Ohi on - vaalikiima on laantunut

Jopa kaksi miljoonaa suomalaista katsoi eilen töllöä. Ensin ajattelin, se on varmaan vähemmän kuin yleensä. Mutta eduskuntavaalien tulosillasta muodostui varsinainen trilleri, johon kärpäset kiinnittyivät kuin sokeriin. Kärpäsethän pörräävät siellä, missä haisee. Mutta rahahan ei haise. Etenkään jos se pitää jostain taikoa. Ilmastolupaukset voi hoitaa samalla ajamalla Bemarilla Nuuksioon. Kokoomuslaiset tekevät sen hybridiautolla, perussuomalaiset polttomoottorilla.

Itse käytän pierumoottoria sohvalla, vaikka olenkin nainen ja siksi joidenkin mielestä kyseenalainen äänestyskelposuudeltani. Tuntuu, että näissä vaaleissa pienten ja keskisuurten puolueiden äänet haihtuivat flatuksena ilmaan. Ne lisäsivät metaanikaasuja ennestäänkin huonossa tilanteessa.

Mitä voi tehdä? Korkata viinin, jonka lähde on sekin poliittinen kysymys. Valtapeleistä ei pääse eroon, jos omistaa aivot, jotka ajattelevat puolestasi jossain toisessa todellisuudessa.

Ajattelen, siis olen. Istuessani Virnamäen ulkoilureitistöltä löytämääni penkkiin somettaakseni löytöni penkistä, mietin filosofian helmeä nykyaikaan päivitettynä. Istun, siis sometan. Istun, ajattelen, sometan olen. Näitä ei voi enää nykyajassa erottaa.

Vaalikeskustelu tai -huuto on siirtynyt someen. En edes uskalla mennä katsomaan Facebookin CAPS LOCK-palstoja. Toivun yhä uutiskuvasta, jonka mukaan jo kuudessa vaalipiirissä Perussuomalaiset on ykköspuolue. Muutos on ollut raju ja nopea. Mistä tämä kertoo?

Lainasin jo kauan ennen vaaleja Markku Jokisipilän teoksen Perussuomalaisista, joka on tieteellinen katsaus puolueeseen ja sen suosioon. Suosittelen kyllä teosta kaikille, jotka kaipaavat keskustelua politiilasta vailla vouhkaamista puolin ja toisin. Teoksessa haastatellaan monia politiikan konkareita, kuten Ben Zyskowitzia ja Jutta Urpilaista. Monet tuovat esiin näkemyksen, jota olen pohtinut pitkään: ennen osattiin tehdä konsensuspolitiikkaa. Kunnioitettiin vastakkaisestikin ajattelevia.

Nyt on Kokoomus voittanut, PS ja SDP vanavedessä. Onnea voittajille. Hallitusyhteistyöstä ei tule millään kokoonpanolla helppo. Oma henkilökohtainen ja varmaan aika monen muunkin huolenaihe on, millä tavoin sinänsä tärkeä talouskasvu ja velkaantumisen hillitseminen ottaa huomioon ympäristöarvot. Niistä on puhuttu tällä vaalikaudella pelottavan vähän, kuten myös yksinasujien tilanteesta perheellisiin nähden. Yksineläjien määrä kasvaa koko ajan tässä maassa, jossa ei ole tarpeeksi vaipanvaihtajia (monessakaan mielessä). Me tarvitsemme Abdullahia.

Ilahduin kovasti, kun ohitin Varissuon äänestyspaikan. Sinne menivät burkhanaiset äänestämään. Hetken kuluttua näin somalinoitia virpomisoksineen. Juoksin vain ohi, ei minulla kyllä olisi ollut kotonakaan mitään tarjottavaa. Mutta mietin, jos minulla olisi ollut mukana kamera, olisin voinut saada otettua "vuoden uutiskuvat", jotka kertovat paljon. Silti lehdissäkin vieraillaan enemmän "meitä" kuvaavissa paikoissa "meidän" asuinalueilla, käsitellään "meitä" kiinnostavia asioita. Itseäni ainakin kiinnostaa eniten se, mikä jää katveeseen.

Vaalipyykki saattaa jäädä vaille pesupulveria, tietyt likatahrat eivät myöskään lähde pesussa. Mutta kaikenlaisista olosuhteista on ponnistettu, se on tälläkin vaalikaudella mahdollista. Suomen kansa pyykkää vaikka ekologisesti merivedessä. 

Julistan vaalikiiman muuttuneen mämmikiimaksi. Mämmi olkoon Suomemme kevään symboli.

Mitä ajatuksia vaalitulos herättää?