Testissä lääkkeettömät hoidot akupunktio ja kuppaus

Kirjoitan vihdoin vuosia hautuneesta aiheesta, joka on myös ollut teidän lukijoiden toive. Olen ilahtunut, että niin moni teistä on kiinnostunut oman terveyden hoitamisesta kokonaisvaltaisesti, sillä juuri siitä akupunktiosta ja kuppauksesta on kyse. Akupunktio ja kuppaus ovat aihepiireinä niin laajat, että näistä voisi kirjoittaa kaksi erillistä juttua. Liitän nämä kuitenkin samaan julkaisuun, sillä kummassakin on kyse jopa tuhansia vuosia vanhasta menetelmästä, jossa pyritään kehon tasapainoon ja siten lievittämään oireita, joista kärsitään. 

Tämä kirjoitukseni on tajunnanvirtaava kokemuskertomus, ei siis tietokirjallinen tyyliltään. Suosittelen hankkimaan tietokirjoja kiinalaiseen lääketieteeseen liittyen, mikäli haluat tarkempaa taustoitusta aiheeseen. Itse en ole näitä juuri lukenut, vaikka aihe kiinnostaa. Ja miksei kiinnostaisi, onhan kyse ehkä maailman vanhimmista tavoista hoitaa ihmisen sairauksia. 

Kuva peräisin täältä. Itse makasin akupunktiossa selälläni, sillä minulle neulat laitettiin toiselle puolelle vartaloa. Neulojen sijainti riippuu siitä, mitä akupisteitä halutaan stimuloida, toisin sanoen mihin sairauteen tai vaivaan halutaan helpotusta. 

Akupisteitä on kehossa kaikkialla. Jos tietää, mihin mikäkin piste vaikuttaa, näitä kohtia voi painella myös kotona. Minulla esimerkiksi olivat polvitaipeen sisäreunat kipeät. Ne akupisteet liittyvät selkään, jonka kanssa minulla on ollut ongelmia (aiempi iskias muun muassa). Jos jokin akupiste aristaa, sillä voi paikantaa suoraan ongelmaa. 

Akupunktiota on todistetusti käytetty jopa 4000 vuotta, joidenkin arvioiden mukaan vielä tuhansia vuosia pidempään. Ensimmäinen tunnettu akupunktiota käsittelevä teos on kirjoitettu Kiinassa jo aikavälillä 475-221 eaa. Akupunktiokoulutuksia pidettiin jo 500-luvulla ja Eurooppaan akupunktio saapui silkkitien välityksellä, kuten monet innovaatiot idästä.

Kuppaus taas mielletään osaksi suomalaista perinteistä saunan kamareissa tehtävää hoitomuotoa, mutta tälläkin on juurensa Kiinassa ja Kaksoisvirranmaassa. Vanhimmat tiedot kuppauksesta ovat Mesopotamiasta noin 3300 eaa, kuppaus on siis suunnilleen yhtä vanha hoitomuoto kuin akupunktio. Kuppaus myös levisi Eurooppaan jo varhaiskeskiajalla, Suomeen 1400-luvulla. Tuolloin kuppaukseen käytettiin eläinten sarvia, nykyisin keraamisia, lasisia ja muovisia maljoja. 

Näin iloista meininkiä välittää piirroskuva suomalaisesta kuppausperinteestä. En suosittele googlettamaan kuppauskuvia, jos olet herkkä. Näyttää paljon pahemmalta kuin tuntuu. Itselleni ei tehty viiltoja tai reikiä selkään, mutta minua kyllä kiinnostaa kokeilla sitäkin vielä. Kuppauksesta löytyy paljon enemmän suomeksi sisältöä kuin akupunktiosta. Tämä kertoo varmasti siitä, että kuppauksella on jo maassamme niin pitkät perinteet. 

Kumpikin hoitomuoto on siis näin vanha, mutta niihin suhtaudutaan yhä skeptisesti. Haluankin tällä kirjoituksella hälventää ennakkoluuloja niiden kokeiluun. En ole koskaan ollut mitenkään ylikriittinen länsimaista lääketiedettä kohtaan, mutten myöskään ole ajatellut, että se olisi ainoa oikea tapa hoitaa sairautta. Minusta paras tapa on se, mikä auttaa ja tehoaa parhaiten kokonaisvaltaisesti. Länsimainen lääketiede unohtaa usein ihmisen kokonaisvaltaisena. Me olemme useammin vain kasvottomia tapauksia, joiden tiettyjä oireita hoidetaan kokonaisuudesta erillään. Kun sain huomata tämän yhä useammin rampatessa eri vastaanotoilla, päätin, että nyt saa riittää. Kokeilen jotain muuta, jotain sellaista, jota minulle oli suositeltu jo kauan aikaa sitten.

