Kuka murhasi Olof Palmen?

Tällä edelleen vastauksettomalla mysteerillä on ollut hintaa maailman kalleimman ja pisimmän murhatutkimuksen verran - Ruotsin pääministeri Olof Palmen hengen, omaisten kärsimyksen ja kansankodin shokkitilan lisäksi. Palmen murhatutkinta on siis ollut kalliimpi kuin John F. Kennedyn murhan, jonka takana jopa 61 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä epäili yhä vuonna 2012 salaliittoa. Sellaista sopii kyllä epäillä sekä Palmen että Kennedyn murhien taustoilla, vaikka me ihmiset olemme taipuvaisia näkemään salaliittoja siellä sun täällä. Kennedyn murhasta tuomittiin Harvey Lee Oswald, jonka legendaarinen kommentti, "I'm just a patsy" (olen vain syntipukki) räjäytti uuden pommin. Oswald tapettiin oitis - siksikö, ettei hän kertoisi enempää? 

Kuva: Olof Palme, B-Reel STHML

Mystiset kuolemat ovat kohdanneet myös lukuisia henkilöitä, jotka ovat jollain tavalla olleet kytköksissä Ruotsin pääministeri Olof Palmeen ja/tai hänen vastustamiinsa ryhmittymiin ennen kohtalokasta päivämäärää 28.2.1986. Tuolloin Palme käveli vaimoineen viimeisen kerran elokuvateatterista kohti Tukholman Gamla stanin kotiaan. Vaikka murhasta varoitettiin kahdeksan päivää ennen h-hetkeä, Palme itse vaikutti olevan täysin turvallisissa tunnelmissa jätettyään jopa henkivartioinnin pois. 

Elokuvateatterista tuli todella Grand murhan jälkeen... Kuva: Wikimedia Commons

Elokuvaesityksen jälkeen Olof Palme sai surmansa Sveavägenillä tuntemattoman henkilön ampumasta luodista, jonka laukaisuase on edelleen hukassa. Oli vain tuurista kiinni, että vaimo Lisbeth jäi henkiin. Palmen murhan puuttuva linkki on murha-ase. Ilman sitä ei saada koskaan selville, kuka ihan oikeasti murhasi Palmen. Siitä huolimatta, että murhan on tunnustanut 130 eri ihmistä ja tutkinnan aikana kuulusteltiin yli 10 000 epäiltyä, todistajaa, silminnäkijää tai satunnaista vinkkaajaa.

Nuori Stieg Larsson. Kuva dokumenttisarjasta Stieg Larsson - mies joka leikki tulella. Nähtävissä CMorella 2024 asti, toivottavasti kohta myös perinteisellä tv-kanavalla.  

Kun tiedämme nämä taustatiedot, voi vain ihmetellä, miten valtavan työn Millenium-kirjailija Stieg Larsson on tehnyt päivätyönsä ohella. Hän oli ennen kuolemansa takia lyhyeksi jäänyttä maailmanmenestysuraansa toimittaja, jolla oli suorastaan pakkomielle selvittää ihmisten yhteyksiä toisiinsa. Hän teki ansioitunutta työtä rasismia vastaan ja selvitti Ruotsin äärioikeston toimia niin maan alla kuin julkisuudessa. Osittain tämän takia hänen tiensä johti Olof Palmen murhamysteerin ratkomiseen pariin. Stieg Larsson tutki murhaa 18 vuotta ja kirjoitti siitä lukuisia sanomalehtiartikkeleita. Ne olivat vain jäävuoren huippu. Stieg Larsson auttoi merkittävällä tavalla Ruotsin poliisia, mutta yhtä merkittäviä vinkkejä jätettiin myös täysin noteeraamatta. Se tuntuu käsittämättömältä ja myönnettäköön - jopa hennosti lisäsalaliittoteorioita nostattavalta asianhaaralta.

