Rakkaani, näytät aivan chorizolta!

Elän syödäkseni, syön juodakseni. Juon nauttiakseni, nautin elääkseni. Ja siitä rullaan ympäri aina uudelleen. Tämä on oravanpyörä, josta en halua pois. Harrastanhan liikuntaakin koko ajan juostessani pyörän sisällä. 

Etenkin juoksulenkin jälkeen tuntuu aivan taivaalliselta mättää kurnivaan mahaan hiilari- ja proteiinipitoista pastaa valikoiduilla improvisaatiokastikkeilla.  Palautusjuoman tosin pitäisi ehkä olla a) alkoholitonta ja b) halvempaa kuin 20 euron punaviini. En vain malttanut olla enää avaamatta italialaista Ra vpitala Nuharia, jonka olen ostanut houkuttimeksi jokin aika sitten. En ole vuosiin löytänyt monopolimme valikoimasta pinot neroa (eli pinot noiria Italiasta, tosin tässä viinissä on osa nero d'avolaa). Viimeisin taisi olla upean elegantti Apollonia, jonka juuri ja juuri raaskin ostaa opiskelijan kukkarollani. Ilmeisesti olen nyt työssäkäyvänä varakkaampi, sillä 20 euroa viinistä ei tunnu enää missään. En kuitenkaan aja bemaria tai mersua, vaan ruosteista 90-luvun Opelia, mikäli se vaivautuu käynnistymään. Yleensä käytän kuitenkin kaikkeen siirtymiseen pyörää, jotta aikanaan siirtymä rollaattorin käyttäjäksi ei tuntuisi niin radikaalilta muutokselta.

Pieni liikuntapitoinen selitys kastikkeelle, joka on kaikkea muuta kuin terveellinen. Mutta taivaallinen yhdistelmä luonteikkaan viinin kanssa. Olen aika huumassa Lidlin chorizoon, joka on tiukkaa tavaraa. Siitä saa tehtyä täydellistä tapasta (chorizoa punaviinissä+leipää+kuiva sherry, cava tai punaviini) ja ihania pastakastikkeita. Tällä kertaa pastan aineksiksi valikoituivat:

-pötkö chorizoa
-2 sipulia
-1 valkosipulin kynsi
-puolikas kesäkurpitsa
-mustapapuja
-loraus kuohukermaa
-trööttäys tomaattipyrettä
-tuoretta timjamia, rosmariinia ja salviaa
-paprikajauhetta, pippuria, suolaa
-liraus 20 egen viiniä (täytyy olla samaa kuin ruokajuoma, jos haluaa kokata ranskalaisella kurilla)
-fetaa (valitsin väärän fetan, se suli soosiin...mutta makua se ei haitannut!)

En koskaan mittaa aineksia enkä juurikaan tee mitään reseptien mukaan, saati edes käytä reseptejä. Tein ensimmäisen kerran ruokaa ehkä 8-9-vuotiaana pikkusiskolleni, joten olen itseoppinut summanmutikan suosija. Muistan vieläkin elävästi, miten soitin jatkuvasti kokkauksen aikana äidilleni töihin: "Äiti laitanko seuraavaksi valkopippuria vai mustapippuria?" Tein nakkikastiketta ja makaronia. Taustalla soi pappani Turkista tuoma c-kasetti, jossa luki: Deli Kizin Turkuzu. En tiedä, oliko se napatanssijattaren näköisen laulajattaren vai tuon muusikin helmen nimi. Suomalaisen selviämisruoan yhdistäminen turkkilaiseen musiikkiin ei ollut edes kaukaa haettua, sillä saahan Turkista soomilihapullaa yhdestä jos toisestakin ravintolasta. Ja turkkilaiset pitävät suomalaisista, koska he tuovat rahaa ja nauravat sekä laulavat humalassa. Pappani hieroi Turkissa antaumuksella nahka- ja kellokauppoja, ja oli myös mukana seuraamassa halal-teurastusta. Siitä on muistona valokuva!?!

Tämähän ei juuri mitenkään liittynyt chorizopastaani, vaikka mietinkin, millaisissa oloissa espanjaiset siat ovat eläneet... Yhtymäkohtana voisi toimia kuitenkin nakki/makkara, jota olen aina fanittanut. On sääli, että kaikki epäterveellinen ja jopa tappava on hyvää. Miksi näin? Jotta ihminen oppisi elämään kohtuudessa. Minusta raejuuston ja suikalebroilerin syöminen on rikos kulinarismin lakipykälissä. Varsinkin joku Mifu-rae!? Jollen voi tarkalleen kuvailla mitä syön, jos kyse on jostain jännästä trendikkäästä valmisteesta, en syö. Eli tätä chorizopastaa EI voi tehdä ruokakermaan tai mihinkään muuhunkaan light-tuotteeseen. Jos haluat jättää kerman pois, kastike on yhtä täydellinen tomaattimurska- tai oliiviöljypohjaisena. Luin myös juuri jostain terveysaapisesta, että lihan haitat vähenevät (ihan kemiallisesti), kun ruokaan yhdistää runsaasti kasviksia. Ja päälle hedelmä. Eikös viinirypäle ole sellainen, vai onko se marja? Apua! Lasissani on kuitenkin monta terveyshedelmää tällä hetkellä, eikä onneksi ainuttakaan banaanikärpästä. 

Lidlin chorizo, uusi rakkaani, näyttää chorizolta. On ihanaa löytää aito tuote, jossa ei ole ripaustakaan jäljitelmää. Mieheni on jo huolissaan, kun pidän niin paljon makkaroista. Aamullakin on usein saatava metwurstia leivän päälle. Siippa itse imuroi lahjakkaasti kaikki makeat herkut talostamme ennen "vieraiden" saapumista. Kumpi on pahempi, liha vai sokeri?

Itse olen enemmän huolissani naamastani, joka kukkii tällä hetkellä kuin leikattu chorizo. Koska. Huomenna. Esiinnyn. Kameran. Edessä. 

Enpä voinut uskoa, että lomamakkarani sulatuskuuri aiheuttasi tällaisen kuona-ainereaktion minulla, jolla on yleensä yksi finni vuodessa. Ja ai että! Ikuisesti riittävä Joe Blascon meikkivoiteeni on parahultaisesti päässyt loppumaan. Tilasin hädissäni verkkokaupasta oikean sävyn. Tästä on aikaa jo kaksi päivää. Huomenna vartioin postiluukun vieressä ja ravistelen jatkuvasti vääriin lootiin kirjeitä jakelevaa postikuskiamme, mikäli hänellä ei ole mukanaan turhamaista tilaustani. Onneksi voin aina, tai ainakin huomenna, syödä lohduksi lisää chorizopastaa.