Tylsä (hyvä?) sijoittaja

Viime aikoina olen ollut äärimmäisen tylsä sijoittaja. En ole tehnyt suuria muutoksia salkkuuni sitten loppukesän, jolloin ostin uutena hankintana Nordeaa ja Sampoa kuluitta. Jälkimmäistä markkinoidaankin tylsänä eli fiksuna osakkeena. Tasainen tuotto ja osinkovirta eivät ammenna pikavoittoja, joista moni vaikkapa Teslaan sijoittanut on haaveillut. Jotkut ovat näitä suuria voittoja myös saaneet, kun taas toiset nuolevat yhä rökäletappiollisia haavojaan. 

Metsän profiili taivaanrantaa ja jokea vasten on kuin kahteen suuntaan kasvava pörssikäyrä. Mukailee hyvin koronaromahduksen jälkeistä nousua. 

Toinen tapa etsiä pikavoittoja, usein kyllä pienemmässä mittasuhteessa, on sijoittaa uusiin yrityksiin listautumisannissa ja myydä osakkeet heti ensimmäisessä kurssinousussa pois. Näin toimin itse Spinnovan kanssa, vaikka ei pitänyt. No, siinäpä yksi tapahtuma salkussani. Nyt toki mietityttää, olinko hölmö. Mutta saisin ostettua lähes samoilla hinnoilla osaketta vielä takaisin. Lähtökohtainen aikomukseni oli ostaa sitä vasta sitten takaisin, kun hinta putoaa lähemmäs kymppiä. Oletin näin tapahtuvan, mutta pörssimaailma kyllä osaa yllättää aina. Juuri siksi strategiassa pitäytyminen on tärkeää. Ja minullahan sitä ei varsinaisesti ole!

Listautujien määrästä voisi kirjoittaa toisesta näkökulmasta, talouden huolestuttavan kuumenemisen. Listautuminen on kallista jo itsessään. Monet yritykset hakevat uusilla yksityisomistajilla pääomaa liiketoiminnalleen ja uusille aluevaltauksille. Jollei yhtiöllä ole juuri tuloja, vain hienoja visioita, tässä piilee merkittävä riski. Faron Pharmaceuticalsit myin pois lähes vuosi sitten juuri tämän takia ja sain niistä hyvän voiton onneksi. Lähes tulottomalla yhtiöllä pitää olla hallussaan jokin merkittävä innovaatio tai patentti, jotta itse uskallan rahani yhtiöön laittaa. Spinnovalla on, mutta kilpailijoita on jo olemassa. 

Muistaakseni pörssiin oli suurta tunkua ennen vuotta 2008, jolloin it-kupla puhkesi. Niinpä olen pannut rahojani vain sellaisiin listautujiin, joihin uskon hyvin pitkällä tähtäimellä. Spinnova on edelleen näistä yksi, vaikken sitä nyt omistakaan. Lisäksi halailen vastuullisen strategian ämpäreitäni riemulla. Olen omistanut Orthexia alusta asti ja tankkasin sitä jo kerran lisää. Todennäköisesti olisin ostanut lisää myös tämän viikon "dipissä", mikäli minulla olisi ollut irtorahaa. Fakta on edelleen se, että tehokas sijoittaminen vaatii käyttörahaa, säännöllisiä investointeja ja epäsäännöllisempiä myyntejä oikeaan aikaan. 

Metsään en ole edelleenkään sijoittanut, vaikka se on mielessä käynyt. Haluan tietää tasan tarkkaan, mistä alueista on kysymys ja miten aluetta hoidetaan kestävällä tavalla. Koskemattomia, suojeltuja ikimetsiä tarvitaan lisää jopa Suomessa. Ja paras sijoitus ikinä on kävely metsissä. Vaihtaisin koska hyvänsä rahat siihen, jos jompi kumpi pitäisi valita.  

 

Edelleen sorrun jossitteluun ja menneen murehtimiseen. Harkitsin nimittäin ostavani alussa mainittua Sampoa ja Nordeaa jo koronaromahduksessa. Tällöin kurssiarvot olivat 5 euroa ja 28 euroa. Nyt ne ovat 11 ja 44 euroa. No, tuolloin vetosin siihen, että näitä osakkeita löytyi jo omistamistani Suomi-rahastoista, toisesta Nordeaa jopa kymmenen prosentin verran. Kuitenkin, tässä lyhyen, vajaan kahden vuoden osakesijoittamishistoriani aikana olen huomannut, että lähes kaikki intuitiiviset ostofiilikset olisi pitänyt toteuttaa. Ainoa, mikä olisi pitänyt jättää tekemättä, oli aurinkokennolevyihin erikoistunut yhtkö Savosolar. Ajatus hieno, yhtiö huono. Myin onneksi pienellä tappiolla pois salkusta, nyt kurssi onkin tullut alas kuin lehmän häntä. Joka harvemmin muuten on yhtä puhdas kuin elokuvissa.