Akupunktion auvo (kipupotilaalle)

Harkitsin akupunktiota vuosia ennen ensimmäistä kokeilukertaa, kärsittyäni piinallisen pitkän ajan alihoidetusta migreenistä. Kun sain toimivan kohtauslääkkeen sumatriptanin, järkytyin sen haittavaikutuksista. Huomasin myös, että tarvitsin sitä myös sitä useammin, mitä enemmän sitä käytin. Tämän jälkeen minulle määrättiin kolmen lääkkeen yhdistelmähoito, joka oli minulle täysin hyödytön. Tänä aikana jouduin myös sairaalaan tiputukseen, kun en saanut sumatriptania migreeniin (se oli vielä juuri silloin apteekeista loppu).

Migreenini alkoi jo vaarallisesti kroonistua töissä, jossa minun ei ollut mahdollista pitää taukoa silloin kun halusin, puhumattakaan joustavista työajoista. Jo kaksi vuotta ennen irtisanoutumistani pahimmasta migreenitriggerikokoelmasta päätin eräällä sairauslomalla kokeilla työterveyslääkärin akupunktiolähetettä eräälle tietylle henkilölle, joka olisi myös lääkäri. TT-lääkäri oli itsekin antanut aiemmalla työnantajallaan akupunktiota ja olisi sitä voinut itse minulle kokeilla, jos vastaanottoajat olisivat antaneet myöden. 

Kaikille kipupotilaille akupunktio ei auta, mutta sillä on paras vaste juuri kiputiloihin ja -sairauksiin. Lääkeriippuvuus on myös vakava haitta monissa kroonisissa kipusairauksissa ja etenkin akupunktion on todettu auttavan hyvin migreeniin. Lisäksi akupunktio voi auttaa hyvin niska- ja hartiajumiin, raskausvaivoihin (mukaan lukien pahoinvointi), nivelrikkoon, iskiakseen, kuukautiskipuihin, fibromyalgiaan ja joskus myös allergioihin ja astmaan. Pääsääntöisesti akupunktio on tehonnyt parhaiten, kun hoidetaan jotain kipua, mutta akupunktiota voi kokeilla lähes mihin tahansa sairauteen tai vaivaan. Akupunktion rentouttava vaikutus toimii myös ennaltaehkäisijänä moniin oireisiin. Lihasjumeissa esimerkiksi akupunktio on kuin pidemmälle vietyä hierontaa, neulat akupisteissä tehostavat vaikutusta. Käsittelyssä vapautuu oksitosiinihormonia, joka on elimistömme ns. hyvän olon tunteen hormoni. Kukapa ei nyt tällaista ryöppyä itselleen haluaisi?

Käsitys neulatyynynä makaamisesta lienee suurin syy, miksi ihmiset eivät uskalla kokeilla akupunktiota. Sanon näin jälkikäteen, hennon piikkikammoisenakin, että minua kaduttaa, etten kokeillut paljon aiemmin. Se euforia, mikä akupunktiokäsittelystä tulee, on aivan ihana. Piikit unohtaa heti, ne eivät tunnu juuri lainkaan jos kokenut ammattilainen ne laittaa. Lääkärin tai hoitajan pitää tuntea kehon akupisteet kuin omat taskut. Suomessa ei onneksi ole sitä pelkoa, että neulat olisivat likaisia. Ne eivät myöskään ole mitään valtavan kokoisia, vaan pienenpieniä ”ruuvattavia” neuloja. Ai että, en olisi voinut uskoa, että jo nyt kaipaan niitä, kun edellisestä käsittelystä on viisi kuukautta aikaa. Olen käynyt kolmen kerran sarjoissa noin puolen vuoden välein, mutta nyt saattaa olla, etten tarvitse uutta sarjaa. Kokeilin nimittäin tällä viikolla kuppausta, mennään siihen kohta.

Uskon, että monen lääkärin vaihtoehtoisten hoitomuotojen vastaisuus vaikuttaa siinä, miksi emme potilaina uskalla kokeilla eri vaihtoehtoja. Lääkettä usein tarvitaankin rinnakkain akuhoitojen kanssa, akupunktion kokeilu ei tarkoita sitä, että pitäisi kääntää selkä länsimaiselle lääketieteelle. Kyllä minä yhä tarvitsen kohtauslääkettä migreeniin, mutta muun muassa akupunktion takia en niin usein kuin aiemmin.

