Kesän kirppistelyjä & puukengillä Pisusta Pariisiin!

Kirppiskesä käy minusta vielä kuumimmillaan. Olen muutenkin riittävän triggeröitynyt ”syksy saa tulla” –fraasista liian aikaisin mainittuna. Eihän meiltä edes kysytä, saako se vuodenaika tulla vai ei! Kirppistelyssä onkin parasta, ettei se ole lainkaan vuodenaikasidonnaista, paitsi toki tarjonnaltaan.

Kesällä on toki pihakirppiksiä, muina vuodenaikoina ei juurikaan! Joko arvaatte missä tämä kirppiskyltti huojui tuulessa? Tästä lisää kohta!

Tuntuu, että moni myyjä osaa todella hyvin ajoittaa ja valikoida, mitä tavaraa ja vaatetta laittaa milloinkin myyntiin. Itse tarvitsen näemmä kantapääopetuksen, ettei kukaan osta talvitakkia keskellä kesää. Ihme kyllä tanskalainen liian vähälle käytölle jäänyt trenssini kuitenkin ostettiin, vieläpä 35 euron hintaan. Alkuperäinen hinta tosin yli reilusti yli 100 euroa.

Tästä voinee päätellä, että olen jatkanut tämän vuoden keväällä hyvin alkanutta myyntioperaatiota à la kellarin ja kaappien tyhjennys. Aika hyvin olen saanut kolehtia enkä suinkaan ole törsännyt sitä heti uusiin kirppisostoihin. Viineihinkin vain harkitusti ja valikoiden! Kaikkeen tähän nähden ihmettelenkin, miten sitä kaappi- ja säilytystilaa ei ole tullut yhtään lisää. Lisäksi minulla alkaakin olla kunnon ikävä kirppishaahuilua, jossa voin ostaa heti jotain ihanaa, jos vastaan tulee.

Olenkin tainnut jo varata itselleni hotelliyön Helsingin kirppisten vaarallisesta läheisyydestä, vaikka siellä hintataso vaikuttaakin vähän ostopäätökseen. Parasta olisi kruisailla landekirppiksillä, joissa muutenkin on viihdyttävin tarjonta. Kuitenkin vanha suosikkini Maskun Wanha Nestori on yllättänyt roimalla hintatason nostolla. En jaksa edes nauraa enää huovutettuja porkkanoita, jos niistä pyydetään 12 euroa kappale. Huovutettu porkkana lieneekin kirppiskiertelyjen vakiobongaus. Olen aina ihmetellyt ja nauranut: miksi näitä on tehty, mikä on näiden funktio!? Joku viisas voi minua valaista.

Ostaisitko tälläkään hinnalla ja mitä käyttötarkoitusta varten?

Kaikenlaista kivaa ja houkuttelevaa on tullut vastaan, houkuttelevampaa kuin huovutettu porkkana.  Kuitenkaan en ole pitkälti hinnan takia langennut seuraaviin kuvien tavaroihin:

Ehkä tämän olisi kuitenkin voinut kahdella kympillä ostaa. Mutta myin juuri pois saman sarjan sokerikon ja nekan ruskeina, kun en koskaan löytänyt niille riittävän halpaa kannua! Olin vielä hiljattain kylässä paikassa, jossa minulle kaadettiin kahvia vastaavasta ruskeasta kannusta. Sisikuntaani riipi!

Myrnan kahvikannu taas on ainut mikä minulta mummoni sarjasta puuttuu. Sekä se maljakko. Mutta en minä tähän hintaan ainakaan ilman kantta mitään osta. 

Arabian Heini-sarjan vadeista sain sukulaiseltani vinkin, tiesin kyllä että kalliita ovat mutta piti kuitenkin tulla hipelöimään. En pysty ostamaan tähän hintaan, kun olen löytänyt kulhon neljällä eurolla ja isot lautaset viidellä eurolla kappale. Tämä on kyllä tosi tykätty sarja ja todellinen tilaihme, siinä mielessä kannattaa maksaakin. 

Unohdin tietysti jo tämän sarjan nimen. Olisiko ollut Irja? Minulla on näitä teekuppeja eurolla ostettuna, siispä yhteishinta näille ilman sokerikon kantta oli aivan liikaa. 

