Haavat auki
Vastaamo-kohun ryönä hymyilee salissa ripulit housuissa. Hän kuvittelee olevansa voittamaton, vaikka on jo hävinnyt. Seitsemän vuotta aikaa pelata Nintendoa. Eikä häntä istuteta edes kiukaaseen.
Sellainen fiilis saattaa olla niillä yli kymmenellä tuhannella suomalaisella, jotka eivät tehneet Kivimäen kiristyksestä rikosilmoitusta. Se osoittaa, että hän osui haavoittuvimpiin kansanosiin. Nämä ihmiset eivät jaksa tavoitella oikeuksiaan, kun ovat jo ne ehkä tunteen tasolla menettäneet.
Suomalaisen kulttuurin päivänä nostaisin esiin oikeustajun. Meillä on myös mahdollisuus tavoitella oikeutta silloinkin, kun se ehkä on henkilökohtaisesti liian raskasta. Mutta yleisesti se tieto, ettemme käytä oikeuksiamme, on raskas.
Usein otamme vaikuttamisen mahdollisuuden itsestäänselvyytenä, koska emme ole näitä mahdollisuuksia menettäneet. Vain rajan toisella puolen se on täyttä totta, painajaista.
Suomalaiset ovat aika laiskoja vaikuttajia. Aktiivisimpia ovat yhdistysaktiivit ja kultturellit poliitikot. Sanomalehtien tilaajat, äänestäjät, usein hyväosaiset. On kokemus mahdollisuuksista ja toivosta.
Suomalaisen kulttuurin päivänä olen huolissani yhtenäiskulttuurin lopullisesta murenemisesta. Ilme sen edessä on monella kuin Kivimäen. So what?
Loistava kirjoitus! Jatkuva eriarvoisuuden kasvu suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttaa vahvasti yhtenäiskulttuurin kolhiintumiseen. Eikä se varmasti vähene tämän nykyhallituksen brutaalien säästötoimenpiteiden myötä taloustilanteessa, jossa hinnat nousevat tai pysyvät kohonneella tasollaan eikä korkojen laskuakaan ole hetkeen näkyvissä. Keskituloisenakin tämän taloudessaan huomaa, joten ei kummastuta lainkaan, että monilla oman tilanteen tukaloituessa alkavat arvot höllääntyä ja lentää romukoppaan.
VastaaPoistaKiitos! Toivoisin toki, ettei tällaisia tarvittaisi. Aina joka yhteiskunnassa ja ajassa on jotain pielessä, aivan kuten Aristotelesta vai Platonia lainaten nuori on aina ollut pilalla. Mutta kyllä nyt tuntuu poikkeuksellisen hyytävältä menolta kaikin puolin, sekä sisä- ja ulkopolitiikassa että yhteiskunnan henkisessä tilassa.
PoistaTiivistit osuvasti keskiluokan ahdingon, joka pahimmillaan on eskaloitutunut sellaiseksi massaliikehdinnäksi kuin kansallissosialistisessa Saksassa. Siksi on tärkeää, että myös keskituloisten ahdinkoa kuunnellaan, vaikka en ostovoimaa parantavia veronkevennyksiä kannatakaan tällä tavalla, niin eriarvoistaen se on tehty.
Elämme outoja aikoja. Hyvinvointivaltio natisee ja puolustukseen on pakko panostaa, kun naapurivaltion hallitsija näyttää tulleen hulluksi.
VastaaPoistaMe emme ole tottuneet siihen, että pitäisi valvoa oikeuksiaan.
Kouvolassa on kaupungin omistamissa rivitaloasunnoissa ollut pari talvea hyytävät olot, koska lämpötilaa ei ole saatu säädetyksi inhimilliseksi. Asukkaat ovat palelleet peittojen alla 16 asteen asunnoissa, kunnes ryhtyivät lopulta tosissaan vaatimaan lämpöä ja korvausta kylmistä kuukausista. Kaupungin vastaantulo oli 15 % alennusta kahden kuukauden vuokrasta (mitätön kärsimyksiin nähden) ja kun siihen ei suostuttu, niin luvattiin hyvittää yhden kuukauden vuokra. Ihme ja kumma, myös lämpö saatiin nyt säädetyksi 21 asteeseen.
Outoja aikoja, nimenomaan. Joku voi sitten jälkiviivastella 30 vuoden kuluttua, miten olisi pitänyt itse kunkin toimia. Me pidämme yhä kiinni, viimeiseen asti, siitä hyvinvointivaltion natinasta. Emme ehkä huomaakaan, mikäli se on jo valahtanut tavoittamattomiin vain kaiun jäädessä lämmittämään mieltä.
PoistaTäällä puutalossa asuessa todella tarvitsee positiivista ajattelua lämmitykseen, kun edes halkosavotalla ei lämpö nouse koskaan yli 16 asteen talviaikaan. Toki lämpö puulla tuntuu lämpimämmältä tuossa asteessa kuin sähköllä. Olen myös kuullut näitä lämmönsäätöongelmia. Ne ovat kyllä valitettavia, jollei niille tehdä mitään. Onneksi on nyt hyvinvoinnin mahdollistama lämpötila, jos on varaa maksaa siitä ja muustakin elämän antimista.