Auringonlasku se on joskus entisillä hyvilläkin yhtiöillä. Taustalla siintävä Ravattulan liikekeskus taitaa olla aika näivettynyt paikka nykyään. Vaikka tässähän ollaan nyt Suomen ensimmäisillä ykköskauppapaikoilla! Myös kristinuskon kauppaamisen, eli tarkoitan 1000-lukua. 

Toinen huomioni sijoitushistoriani aikana on ollut se, että vain noin joka neljäs intuitiivisesti ajateltu paras myyntihetki olisi ehkä pitänyt konkretisoida. Harvian kohdalla se olisi vuosi sitten toden totta pitänyt jättää tekemättä, mutta onneksi loppuvuodesta sai vielä osaketta hyvinkin edullisesti takaisin (18 euroa). Olisin ostanut sitä vielä enemmän silloin, mikäli ostoaikeeni olisi mennyt läpi myös Nordean kautta. Silloin oli euron kulujen päivät, joten päätin ostaa Harviaa Nordnetin lisäksi myös Nordean tilille. Mutta enpä tajunnut sellaista asiaa, etten ollut vastannut sijottajaprofiilikyselyyn, joka pitää olla täytetty ennen kauppaoikeutta. Koska oli enää pari tuntia ostoaikaa jäljellä (työläisen todellisuus pörssissä usein), en olisi ehtinyt saada kauppaoikeutta. Kieltämättä hieman harmittaa nyt, sillä tuolloin olisin ostanut 1000 eurolla lisää osakkeita 18 eurolla kipale, joiden arvo olisi nyt lähes nelinkertainen. 

Mutta yritän unohtaa tämänkin asian, jossittelu on todella kuluttavaa. 

Harvian osakkeiden arvo on taas kuumottanut salkussa niiden hipoessa 60 euroa, mutta maailmanlaajuinen saunabuumi on vasta alkamassa. En ole myynyt tätä vahvasti ylipainotettua osaa salkustani, vaikka sen heilahtelut alkavat näkyä koko salkun volaliteetissa eli heilahtelulukemassa. Joskus en olisi ymmärtänyt tällaisenkaan sanan merkitystä. Tekemällä oppii ja oppimatta tekee hyviä sekä huonoja valintoja. Korkeimmillaan salkkuni oli 9.8.2021, jolloin sen arvo oli noussut 90% siitä, kun aloin sijoittaa osakkeisiin (aika tarkalleen helmikuussa 2020). Tämä oli juuri Harvian nousun päivä, myös Marimekon ja Keskon. Näistä mitään en halunnut kuitenkaan myydä ja ostaa halvemmalla takas, vaikka Sharevillen perusteella moni kikkaili näin. Mutta näin toimimalla ei saa salkkuunsa enää niitä polkuhintaisia osakkeita. 

Kun tukipilarit ovat lujat, suurikaan riippusillan huojunta ei haittaa. Kerran pyöräkorini putosi tästä veteen, muta sain pelastettua sen oksan avulla jonkun rantapihalta käsin. Miksi minulle tuli tästä mieleen elokuva Kymmenen käskyä? Tämä kuva liittyy myös kenties suoraan Harviaan, sillä taustan rantasaunassa saattaa hyvinkin olla Harvian puukiuas. 

Täytyy nyt olla kuitenkin tyytyväinen, että syksyisen uuden miniromahduksen eli ehkä tarpeellisenkin kurssikorjauksen jälkeen salkun arvo alkaa jälleen lähennellä aiempaa ennätystä. Nyt ollaan vielä 2000 euroa alle sen. Romahdushetki osoitti hyvin, miten tärkeää on pienen "pelirahan" pitäminen salkussa. Kun minulla ei ollut riittävästi rahaa ostaa lisää haluamiani osakkeita, jotka olivat alennusmyynnissä, päätin myydä loput Fortumit pois. Taas yksi tapahtuma! Sain niistä kenties parhaan hinnan, yli 27 euroa per osake. Ja vain reilun tonnin käyttörahaa tilille. Mutta tämä myynti oli osingoista huolimatta hyvä veto, sillä nyt analyytikot kehottavat vähentämään ja antoivat suositushinnaksi 25 euroa. Vaikka Fortum kuinka panostaa jatkossa vihreämpään sähköntuotantoon ja maksaa hyvää osinkoa, jokin minussa ei halunnut kyseistä firmaa enää omistaa. Arvoin jo alkujaan sen ostoa, mutta koronaromahdushinnalla aika monen osakkeen ostaminen kiehtoi vain siksi, kun halvalla sai. 