Lopuksi vielä oikein "panoraamakuva". Ihastelin jotenkin tuota taulua, se herätti monia muistoja. Tuo voisi meille jopa sopia, mutta silti jokin jäi kaivelemaan. Tuollaisessa lasikulhossa, mikä senkin nimi nyt olikaan, meillä oli tarjolla jouluisin luumukiisseliä! Ennen kuin kulho hajosi. Varmaan tuotakin sarjaa on ollut joka toisessa kodissa. 

Sen sijaan tein todella hyvän löydön Turun Hämeenkadun Oiva antiikista. Keräilemäni Michael Schilkinin Arabian vaaleansininen MS-mallin punasavinen aamiaissarja täydentyi priimalla sokerikolla, josta maksoin vain kympin. 

Saman sarjan teekupit näkyvät taustalla, tuo keltainen on valitettavasti vähän tiskissä hajonnut. 

Mielestäni sokerikko oli tosi halpa liikkeessä myytäväksi tuotteeksi. Olenkin nyt maksanut yhteensä kahdesta priimasta sinisestä teekuppi-lautassetistä, sokerikosta ja kermakosta vain 45 euroa. Lisäksi löysin Hassisen kirpputorilta vain eurolla ovaalin saman sinisävyisen tarjoiluastian. Vaikkei se olekaan samaa sarjaa eikä edes materiaaliltaan punasavea, se sopii täydellisesti Schilkinien pariin. Siitä minulla ei nyt ole kuvaa tähän hätään. 

Peltolan siirtolapuutarhan pihakirppis

Seuraavaksi "pari" kuvaa Peltolan siirtolapuutarhan avoimista ovista. Nuohosin upeita pihapiirejä läpi ja bongasin onnekseni myös kirppiskyltin (alun kuva)! Mikä upea kombinaatio: puutöllejä, perinnekukkia ja hyviä löytöjä! Ensin vähän kuvia muinaisen kantatilan Pisun eli Saarenpisun eli Peltolan pihapiiristä, jonka maille siirtolapuutarha rakennettiin muistaakseni vuonna 1936: 

Malvat eivät oikein menestyneet tänä vuonna omalla pihalla. Monen mökin omistajan kanssa juteltiin samaa myös Kupittaan uhanalaisen siirtolapuutarhan pihoilla, monivuotiset kasvit eivät kaikki selvinneet kovasta talvesta.

Jos joku miettii, miksi tila on Pisu. No, tarinan Ruotsin kuninkaalle tuli pieni hätä ja suurempi sitten Kakkaraisen pihamaalla! Historia on parhaimmillaan hyperhauskaa! Turusta löytyy myös Katariinan eväskivi, sen ympärille rakentui Katariinanlaakso!

Pihakirppiksillä on aina rento meininki ja tunnelman kohottaa aina jostain kantautuva grillimakkaran käry. 

Ukonilma lähestyi, muttei kastellut avoimien ovien vieraita. Onneksi taustalla näkyvät Ilpoisten kerrostalot jäivät tuonne eivätkä tuhonneet levittäytymisellään tätä upeaa pihapiiriä. Loppuun laitan linkin, johon voitte antaa äänenne Kupittaan siirtolapuutarhan säästämiseksi. Paikalle kun Turku haluaa tyylilleen uskollisena järkyttävän kerrostalogeton. 

Sisällä Pisussa voi istua lukemassa viihtyisässä kirjastohuoneessa. 

Tässä on nyt jokin häiriö kun tulee alleviivaus, vai johtuuko se Jensistä? Kuitenkaan tuota Lagercrantzin kirjaa en voi suositella, myin sen kirppiksellä kun se oli niin tylsä. Krooh. 

Seuraavaksi, ennen löytöjen esittelyä, kuvia ympäröivien mökkien pihoilta!

Kello viiden tee nallella edessä. Ihana idea, varmaan ilahduttaa jokaista ohikulkijaa. 

Unikot olivat selvästi se juttu, upeita kukkia ovatkin. 

Tämä oli kerrassaan upea pihapiiri!

Herra oli tehnyt hienon unikkolammen!

Tämä oli jotenkin joku inhimillinen suosikkini. Ei liian fiini, kuitenkin sieltä löytyy minikokoinen uima-allas ja takana vaanii ankea lähiötodellisuus. Pidän kontrasteista, kunhan ne eivät vyöry ylitseni. 