On myös hyvä muistaa, että akupunktiota antavat myös lääkärit (minulla tämä tausta, näin sain myös hoitoon Kela-korvauksen), joilla on länsimaalainen lähestymistapa akupunktioon. Hoidetaan oiretta osana muuta hoitoa. Kiinalaisessa lääketieteessä taas lähestymistapa on kokonaisvaltainen. Käydään läpi kaikki mahdolliset stressitekijät, vatsan toiminnat, ihan kaikki. Minulla taas kartoitettiin lähinnä migreenin tiheyttä sekä kohtausten tyyliä. Tämän jälkeen tunnusteltiin läpi lihasjumit. Mutta syvällisempi taustoitus jäi tekemättä. Silti sain akupunktiosta merkittävän avun, ja tämä vaihtoehtoinen hoitomuoto onkin lääkärikunnassa nykyään ehkä ”hyväksytyin”. Paljon on silti vielä matkaa siihen, että myytit murtuvat. Länsimaissa lääkäreiksikin hakeutuu usein ihmisiä, jotka sopivat ihan muuhun kuin ihmisläheiseen työhön. Täällä lääketiede on enemmän matematiikkaa, jolloin siitä myös kiinnostutaan enemmän siltä pohjalta. Jos itse haluaisin lääkäriksi, opiskelisin ehdottomasti myös kiinalaista lääketiedettä länsimaisen rinnalle. Mitä holistisemmin ihmistä hoidetaan, sen parempi lopputulos. Hyvä alleviivata tätä näin hoitajien lakon keskellä.

Akupisteitä Nanjingin kommentaarissa, 1600-luku. Kuva peräisin täältä.

Jokaiselle sairaudelle on omat akupisteensä. Minulle laitettiin neulat ohimolle, huulen yläpuolelle, takaraivoon, olkapäille, isovarpaiden väliin ja peukalon ja etusormen väliin. Kuulostaa varmaan pahalta, mutten tuntenut minkäänlaista kipua. Neulat myös taipuvat, joten niiden päällä pystyy osittain jopa makaamaan .Maattuani ensimmäisen kerran tunnin 7-15 neulan kanssa, olin vaipua syvään uneen. Rentoudun paljon paremmin imitoidessani kaktusta kuin ähkiessäni jossain joogasalissa muiden keskellä. Kun ensimmäinen tunnin käsittelyaika oli ohi, liidin taivaassa. Jouduin vain hilautumaan rentoutuneena töihin, mitä en suosittele. Akupunktio (tai kuppaus) kannattaa sijoittaa vapaapäivään, jos suinkin mahdollista, tällöin sen hyöty on suurin. 

Ensimmäisen akupunktiosarjan jälkeen koin elämäni yhden suurimman ihmeen: minulla ei ollut ainuttakaan migreenikohtausta yli kahteen kuukauteen. Migreenitahti töissä oli sitä ennen noin kaksi kertaa viikossa, jolloin se tarkoitti käytännössä sitä, että koko viikko kului kipuun ja siitä toipumiseen. Osasin kuitenkin odottaa, että hiljalleen migreenit taas tihentyisivät. Seuraavan kolmen sarjan jälkeen migreeni pysyi pois 1,5 kuukautta. Siitä taas puoli vuotta, kuukauden. Nyt olen huomannut, että maksimissaan kuukausi voi mennä vailla migreeniä akupunktion jälkeen. Jotkut ovat kuitenkin päässeet migreenistä vuosiksi eroon. Noin kymmenellä prosentilla akupunktio ei tehoa lainkaan, tällöin sitä ei tietenkään kannata jatkaa. 

Ei ole myöskään hyvä käydä liian usein neuloilla, ettei keho totu niihin. Vaste on parempi, kun pitää välillä taukoa. Voin kuitenkin suositella akupunktiota kaikille kokeiltavaksi, riskit ovat äärettömän pienet yhtään mihinkään, on vain voitettava itsensä ja uskaltauduttava neulatyynyksi saamaan euforiaryöppy!

Kuppauksella kondikseen?

Koska halusin nyt vaihtoehdon akupunktiolle ja migreenini ovat vuorotöistä pois jäätyä vähentyneet, päätin näyttöpäätetyön jumittamana kokeilla hierontaa yhdistettynä kuppaukseen. Tähän sain myös käyttää Smartumin hierontaetua. Kuppauksessa hyödynnetään myös kehon akupisteitä, mutta eri tavalla. Ei käytetä neuloja vaan kuppeja, jotka muodostavat iholle alipaineen. Perinteisessä kuppauksessa ihoon tehdään pieni reikä, jotta niin sanottu huono veri (kuona) tulee ulos ja vapauttaa näin kehon huonoista oireista. Kuppaus tehoaa usein silti lähes yhtä hyvin, kun sen tekee kuivakuppauksena. Tällöin ihoa ei avata, mutta alipaine hoitelee pintaverenkierron niin aktiiviseksi, että lihasten kuona-aines vapautuu. Kuppausta ennen ja sen jälkeen kannattaa juoda paljon, jotta kaikki kuonat tulevat luonnollista tietä ulos. Alkoholia ja kahvia kannattaa myös välttää kuppauspäivänä, sillä ne kuivattavat elimistöä ja voivat vaikuttaa kokemukseen heikentävällä tavalla. No, minä join vahingossa kahvia kolme kuppia ennen kuppausta, mutten huomannut sen haittaavan mitenkään. 

