Saako sijoittamisesta puhua?

Ukrainan sota on luonnollisesti nyt kaikkien huulilla, peloissa ja painajaisissa. Samaan aikaan ahdistusta Ukrainan ulkopuolella aiheuttanee hyytävin pörssilasku sitten koronapandemian alun. Raha vai henki, valinta on itsestäänselvä. Mutta niin kauan kun oma henki ei ole uhattuna, suurta levottomuutta voi aiheuttaa säästöjen ja sijoitusten valuminen sotatantereen takia taivaan tuuliin.

Samalla tämä on ilman muuta markkinarako heille, joilla on jo entuudestaan paljon rahaa. Kriiseissä rikkaat ovat aina voittajia, mikäli henki ei ole uhattuna. He voivat sijoittaa suuria siivuja yrityksiin pitkällä tähtäimellä. Mutta mitä voi tehdä "tavis", joka murehtii miinusmerkkisiä säästöjään vailla kykyä ostaa korkeintaan pientä kuukausisummaa enempää?

Olen tietoisesti vältellyt menemästä katsomaan, paljonko sijoitukseni ovat tappiolla. Mutta eilen sen tein, juuri sinä pahimpana laskupäivänä. Parhaimmillaan minulla oli alkusyksystä yli 9000 euroa voittoa osakesijoituksissani. Jälkiviisaana olisi toki pitänyt realisoida ne rahaksi, etenkin kun voitto tuli pitkälti kasvuyhtiö Harvian huikeasta noususta Marimekon siivittämänä. Kumpaakaan en myynyt. Onnekseni olin myynyt Fortumit aiemmin eikä minulla ollut tai ole salkussa juuri muuta Venäjä-kriittistä sijoitusta kuin Wärtsilä. Menin ostamaan sitä juuri ennen sotaa, huono mäihä. No, osinkoja siitä heruu kohta laihaksi lohduksi.

Tällä hetkellä yhdeksän tonnin voitto on - osin huonoon aikaan tehtyjen  uudelleensijoitusten takia - nyt miinus 2200 euroa. Se kävi eilen aamulla kolmessa tonnissa, mutta nousi sentään mainittuun lukemaan pörssipäivän päätteeksi. Onneksi kuitenkin rahastosäästö auttaa oikomaan lukua lähemmäs nollaa, mutta minun olisi pitänyt hajauttaa sijoituksiani enemmän eri maihin eikä vain sektorialueittain. 

Ruotsiin olen säästänyt monta vuotta, mutta esim. Ericssonin ryvettyminen ja monet Venäjän kauppaan liittyvät yritykset rahastolistalla ovat vetäneet tämän hetkisen plussan hyvin lähelle nollaa. Jatkan silti suunnitelman mukaisesti ja laitan jokaiseen omistamaani rahastoon 25-50 euroa kuukaudessa. Rahastojen vähäinen plussa oikoo tämänhetkistä miinustulosta sentään lukuun - 1000 euroa. Se ei tunnu enää yhtä pahalta kuin miinus sata euroa heti aloitettuani sijoittamisen koronapandemian alussa! Kummasti sitä karaistuu tälläkin osa-alueella. Niin kauan on hyvä ajatella: rahaa se vain on, kun kyse ei ole oikeasti viimeisestä rovoista, jotka tarvitsee henkensä pitimiksi. Luulen myös, että suomalaisilla kokemattomillakin piensijoittajilla menee paremmin kuin venäläisillä... 

Välillä minullakin kuitenkin tulee tuskan hiki, lähinnä itsesyytösten takia. Miksen myynyt aiemmin? Vaikka olen kotiuttanut voittoja aina jonkin verran, näen nyt, miten tärkeää se olisi ollut kasvuyhtiöiden kohdalla (kun kyse on osakesäästötilistä, jossa veroa ei makseta heti). Toisaalta ilman Ukrainan sotaa pahiten pudonneisen yritysten osakekohtainen hinta voisi olla tällä hetkellä aivan eri. Sota murentaa kaiken niin taloudellisella kuin humanitäärisella sektorilla. 

Olen ollut sodan takia monessa asiassa "pois pelistä", mutta nyt huomaan saavani jälleen toimintatarmoa. Mietin jopa maanpuolustusjärjestöjen kurssitusta kaikkien muiden kurssien ohella (sijoittaminen, blogisäätö, harkitsen myös kirjoittamiskursseja). Parasta tukea sijoitusasioissa minulle on antanut seuraamani sijoitusblogit (esim. Merja Mähkän on erittäin hyvä) sekä jäitä hattuun -linjalla myös ruodinnat isäni kanssa. 

Teitä varmasti kiinnostaa, mitä muutoksia olen tehnyt salkkuuni tässä "konkurssissa". Ensin en tehnyt mitään, taivastelin vain ja panikoin. Sitten ostin vähän Nordeaa ja Sampoa, joista ensimmäisen herkkyyttä mietin nyt. Finanssialahan on riskaabeli sijoituskohde etenkin taantumassa. Toisaalta Nordea on hyvä ja vakavarainen yhtiö, joka maksaa nyt hyvää osinkoa. 

Kun pörssi luisui yhä enemmän alamäkeen, päätin myydä Apetitit pois plus miinus nolla-lukemalla. Samoin toimin Scandicin kanssa, joka ei maksaisi osinkoja vielä. Sijoitin nämä rahat Orthexiin, joka nyt ei myöskään maksa osinkoa, mutta halpa hinta houkutteli sekä Euroopan valloitus ekologisten kuitupurkkien avulla tulevaisuudessa. Me kaikki tarvitsemme myös ämpäreitä varmuusvarastossamme, huom! Tulevaisuudessa ehkä ämpäritkin valmistetaan ilman öljyä? 

Lisäksi tankkasin toisen kerran Sampoa eilen, kun sain sitä 35 eurolla. Mielestäni tosi halpa hinta kyseiselle lapulle. Muuhun minulla ei sitten olekaan enää varaa. Koska lisäsin Sammon ja Nordean osakepainoa (Usaan laitoin myös rahastoihin), kasvatan näin kevään osinkotuloja. Nyt minun pitäisi saada yli 700 euroa osinkoa toukokuun loppuun mennessä. Nähtäväksi jää mihin se kannattaa silloin jatkosijoittaa. Toivottavasti silloin olisi myös yleinen miinus noussut jo reilusti plussan puolelle. 

Näin näemme, että kantapää opettaa. Jatkossa en rakastu osakkeisiin yhtä lujaa vaan toivon uskaltavani myydä ne silloin, kun ne ovat reilusti voitolla. Maailma on yhä epävarmempi paikka ja sijoittajat reagoivat usein rajusti mihin tahansa vähäiseenkin uutiseen. Ukrainan sota on kaikkea muuta kuin vähäinen, se on tämän kuluneen vuosituhannen ehkä suurimpia katastrofeja. Se tuo pelottavalla tavalla mieleen toisen maailmansodan kulun. Historia toistaa itseään. 

Sijoittajan kannattaa kuitenkin lohduttautua, että historian valossa pörssikurssit ovat aina ennemmin tai myöhemmin nousseet. Toivon myös, että kansojen toivo paremmasta huomisesta. 

Naistenpäivän kunniaksi näin masentava kirjoitus, mutta positiivista on se, että yhä useampi sijoittaja on nainen. Se on vain hyvä asia tasa-arvon kehittymisen kannalta. 

Kerro sinun sijoituskuulumisiasi! Mitä sijoituskirjaa tai -blogia sinä suosittelet juuri tähän maailmanaikaan? Hyvää naistenpäivää!