Ennen tiloista hienoimmat rakennettiin kalliolle. Myös siksi, että alapohja tuulettuisi ja talo pysyisi terveenä. Takanani ovat siis nuo aiemmin nähdyt Pisun rakennukset. Pisun historiasta löydät lisää tietoa jälleen kerran suositeltavasta Turun Museokeskuksen julkaisemasta Kylistä kasvoi Turku -kirjasta. Saa hyvin kirjakaupoista ainakin Turussa, sekä museoista. 

Mitäs sitten löysin?

Minulla oli entuudestaan neljä Arabian Orient -lautasta syvänä, nyt löysin kaksi lisää vain kolme euroa kappale! Tämä 1930-luvun harvinainen sarja on ollut ehkä pitkäkestoisin keräilykohteeni ja kyllä minulla osia jo riittää kokonaisen hyllymetrin verran. 

Käytämme näitä aina jouluisin ja esimerkiksi leipälautaset ovat ihan päivittäiskäytössä. Mutta ne sillivadit! Miksen ostanut niitä silloin ikuisuus sitten Turun Kauppatorin peräkonttikirppikseltä! Pelkäsin rikkovani ne pyöräkuljetuksessa, kattia kanssa. Herkin osa Orientia on kahvikupit, siksi niitä ei olekaan usein löydettävissä. Silti minulla on niitäkin nyt kymmenen. Ensimmäinen oli pitkään ainoa, sen ostin kymmenisen vuotta sitten Billnäsistä.

Upea kultapuinen tarjotin taidekuvalla hivelöi niin ikään silmiäni. Myyjä kertoi sen olevan italialainen, minkä kaiverrus todistaakin. Näitä on kuulemma myyty Stockmannilla 1960- ja 70-lukujen vaihteessa ja ne olivat kalliita. En ihmettele, tarjotin vaikuttaa laadukkaalta ja siitä tulee mieleen fanittamani hollantilaistaiteilija Pieter Bruegel vanhempi (1525-1569)! Katsokaa vaikka tätä kenties varhaista curlingia kuvaavaa taulua, eikö ole samaa henkeä?

Kuva lainattu ihme kyllä Suomen Curling -liiton sivuilta, jossa taulua analysoidaan. Lisää tällaista kulttuuria urheiluun!

Kuitenkin eniten tarjottimessa sykähdyttävät sen upeat värit! Ne toistavat miltei täysin olkkarin empiretaulun naisen vaatteiden värejä, mutta ei tämä kuitenkaan löytänyt paikkaansa hienosti taulun yläpuolelta. Täytyy fundeerata mihin tämä lopulta verannalta päätyy. Sen seinällä tämä on niin ikään hieno, mutta pelkään auringon haalistavan värejä.

Kaikenlaista tavaraa oli tarjolla, ehkä tällä olisi jossain Loimaalla nimitys "rompetori". Muuta en kuitenkaan puutarhasta ostanut, paitsi paluumatkalla kaksi vanhaa perinnepelargonialajiketta! Vaaleanpunaiset Mårbackat Carmenin viereen. Aluksi Carmen oli hyvin mustasukkainen ja itse asiassa taisikin drama queenina teilauttaa itsensä alas rappusilta, jotta saisi minulta enemmän huomiota. Onneksi Kupittaan Saven kukkaruukkuun tuli vain särö. Siirsin pelakuut eri puolille pihaa, niin ei ole enää mustasukkaisuutta havaittavissa. Saas nähdä kuinka käy talvehtimisen!

Hienoimmat mökit ovat toki siellä, missä nämä rumilustalot taustalla eivät näy. Jätetään tämä viimeiseksi kuvaksi siirtolapuutarhasta. 

 

Muut kirppislöydöt ja -höpinät

Koska olen niin huono kirjoittelemaan näitä kirppisjuttuja, lätkäisen tähän samaan juttuun nyt vielä lisää löytökuvia kesältä. Hassisella en voinut vastustaa näitä 1950-luvun ruotsalaisia hedelmäveitsiä, vaikka pari kertaa palasinkin kotiin ilman näitä. Lopulta päätin, kyllä nämä kahdella eurolla on ostettava vaikka kukaan ei käyttäisi hedelmäveitsiä mihinkään. Käytätkö sinä? Ehkä näillä voisi viipaloida myös juustotarjottimen juustoja.

Toinen must have -houkutin on ollut jo kuukauden päivät uniikki reseptikorttilaatikko. 

Instassa kyselinkin muistojanne reseptikortteihin liittyen ja moni nämä olisi ehkä camp-arvonkin puolesta pelastanut. 