Moni pelkää kuppausta sen mahdollisesti jättämien jälkien takia. Selkään voi tulla sitä suuremmat mustelmat, mitä enemmän jumitilaa siellä on. Kuppaus ei satu yhtään, mutta kireä lihas reagoi kuppaukseen herkästi verenpurkaumilla. Minulla oli tietenkin hiirikäden puoleinen lapaluu niin jumissa, että siihen jäi heti jo pienestä maljavedosta punainen jälki. Vaihdoimme maljaa vähemmän tarttuvaksi, toisin sanoen alipaine on pienempi. Nyt malja liukui jo hyvin selässä. Tämä oli minulle uusi tieto, että maljaa liikutellaan selässä ennen kuin se jätetään hetkeksi paikoilleen. Luulin, että se vain törkätään kiinni ja se on siinä. Mutta kuppaus olikin hyvin ”aktiivinen” hoitomuoto, vaikka itse sain vain möllöttää virtahepona hierontapöydällä.

Eteerisin löytämäni kuva, jossa ihossa ei näy yhtään punaista. Eli tässä on selvästi kyse kuivakuppauksesta ja kupit on juuri laitettu paikoilleen ilman niiden liu´utusta, josta helposti jää jo punaista iholle. Se on tavallaan vain hyvä asia, se kertoo, että kuppaukselle on todella ollut tarvetta. 

Kuppauksen jälkeen olo alkoi olla todella samanlainen kuin akupunktion jälkeen, ehkä kuitenkin enemmän ns. nuijittu, koska minua oli myös hierottu. Illalla olo oli jopa vähän kuumeinen ja vilunväreinen, mietin toki ensimmäisenä koronatartuntaa. Mutta siitä ei onneksi ollut kyse. Kun katsoin peilistä selkääni, ymmärsin, miksi vähän kuumottaa. Aika punainen näky oli, nyt siitä yhdestä rannusta jopa tummanruskea. Mutta nopeasti iho palautuu ennalleen. Kuumeinen olo selittyy myös siltä, että pintaverenkierto käy niin lujilla ja vapauttaa kuona-aineita lihaksista. Nyt kun tätä kirjoitan, huomaan taas pientä jumia, mutta kolme päivää olo on tuntunut höyhenenkevyeltä. Ja kolme päivää olen myös kirjottanut tuntikausia koneella. Mikään ei poista kuitenkaan taukoliikunnan ja verryttelyn tärkeyttä. Eilen pienellä välijuoksulenkillä askel kulki kuin rullattu, tiedä sitten oliko kuppauksella tähän vaikutusta. Mutta yhden vuorokauden ajan olin niin väsynyt, että jaksoin lähinnä lojua ja olla siten itselleni hyödyllinen. 

On vielä liian varhaista sanoa, miten hyvin kuppaus auttaa minulla migreeniin. Se jää nähtäväksi. Mutta aion ehdottomasti kokeilla tätä uudelleen, tässä oli ihana tämä hieronta-aspekti, joka akupunktiosta puuttuu. Akupunktio kuitenkin tuntuu vähän samalta jälkikäteen kuin hyvä hieronta. Voin siis suositella molempia kokeiluun sen mukaan, mitä on parhaan ammattilaisen mukaan omalla kotipaikkakunnallasi saatavilla.

Varmaan jäi tosi paljon yksityiskohtia kertomatta, mutta vastaan mielelläni kysymyksiin. Hinnoista sen verran, että akupunktio on maksanut minulla 45-50 euroa kerta, tästä miinus Kela-korvaus. Eli vuodessa menee rahaa 150 + 150 euroa miinus Kela-korvaus, jos akuhoidon tekee lääkäri. Minusta ei paha hinta terveydelle. Kuppaus taas maksoi 70 euroa 1,5 tunnin ajalla (eli pidempi kuin tunnin akuaika), mutta tähän sisältyi myös koko kehon hieronta. Vielä minulla on jäljellä 130 euroa hierontaetua Smartum-tilillä, ei liene siis vaikea arvata mihin sen käytän. Vielä kun saisi käyttää Smartumia akupunktioon, se olisi hienoa!

Oletko sinä saanut avun akupunktiosta tai kuppauksesta? Millaiseen vaivaan? Kiitos, että jaksoit lukea tämän monologin tänne asti! 

P. S. Koska vietimme juuri Argicolan päivää, lisään loppuun, että Mikael Agricolakin kehotti rukouskirjansa kalenterissa kuppauttamaan itsensä ennen toukotöitä!