Viulunsoittajia katoilla

Minulla oli ilo päästä katsomaan jo toisen kerran elämässäni musikaali Viulunsoittaja katolla, tällä kertaa Salon PROvinssi-teatterissa. Ensimmäinen varsin koskettava show jäi mieleen yli vuosikymmen sitten Åbo Svenska Teaterissa, jonka näytelmät ja musikaalit ovat lähes aina taattua laatua (Les Misérables ikimuistoisena ykkösenä).

Viulunsoittaja katolla kuuluu Suomen suosituimpiin esitettyihin musikaaleihin, eikä ihme. Alukuperäisen musikaalin Fiddle on the Roofin (Joseph Stein - Jerry Bock - Sheldon Harnick) ensi-ilta oli Broadwaylla vuonna 1964. Siitä lähtien ukrainanjuutalaisen perheen tarina, vaikuttavan melodinen musiikki ja katsomonkin nykimään saavat tanssiesitykset ovat valloittaneet ympäri maailmaa. Olisi vallan hienoa kokea kolmas "toden sanova" kerta jossain upeassa ulkomaisessa teatterissa, ehkä jopa Broadwaylla.

Varmasti musikaalin juoni on valtaosalle teille lukijoista tuttu jo usein näytetyn, Oscar-palkitun tv-elokuvan (1971) kautta, mutta avataan silti tarinaa. Sen alkuperä on lähtöisin Solom (Sholem) Aleicheimin jiddishinkielisestä kirjasta Tewje, maitomies. Viulunsoittaja katolla -musikaalin päähenkilö on kirjan mukaisesti niukkatuloinen juutalainen maitomies Tevje, ukrainanvenäläisen Anatevkan kylässä asuva viiden tyttären isä. Tytöt pitäisi saada naitettua mielellään varakkaille sulhasille, mutta mutkia on luonnollisesti matkassa mukana. Kylässä ja Tevjen todellisuudessa noudatetaan perinteitä, joita ei ole aiheellista kyseenalaistaa. Avioliitot ovat järjestettyjä sopimuskauppoja (kuten yhä tänä päivänä monessa maailman kolkassa), joissa mietitään ensisijaisesti perheen etua, ei naitettavan tyttären tai pojan. Kuitenkin yksi Tevjen tyttäristä on rakastunut köyhään, tuttuun räätäliin, toinen taas ei-juutalaiseen venäläismieheen. Kolmas tytär puolestaan on langennut vallankumoukselliseen eli isän näkökulmasta vaaralliseen aviomieskandidaattiin. Ei ole helppoa Tevje-paralla muutosten maailmassa. Hänen ei auta lopulta kuin taipua modernimpien aatteiden ja tapojen edessä, mikäli haluaa säilyttää välit tyttäriinsä. Ilmassa on kuitenkin synkkiä pilviä. Viime vuosisadan alun pogromit ovat musikaalin ilakointia varjostava tapahtumasarja, jolta välttyäkseen Tevjen perheineen ja kaikkien anatevkalaisten on paettava kylästään.

Edellä mainittu virke lienee painava syy, miksi Viulunsoittaja katolla on kaikkialla maailmassa niin suosittu musikaali. Asuipa sitten Amerikassa, Israelissa, Saksassa tai Suomessa, jokaisen suvusta löytyy yleensä läheisiä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa sodan, vainon tai köyhyyden takia. Jokaisen suvussa on myös jouduttu luopumaan perinteistä, joko pakosta tai sisäisestä (tai yhteiskunnan ohjaamasta) tarpeesta modernimpaan elämäntapaan. Vaikkei olisi juutalainen ja/tai kokenut vainoa oman etnisen taustansa perusteella, musikaalin sanomaan on helppo samaistua. Viulunsoittaja katolla on yhä tänään todella ajankohtainen - ja tulee valitettavasti aina olemaan - niin kauan, kun ihmiskunta elää tällä planeetalla. 

Vaan kuka tai mikä on itse viulunsoittaja katolla? Tämä ihan aiheellinen kysymys kiinnostaa asiakasta, joka saa oikein mainion vastauksen Helsingin kaupunginkirjaston ylläpitämässä kysy.fi -kysymysportaalissa. Musikaalin nimi on peräisin venäjänjuutalaisen taiteilija Marc Chagallin (1887-1985) maalauksesta "Viulunsoittaja" (1912-13). 

Chagall maalasi usein viulunsoittajia ja muita juutalaisyhteisöstä tuttuja hahmoja, kuten hääparin, puutalojen kattojen päälle leijumaan. Chagall taiteili viulunsoittajan myös Moskovan juutalaisessa teatterissa, jossa hän sattumoisin toimi lavastajana juuri kirjailija Solom Aleichemin kanssa. Siinä missä Aleichem kirjoitti elämänsä ja kokemuksensa kansien väliin, Chagall maalasi tauluihinsa oman taustansa sekä koko juutalaisyhteisön tarinan. Sen saman, jonka voimme kokea musikaalissa monin aistein. Viulunsoittaja kuvaa musiikillaan juutalaisyhteisön sielunelämää, perinnettä ja tapahtumia. (Klezmer-)Musiikki on aina kuulunut tiiviisti juutalaisuuteen. Sillä on voitu kertoa tarina silloinkin, kun se on ollut sanoin mahdotonta. Sillä on voitu lohduttaa silloinkin, kun ainoa maallinen omaisuus on ollut epävireinen viulu parakissa. Musiikin ja laulun avulla lausutaan rukoukset sekä kiitokset ja juhlitaan elämän tärkeät siirtymäriitit. 