Mutta pystyykö joku oikeasti syömään juustolla täytettyä kinkkupersikkaa, joka on olevinaan Laihdu kanssamme -osion kevennysruoka!? Muutenkin tosi monissa 1960-luvun korttiresepteissä oli käytetty säilykkeitä herkkusienistä tuohon selvään hittiin persikkaan. Myös kookoshiutale oli selvästi kuuminta hottia.

Nam vai horror?

Toistaiseksi en ole kuitenkaan boksiin langennut, mutta aion mennä Helsinkiin katsomaan sen 70-luvun ruokanäyttelyn ravintolamuseoon! Persikkatölkin osaan avata itsekin kotona, hehheh. 

Parhaiden kesän löytöjen karsinaan täytyy kyllä paimentaa ilman muuta setti ”Puukengillä Pariisiin”. Pahoittelut siis, jos joku luuli minun oikeasti kävelevän varmasti erittäin kestävillä ruotsalaisilla puukengillä muodin Mekkaan, vaikka eihän sekään minut tuntien mahdotonta olisi!

Minunhan piti mahdollisesti olla tätä kirjoittaessani Pariisissa ja Champagnessa juomassa sitä itseään, mutta suunnitelmat vaihtuivat, olen kirjoittanut selkä kyyryssä ja halkaissut aiemmat svedukenkäni pohjasta. Nyt minulla on täysin priimat uudet, maksoin niistä 7 euroa ja Pariisi-matkaoppaasta vain euron. On vain ilmastoystävällistä ostaa premium-samppanja, juoda sitä pihalla nämä puukengät jalassa ja lukea, mihinkäs kortteliravintolaan sitä mielikuvitusmatkallaan menisi. Parahultaisesti pihan ruusupuskaan on jo aseteltu feikki-Montmartre, toisin sanoen Lidlistä ostetut värilliset aurinkokennovalot.

Arvatkaa haluaisinko lisätä tähän juttuun Tukholman kirppislöytöjä? Olisin nimittäin ostanut aivan ehdottomasti näitä vanhoja Rörstrandin Ostindia -kuppeja, mikäli liike olisi ollut auki. Nämä maksoivat aivan törkeästi uusina, sehän ei ole edes tuntumaltaan sama kuin vanha. 

Suomessa maksoin kupista euron. Juon siitä lähes päivittäin kahvia, se on tällä hetkellä ykkönen. 

Tukholmassa voisi kyllä asua. Kuka myisi minulle eurolla huoneiston?

Muutenkin minulla oli aika huono mäihä juhannuksen tienoolla Tukholmassa kirpparoidessa. Stadsmission sentään oli auki ja sieltä löytyikin jälleen kerran ihanuuksia. Tällä kertaa yksikössä, Göteborgissa valmistettu turkoosi mekko, josta minulla ei nyt ole koneella kuvaa. Itse asiassa Tukholmasta pitäisi edelleen kirjoittaa erillinen juttu, kunhan saisi aikaiseksi. Tosi monissa kaupoissa koluttiin, museoissa ja vaikka missä. Aiempia Tukholma-juttuja voit lukea sillä asiasanalla, myös Uppsalasta olen kirjoittanut. Ruotsissa ei voi koskaan käydä liian usein!

Minkäänlaista summarumia en taaskaan ole tähän saanut aikaiseksi, vain hajanaista sälää ja höpinää. Mutta sellaisia kirppiksetkin usein ovat, setiä hölöttämässä ja itse yrität siellä etsiä jyviä akanoista. Mennään tällä. 

Miten oma kirppiskesäsi on sujunut? Olisitko ostanut jonkun esitellyistä tuotteista vai et? Ihanaa loppukesää jokaiselle lukijalle!

P.S. Jos haluat, ettei Kupittaan ainutlaatuinen siirtolapuutarha jää lanan alle, allekirjoita täällä: 

Adressit.com:

https://www.adressit.com/turun_kupittaan_siirtolapuutarha_on_sailytettava__kolonitradgarden_i_kuppis_i_abo_bor_bevaras__the_allotment_garden_kupittaa_in_turku_has_to_be_preserved

Kuntalaisaloite:

https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/25397

Kiitos! Jokainen ääni on tärkeä! Me emme tarvitse enää yhtään lisää kerrostalogettoja, istutettuja tuijia ja kiinalaisia penkkejä, joilla ei istu kukaan. Me tarvitsemme Elämän. Missä kimalaiset pörräävät keskellä kaupunkia, sieltä sen löydämme.