Havaintoja Helsingistä (ihmisistä, ravintoloista ja kirppiksistä)

Kun turkulainen saapuu Helsinkiin, se ei ole aivan sama kuin siirtymä korvesta kaupunkiin. Onhan Turku ollut aina Tukholman läheisyydessä todellinen vaikutusten keidas. Silti meno nykyisessä pääkaupungissa on todella erilaista kuin Turussa. Jo lyhyessä ajassa olen huomannut esimerkiksi seuraavia asioita. 

Lounasvalikoima koostuu järjestään ramenista, bun baosta, teriyakilohesta ja kaikesta niin trendikkäästä, että valkokaulustyöläiset haluavat käyttää koko lounasaikansa jonottamiseen. Toki on paljon muitakin vaihtoehtoja, ihan niitä samoja kuin Turussakin. 

Silti myös ruokakaupoissa huomaa, miten paljon enemmän Helsingissä halutaan ostaa etnisiä lounaita, mukaan noudettavaa snackia ja ylipäätään valmista ravintolatason ruokaa. Kasvisvaihtoehtoja unohtamatta. 

Kontrasti on vielä suurempi esimerkiksi vastikään nähtyyn Kuusamon Prismaan, jossa porovalikoima ei ihan heti loppunut, mutta jossa oli vain muutamia kasviseineksiä. Aivan kuin kuusamolainen ja helsinkiläinen ruokakauppa olisivat täysin eri maailmoista.

No, varallisuus ja asutus Suomessa on keskittynyt kehä kolmosen sisäpuolelle ja lähettyville. Se määrittelee paljon ihmisten ostokäyttäytymistä kuten tietysti myös muiden tarjoama esimerkki (somemaailma) . Kun ihmisillä on varaa ostaa mitä haluaa ja halu haluta ostaa, vain taivas on rajana. Tämä ei toki poista näkyviltämme yhä kasvavaa eriarvoisuutta. 

Kirjoitan tätä Rööperissä eli Punavuoressa, jossa yhä tulee vastaan vähäosaisia kaiken trendikkyyden keskellä. Täällä ei aisti sellaista luksusta kuin Kampin trendiravintoloissa, joissa maalaiset hämmentyvät englanninkielisestä palvelusta.

Kuten aina, minulle puhutaan kaikkialla englantia tai venäjää, sillä minua luullaan aina ulkomaalaiseksi. Helsinki onkin nyt elo-syyskuun vaihteessa eurooppalaisten turistien täyttämä. Paikalliset ulkoiluttavat koiraa, itseään rantaraitilla napatrikoissa tai keskustassa kasuaalissa työasussa. Se täällä on samaa kuin Tukholmassa, että naiset pukeutuvat valkoisiin megakokoisiin lenkkareihin. Mutta yhtä häikäisevän valkoiset ne eivät ole kuin länsinaapureilla. Suomalaiset ovat tunnettuja alhaisesta panostamisesta kenkien hoitoon. Suomen Kuvalehdessä mainittiin jopa vanha uutinen, miten vähän Suomalaiset käyttävät rahaa vaatteisiin.

Helsingissä ja nykyajassa asia lienee toisin. Jopa hyllykirppiksillä myytävät vaatteet ovat hyväkuntoisia, kallismerkkisiä ja sellaisia, että niitä voisi hyvinkin ostaa kalliimmallakin hinnalla. On surullista, että vaatteiden käyttöaika vaikuttaa lyhyeltä, mutta ostajalle tämä on ilo. Turussa vaaterekit koostuvat selvästi enemmän nukkaisista euron vaatteista. Toivottavasti otamme tässä mallia ja myymme mieluummin kympillä priimaa. Mutta ollaanko Helsingin ulkopuolella valmiita maksamaan tällaisia kirppishintoja?

Kännykkä ei anna nyt liittää mitään muuta kuvaa kuin tämän vinon todellisuuden, jolla istun. Onhan käsityksemme maailmasta aina subjektiivinen. Tämä kuva voisi kyllä olla mistä tahansa Suomen betonikaupungista, mutta ympärillä koreilevat upeat jugend-talot ja kirkko. 

Matkani Suomen sisällä sekä ulkomailla ovat aina tällaisia kulttuurierojen pohdintoja. Vaikken tietoisesti kiinnittäisi huomiota asiaan, huomaa väkisinkin tallustavansa ihan eri todellisuudessa kuin Aurajoen varrella.

Kovasti Turussakin kyllä nykyisin yritetään olla parempia kuin Pariisissa. En kuitenkaan usko, että missään muualla näkyy niin paljon kangaskasseja ja Marimekon logolaukkuja kuin Suomessa. Jossain kohtaa merkin korostamisesta tuli suosittua ja arasteltuamme sitä hetken, olemme nyt aivan sen pauloissa. Me alamme olla kaikki samaa massaa. Erottuvasti ja persoonallisesti pukeutuvia on vähän. Sitä ei kyllä joidenkin kirppisten hienoista ja värikkäistä vaatevalikoimista uskoisi. Vai värienkö puolesta vaatteet ovat juuri päätyneet kirppikselle myytäväksi? 

Jahas, sade näyttää hiipivän ja istun kasseineni puiston kupeessa. Minulla on lähtenyt kirppistely aivan lapasesta, mutta mitään turhaa en ole ostanut. Miten vielä muka jaksan kantaa mahdollisia kirjakaupan löytöjä kotiin? Tähän mennessä olen käynyt UFFissa, Fidalla, Punavuoren Patinassa, Birkassa ja parissa muussa, joiden nimeä en muista. Palataan löytöihin sitten paremmalla ajalla!

Oletko sinä huomannut tällaisia kulttuurieroja vai olenko taas kerran ihan täysin väärässä?