentiaali on usein hyvä ja turvallinen. Suosittelen lämpimästi säästöä valitsemaasi rahastoon tai mieluummin pariin kolmeen eri rahastoon riskin minimoimisen takia. Jo 20 euroa kuussa on hyvä aloitus. Nyt monia rahastoja ja osakkeitakin saa halvalla, mutta tämä ei ole mikään suositus. Näihin liittyy aina pienempi tai suurempi riski.

Minä laitan yhteen rahastoon 100 euroa kuussa ja muihin neljään yhteensä 50-100 euroa sen mukaan, mihin itse uskon sillä hetkellä eniten. Ehkä järkevintä on ensimmäinen tapa: säännöllinen sama summa kerran kuussa tiettynä päivänä kerryttää korkoa korolle. Kaikki rahastosäästöni olivat reilusti plussalla ennen koronaromahdusta. Jälkiviisaana ne olisi pitänyt myydä juuri silloin, kun se kävi mielessä. Mutta ei hätää, kyllä rahastot aina nousevat ennemmin tai myöhemmin. Nyt nuo neljä korkeamman riskin rahastoa ovat nousseet ison miinuksen jälkeen takaisin plussalle, mutta matalariskisempi kuukausitalletusrahastoni on edelleen hennosti miinuksella. Tämä osoittaa hyvin, miten korkeammalla riskillä voi saada korkeammat voitot, mutta myös korkeammat tappiot. Rahastoja ei kuitenkaan kannata missään nimessä myydä niiden ollessa tappiolla, vaan odottaa kärsivällisesti nousua, jos vain suinkin voi. Älä siis laita rahastoihin koskaan rahaa, jota saatat tarvita heti tai hyvin pian. Sijoita aina sellaista rahaa, jota et todennäköisesti tarvitse pian.

Korona-arjessa olemme kuulleet usein puhuttavan sekä kotivarasta että käyttötilin sopivasta hätävarasta. Joskus olen kuullut, että hyvä puskurirahasto vastaa kolmen kuukauden palkkaa. Riippuu tietysti, minkä suuruinen tuo palkka on - tai onko sitä lainkaan. Mutta tämä voi olla hyvä tavoite säästämiselle. Minä sain alle keskituloisena kerrytettyä noin kuudessa vuodessa 21 000 euroa, joka on nyt siis kiinni tässä kodissa. Aloitin säästämisen tavallaan alusta asuntokauppojen jälkeen. Lyhennettävä summa on meille todella hyvä, sillä siinä on pelivaraa ja tilaa myös säästämiselle. Ei kannatakaan katsoa liikaa velan kokonaislyhennysaikaa vaan sitä, pystyykö samaan aikaan säästämään esimerkiksi tuottavaan rahastoon ja näin halutessa maksamaan jopa koko lopun velan pois myöhemmin kertasummalla.

Tämä pitkä kokemus todistaa, että pienituloisen on mahdollista säästää jopa paljon enemmän kuin vailla budjettia elävän suurituloisen. Säästämiseen jää myös koukkuun ilman, että kehittyisi pihistelijäksi. Käytän halutessani esimerkiksi 30 euroa viiniin, mutta kaiken "ylimääräisen" tulon sijoitan. Niillä rahoilla, jotka olen tienannut lehtiartikkeleilla, olen ostanut suoria osakkeita, mekon ja korkokengät. Kuulostaa aivan rikkaalta sijoittajalta! Tästä ensimmäisestä maksetusta blogitekstistä saamani palkkion taas sirottelen rahastoihin. Niin kauan kun en tee täysipäiväisesti töitä freelancerina, pystyn toimimaan tällä tavoin ja tavallaan tienaamaan pitkällä tähtäimellä enemmän. Kannattaakin miettiä, olisiko omalla kohdalla jonkinlainen sivutulo mahdollinen. Meissä on paljon potentiaalia ja joskus valitettavasti jopa hukattua lahjakkuutta. Mieti, mitkä ovat omat vahvuutesi - voisiko niitä jalostaa ammatillisiin tarkoituksiin? Tämän ei toki tarvitse tarkoittaa mitään luovaa. Esimerkiksi itse liikkuvaisena ihmisenä voisin hyvin harkita lehdenjakoa sivutulona, jos minulla ei olisi sitovaa päivätyötä. Menisin myös todella mielelläni maatilalle kesätöihin nyt, kun tarve on suorastaan huutava.

Loppukevennyksenä voinkin kertoa, että avustin yhtenä juhannuksena ystävääni karjatilalla: sain kokea navetassa, miltä tuntuu lehmän vaakasuora vessahätä lähietäisyydeltä. Vielä kahden päivän kuluttua palatessani täydellä Pori Jazz -bussilla kotiin, kukaan ei tullut viereeni istumaan... Minua kyllä katsottiin pitkään. Silti muistelen tätä maatilajuhannusta lämmöllä. Ihmisen tekee hyvää liata kätensä ja kertoa tilalla vierailevalle lapselle, että pekoni ei ole eläin. Uskon, että tämä korona-aika tekee ihmeitä ihmisten luontosuhteelle sekä aiemmin jopa väheksyttyjen ammattikuntien arvostukselle. Alamme myös pohtia tarkemmin, miten kulutamme (vastuullisessakin mielessä), mistä ruokamme ja ostoksemme ovat peräisin ja tarvitsemmeko todella sitä kaikkea, mihin olemme aiemmin syytäneet rahaa.

Mikä on ollut sinun paras arjen säästövinkkisi? Oletko muuttanut toimintaasi tänä koronakeväänä?

Leppoisaa eloa, kaveria ei jätetä -menoa ja torikokoontumisia odottaen!
(Menoa nizzalaisittain.)