Monet tutkinta-aukot huomasi Stiegin kuoltua myös entinen diplomaatti Jan Stocklassa. Hän sai käsiinsä Stiegin mittavan Palme-arkiston, jonka perinpohjaiseen selvitystyöhön hän käytti uusine analyyseineen kahdeksan vuotta. Lopulta, omia ja Stiegin analyysejä yhdistämällä hän kirjoitti teoksen Stieg Larssonin tutkimukset - Kuka murhasi Olof Palmen? Kirja on kerrassaan vakuuttavaa ja koukuttavaa luettavaa, jossa ei voi välttyä trillerimäisiltäkään käänteiltä. Stocklassa vierailee kolmessa eri maassa selvittääkseen Palmen murhaan mahdollisesti sotkeutuneiden henkilöiden alibeja ja taustoja. Yhden henkilön hän tavoittaa ensimmäisen kerran koskaan murhan jälkeen - ennen Ruotsin poliisin ainuttakaan onnistunutta yritystä. Stocklassa käyttää myös toimittajan ja poliisin viimeistä keinoa, peitetoimintaa, saadakseen tietää totuuden. Mystinen tsekkiläinen Lida auttaa Stocklassaa merkittävällä tavalla. Tämä kirjan loppuosa onkin koko teoksen tehokkainta antia, ellei lasketa mukaan kopioita Stieg Larssonin kirjeistä toimittajakollegalleen. Ne herättävät alussa suurimman mielenkiinnon jatkaa lukemista, elleivät Stocklassan omakohtaiset kertomukset johdata riittävän syvälle. 

Kuva: Aula & Co

Tämän teoksen jälkeen en ihmettele lainkaan, että Stiegin vaatimaton esikoistrilogia Millenium-sarja on myynyt yli 80 miljoonaa euroa. Stiegillä oli käsittämätön draaman taju sen lisäksi, että hän osasi nivoa laajat kokonaisuudet ja yksityiskohdat yhteen sekä luoda niistä uskottavan tarinan. Tämän takia Stieg Larsson on myös yksi esikuvani trillerikirjoittamisen puolella, kuten varmasti monen muunkin. Ihailen sitä periksiantamattomuutta, joka Stiegillä oli, vaikka se veikin lopulta hänen terveytensä. 

Stocklassan kykyä kirjoittaa ei voi myöskään moittia, mutta joissain kohdissa toistoa on ehkä liikaakin. Toisissa kohdissa taas putoan kärryiltä alta aikayksikön. Etelä-Afrikan apartheid-politiikka turvallisuuspalveluineen ja henkilögallerioineen on minulle aika vieras alue, enkä ollut koskaan kuullutkaan monia kirjassa mainittuja henkilöitä. Tämä vaikeutti hieman keskittymistä. Ongelmalle selvisi vasta lopussa osittainen syy. Monien henkilöiden nimet oli vaihdettu tietosuojasyistä, kuitenkaan ei niiden, joiden osuus tapahtumiin on kiistaton. Tämä teki jälkifiiliksestä hieman hajanaisen ja kysymyksiä herättävän, kuten jo eräs selvittämätön murhakin tekee. Nyt en tiennyt ilman uudelleen vilkaisuja, keiden nimi oli oikeasti juuri se, mikä kirjassa mainittiin. 

Jan Stocklassa Helsingissä kirjaansa esittämässä vuonna 2018. Taustalla peitetoimiin ryhtynyt Stocklassan tsekkiläinen apulainen Lida Komarkova, joka esiintyy turvallisuussyistä valenimellä. Eikös olekin aika dekkarimaista, että murhaa selvittävästä kaksikosta tulee oikea pariskunta? Tässähän kävi kuin Millenium-trilogiassa. Kuvan on ottanut Iltalehteen Pete Anikari, mutta älä lue linkin juttua kokonaan, jollet halua tietää paljastuksia kirjan sisällöstä. 

Nykyisin Palmen teknisenä murhaajana on pidetty niin sanottua Skandia-miestä Stig Engströmiä, josta ei puhuttu tässä kirjassa paljoakaan. Enkä ihmettele - tämän kirjan lukemisen jälkeen tuntuisi tosiaan ihmeelliseltä, mikäli Engström olisi ollut murhaan suoraan osallinen. Mutta niin sanottuna harhaanjohtajana tai jopa "patsyna" on Engströmiä kenties voitu pitää, osana suurta taustaorganisaatiota. Luettuasi kirjan saat kuitenkin vihiä, kuka se varsinainen "patsy" Larssonin ja Stocklassan mielestä saattoi olla. 