Tuolla tonnilla sekä palkasta siivuttamallani viidelläsadalla tankkasin lisää Harviaa 47 eurolla, myöskin Nordeaa pienen siivun. Olin lähellä ostaa myös lisää Scandic Hotelsia, jonka kurssi onkin nyt noussut matkustustilanteen elpyessä. Pohjoismaista Scandicia voin omistaa, mutten lentoyhtiöitä. Haluan uskoa, että valtaosa Scandicin vieraista on saapunut paikalle muilla tavoin kuin lentämällä. Mistään isosta miljoona-arvosta ei ole kyse, sillä omistan huikean 4000 kruunun eli 400 euron verran kyseistä hotellia. Siitä noin 30 prosenttia on voittoa, eli puhumme pienemmästä summasta kuin yhden hotelliyön hinta. Olisi tätäkin pitänyt ostaa enemmän, etenkin kun kyse on ulkomaisesta osakkeesta ja rahanvaihtokulut sekä toimeksiantokulut ovat suuremmat. Mutta toisaalta, jollei ole ollut silloin enempää rahaa tai riskinsietokykyä, mitä voi tehdä?

Seuraava suuri kysymys on se, kannattaako minun myydä jo tässä kohtaa joitain osakkeitani jäädessäni pois työelämästä ajaksi X vai vasta sitten, kun oikeasti tarvitsen lisärahaa käyttötililleni. En toisaalta halua luopua hyvistä yhtiöistä turhaan, mutta mikä on niiden arvo ensi keväänä? Usein osingonmaksu nostattaa kurssiarvoja ja maksun jälkeen ne jälleen laskevat. Mutta myymällä osakkeet ennen osingonmaksua menetän myös tulevat osingot. Nyt kun olisi se kristallipallo!

Usvainen, ikiainen peltomaisema voi sisältää maanalaisia yllätyksiä. En tiedä, moniko näitä on jo metallinpaljastimella syynännyt, mutta merkittävimmät löydöt pitää käsittääkseni luovuttaa Museovirastolle. Mikään rikkaus ei ole pysyvää, ei edes sijoitussalkussa. Minusta ihmiset käyttävät tosi vähän rahojaan itseensä ns. ajoissa. Miksen käyttäisi säästöjäni elämiseen jo nyt, kun voin siitä kaikin tavoin nauttia?

Lopuksi kerron yllätysvedon eli kesken tämän blogitekstin kirjoittamisen tehdyn, toivottavasti ei päättömän ratkaisun. Huomasin, että pörssiin listautunut Modulight oli reippaalla miinuksella alun hullun nousun jälkeen. Innovatiivinen laseroptiikka yhdistettynä lääketieteeseen kuulostaa lupaavalta, mutta alkulistautuminen meni minulta ohi. Suhtauduin myös jostain syystä vähän skeptisesti lisähakintoihin, olinhan juuri jo ostanut Spinnovaa ja Orthexia. Nyt pistin kuitenkin siivun karkkirahaa Modulightiin ostamalla 30 osaketta. Ehkä olisi pitänyt laittaa sama summa takaisin Spinnovaan, mutta henkisesti tuntuu paremmalta ostaa eri yhtiötä aiemman myynnin jälkeen. Kumpi tahansa näistä voi olla tulevaisuuden rakettinousija sekä pitkän tähtäimen turvallinen "sampo". 

Uskon, että pörssikurssit nousevat jälleen joulua kohti. Ainakin Marimekolla on taas ollut hillitöntä nousua. Kurssi ylitti jo 90 euroa. Tämä jos mikä lämmittää minua, joka hankin ekat osakkeet 23 eurolla. Mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat olleet mukana alusta asti, jolloin kurssi oli vissiinkin alle 10 euroa. Onnittelut heille. On vaatinut paakkasmaista uskoa pitää yhtiö salkussa vaikeampina vuosina. Kirsti Paakkasen jättämä aukko Suomen yrittäjähistoriaan on merkittävä, kaikki kunnia hänen elämäntyölleen. Marimekko on tänä päivänä kansainvälisesti arvostettu muotitalo, ja se näkyy yhdysvaltalaisten välittäjien kautta tehdyissä osakeostoissa. Vaikka kuinka teki mieli myydä osakkeet sillä 90,6 euron kattohinnalla, en halua lähteä tasaraitatalosta. Uskon, että tulemme näkemään vielä satasen rikkimenon, jahka jouluun ja seuraavaan osavuosiraporttiin päästään. Vaikka hinnassa on jo mukana odotuksia, Marimekolla on todella hyvä johto ja merkittävä kasvumahdollisuus. Sama koskee Harviaa ja mahdollisesti myös maailman vastuullisinta ruokakauppaa Keskoa. Ehkä minä pidän sitten nämä ja myyn kaiken muun, jos tarve tulee. 

Miten sinun pörssisyksysi on edistynyt, vai arvotko yhä pörssikelkkaan lähtöä?

Huipulla on hyvä olla, mutta sieltä on vaikea laskeutua. Tosin tämä veikkonen taitaa viihtyä mieluiten lantakasassa. Tulevaisuuden hyödynnettävin raaka-aine?

P.S. Ethän hyvä lukija pidä minua minään sijoitusneuvojana tai rahaguruna, itse selvittämällä oppii parhaiten. Toisin sanoen, mainitsemani osakkeet eivät ole ostosuosituksia!