Stig Engström näyttämässä tohkeissaan suuntaa, jossa hän näki "sinitakkinen murhaajan" (tunnistan tämän Engströmin edustaman ihmistyypin äärettömän hyvin, sivuhuomio). Stocklassan teoksessa esitetään teoria, kuka tämä henkilö oli - tai olisi halunnut olla. Kuva: Expressen 

Palmen murhassa oli useita eri tutkintalinjoja, joista vasta viimeisin oli tämä Skandia-vakuutusyhtiössä työskennelleen silminnäkijän - vaiko sittenkin syyllisen - osuus myöhäisillan tapahtumiin. Engström oli hyvin huomionhakuinen ja rakensi (tai hajotti) myöhemmän elämänsä sille, ettei häntä ollut huomioitu riittävästi todistajana Palmen murhapaikalla. Suosittelen lämpimästi katsomaan Yle Areenan dokumentin Skandia-miehestä jo siksi, että siinä näytetään paljon aikalaiskuvaa murhapaikalta sekä monia mielenkiintoisia haastatteluja. Dokumentti on enää alle kaksi viikkoa nähtävissä.

Uudempi kuva murhapaikalta. Ylemmän kuvan Skandia-mies seisoo samassa kohtaa, kuin tässä kuvassa oikeanpuolisin henkilö.  Nyt en muista, onko tuossa kohdassa nykyisin kirjakauppa. Kuva: Wikimedia Commons.

Kun tämä viimeinen Skandia-miehen syyllisyysepäilyyn perustuva tutkinta lopetettiin vuonna 2020 yhteispäätöksellä, että "kai se Skandia-mies sitten Palmen murhasi, vaikkei tästä ole pitäviä todisteita", voimme olla näytön puutteessa yhtä mieltä siitä, ettei Palmen murhaa ole edelleenkään ratkaistu. Engström kuoli vuonna 2000, joten häneltä ei voi kysyä enää mitään Palmen murhaan liittyen, vaikka hän varmasti muuten mielellään kertoisi. 

Sitä en henkilökohtaisten lukemisten ja katsomisen perusteella kiistä, etteikö Stieg Engströmin kaltainen hyväksyvää ja jopa sankarillista huomiota hakeva persoona osaisi myös tappaa niin halutessaan. Mutta olisivatko hänen strateginen älykkyytensä ja taustatietonsa riittäneet yksin työskentelemiseen niin haastavalla paikalla kuin Sveavägen Tukholman ydinkeskustassa? Keitä olivat ne miehet, jotka Lisbeth Palme näki kotinsa ikkunasta vain viikkoa ennen murhaa, ja jotka hän arveli nähneensä uudelleen edessään myös murhapaikalla? Stocklassan teoksesta löytyy tähän teoria, joka kokonaisuudessaan tuntuu uskottavammalta kuin yksikään aiempi tähän asti esitetty spekulaatio. 

Stocklassan hienosti kuvattuun murhan suunnittelun ja kulun kokonaisteoriaan liittyy myös Palmen murhasta ensimmäisenä pidätetty äärioikeistolainen Victor Gunnarsson, joka "sattui" istumaan läheisessä ravintolassa murhan aikaan. Hänet kuitenkin vapautettiin nopeasti ja koko äärioikeiston kytkös murhaan jäi varsin vajaalle huomiolle tutkinnassa. Rikostarkastaja Alf Andersson oli kuitenkin kiinnostunut mahdollisesta äärioikeistokytköksestä ja teki yhteistyötä Stieg Larssonin kanssa asian tiimoilta. 

Murhasta tuomittiin "helppona ratkaisuna" Christer Petterson - väkivaltarikoksiin aiemminkin syyllistynyt narkomaani, joka olisi edustanut "yksinäinen sekopää" -sattumalinjaa. Hänet kuitenkin vapautettiin elinkautisesta, sillä hovioikeus ei ollut vakuuttunut syyllisyydestä vähäisten todisteiden vuoksi. Petterssonin syyllisyys tuntuu epäuskottavimmalta vaihtoehdolta myös Stocklassan kirjan lukemisen jälkeen ja muutenkin. Olof Palme oli äärimmäisen vihattu mies, vaikka häntä samaan aikaan rakastettiin "kansankodin" perustajana (vasta Palme teki maailmanlaajuisesti tunnetuksi käsitteen folkhemmet, joka symboloi hyvinvointiyhteiskuntaa). Monilla eri tahoilla ja henkilöillä olisi ollut "syy" murhata Palme. Olen edelleen vaikuttunut Stocklassan luomasta kuolleiden henkilöiden listasta, josta alussa kerroin. Se nivoo yhteen selkeän punaisen langan. 

Suosittelen jokaista, jota Palmen murha vähääkään kiinnostaa, lukemaan tämän kirjan. Se antaa hyvän kokonaiskuvan siitä, miten eri poliittiset intressit ja tavoitteet voivat yhdistyä kulissien takana. 

Minulle tuli uutena tietona, miten vahvasti Etelä-Afrikan turvallisuuspalvelun epäiltiin liittyvän Palmen murhaan. Palmehan vastusti apartheid-politiikkaa, siten myös suuria asekauppoja Ruotsin ja muiden länsivaltioiden sekä Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon välillä. Palme kuului itse perustamaansa Palme-komissioon, jonka keskittyi tuolloin kitkemään pois nämä monin tavoin eettisesti kyseenalaiset asekaupat. Ja kun on kyse kansainvälisestä asekaupasta eli vallasta ja suurista rahoista, jopa Ruotsin pääministeri on vain hidaste. Hidaste, joka eliminoidaan pois tieltä tarkan suunnittelun keinoin.

Samaan aikaan äärioikeisto halusi Palmen pois vallasta ja mielellään koko Ruotsista ja maapallolta. Palmea pidettiin jopa Neuvostoliiton vakoojana, joka tekisi Ruotsista sosialistisen valtion. Ei liene yllättävää, että joillain äärioikeistotoimijoilla oli linkkejä ja jopa yhteistyötä näiden ruotsalaisten kanssa, jotka olivat jollain tavalla osallisia Etelä-Afrikan politiikassa. Rumasti sanottuna win-win. Tarvittiin kuitenkin patsy, syntipukki. Sellaisen jäljille päästään kirjassa kutkuttavan kuumasti. Tämän kirjan luettua tuntuu käsittämättömältä, miksei Ruotsin poliisi ole tarttunut nopeammin ja tehokkaammin suorastaan aukottomilta tuntuviin vihjeisiin. Yksi henkilö kyllä antoi vihjeen kurdijärjestö PKK:n mahdollisesta osallisuudesta murhaan, mihin poliisi tarttui oitis. Se saattoi olla tietoinen harhautus, joka johtikin uuden tutkintalinjan syntymiseen. Pitäviä todisteita PKK:n osallisuudesta ei kuitenkaan lopulta löytynyt. 

Kuten ei sitä kuuluisaa murha-asettakaan. Ilman sitä aukottomimmatkin analyysit ovat vain analyysejä. Stocklassa esittää kirjan lopussa kuitenkin teorian, missä murha-ase sijaitsee ja miksi. Tämä asia on askarruttanut minua siitä lähtien, kun luin kirjan loppuun. Mitä enemmän yritän ymmärtää kokonaisuutta, sitä enemmän ymmärrän olla yrittämättä ymmärtää. Sillä kuten kirjassa varoitetaan, Palmen murhan selvittämisestä voi tulla pakkomielle. Minun ei todellakaan pitäisi saada tietää, että tutkinta-aineistoa voi saada pyynnöstä myös omiin käsiinsä. Minulle on tainnut käydä kirjan alun varoitusten jälkeen samoin kuin Stieg Larssonille ja Jan Stocklassalle. Peitetoimintoihin en täällä aamutakissani ryhdy, mutten malta olla seuraamatta Palmen murhatutkinnan käänteitä. Niitä varmasti vielä saadaan, uskon vakaasti niin. Viimeistään sitten, kun muutama kirjassa mainittu henkilö kuolee. Mutta saammeko tietää koskaan heidän kuolemasta, jotka elävät maanpaossa? Ehkä he vain häviävät kartalta yhtä mystisesti kuin Palmen murhaaja. 

Kuvan Tunnelgatanin portaikkoon hävisi Palmen murhaaja ja lopullinen totuus murhaillan tapahtumista. Itsekin on tullut näitä portaita monta kertaa rampattua. Varmuudella ensi kerralla jälleen uudelleen... Kuva: https://www.palmemordet.se/ - Jos osaat ruotsia, suosittelen kyseistä sivustoa lisätiedon hankintaan! 

Lopuksi klassikkokysymys: Missä olit, kun Palme murhattiin? 

Moni teistä lukijoista ei ehkä ollut syntynytkään silloin. Minä olin vasta hiekkalaatikkoikäinen, odottamassa seuraavaa lähestyvää katastrofia Tsernobylin räjähdystä. Silloin lapset kerättiin äkkiä pois hiekkalaatikoilta ydinlaskeumavaaran takia. Ehkä minä jäin makaamaan liian pitkäksi aikaa, kun minusta tuli näin fanaattinen.