Koen itse, että viulunsoittaja on juutalaiskylän moniäänisen tarinan kertoja ja juutalaisuuden historian symboli. Lisäksi sivustaseuraava viulisti on kuin keskustelukumppani Tevjen pään sisällä - silloin kun se ei ole Jumala, jolle Tevje kiroaa köyhyyttään muistaen kuitenkin kiittää kaikesta, kuten kunnon juutalaismiehen kuuluu. Ehkä viulunsoittaja katolla on kuin Jumalan maanpäällinen hahmo, joka mahdollistaa vuoropuhelun elämän tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden keskellä. Viulunsoittaja jää Anatevkaan soittamaan säveliään silloinkin, kun kyläläiset pakenevat kodeistaan. Viulunsoittaja on kuin pala sielua siinä turvallisessa alkuperässä, johon ei ole enää fyysistä paluuta, mutta josta voi kertoa ja jota voi vaalia sukupolvesta toiseen taiteen avulla - ja perinteen.  

Olen vieraillut Marc Chagallin taidemuseossa Nizzassa vuosia sitten. Chagall eli pitkään Provencessa, mikä ilman muuta vaikutti hänen taiteeseensa (muun muassa värien käyttöön). Näyttely teki suuren vaikutuksen huolimatta siitä, että toisinaan teoksia oli paikoin vaikea nähdä turistimeren takaa. Chagallin maalaukset ovat kuin unenomaisia alitajunnan puhutteluja alkuperästä, identiteetistä ja kohtalontiestä. Itse "Viulunsoittaja" ei ole esillä Nizzassa vaan Amsterdamissa (Stedeljik Museum). Kuuluisa hääpari ja monet muut tunnetut teokset kuitenkin "leijuvat" Nizzan taivaan alla. Suosittelen lämpimästi vierailemaan Chagall-museossa, jossa audio-opastuskin oikeasti rikastutti kierrosta, toisin kuin monissa muissa museoissa. 

Museokäynnin jälkeen jatkoin kävelyä ylös kukkuloille kulkukissa seuranani. Pohdin Chagallin tarinaa ja vaikuttavaa taidetta lierihatun alla vanhan roomalaisen kylpylän raunioiden keskellä. Tuolloin en vielä tiennyt, että tulisin pian kohtaamaan mieheni, jonka toinen puoli suvusta on peräisin läheltä Vitebskiä, jossa Chagall on syntynyt. Vitebsk sijaitsee nykyisen Valko-Venäjän alueella. Viulunsoittaja katolla on kuin mieheni suvun tarina - jokaisen maaseudun pogromeja paenneen juutalaissuvun tarina. Mieheni suku asui lähempänä Liettuan rajaa, josta oli lyhyt matka Vilnaan. Sieltä juutalaisväestö tuhottiin toisen maailmansodan aikana lähes täysin. Mieheni sukulaiset kuitenkin tulivat Suomeen 1900-luvun alussa ennakoituaan lähestyvät ja osin jo käynnistyneet pogromit. Osa suvusta muutti Yhdysvaltoihin, osa Israeliin. Aivan kuten Anatevkan juutalaiset. 

Viulunsoittaja katolla sisältää paljon juutalaista huumoria ja karikatyyrisiä hahmoja, jotka tunnistamme helposti omissa sukulaisissamme. Tuntui, että nauroimme monissa kohdissa enemmän kuin muu yleisö. Yleensä kuvio menee ihan toisin päin. Olen varsin kriittinen teatterikävijä, mutta tällä kertaa koin näytelmän olleen onnistunut pienistä epätasaisuuksista huolimatta. Suosimme harrastajateattereita siksi, että maksetun palkan sijaan näyttelijäntyössä aistii intohimon. Harrastajat eivät ole ammattilaisia, mutta se on vain etu. Tietyt ammattilaismaneerit toistuvat jatkuvasti kaupunginteattereiden esityksissä. Harrastajateatterissa huomaa selvästi, miten joillain näyttelijöillä on lahjoja, joita ei voi opiskelemalla oppia. Yksi hieno harrastajateatterikokemus on muutaman vuoden takainen Kaarina-Teatterin Amadeus, jota lehdissäkin ylistettiin - aivan kuin tätä Salon PROvinssi-teatterin musikaalia Viulunsoittaja katolla. Erityiskiitokset ansaitsee loistava elävä orkesteri, joka veti taidokaasti jokaisen "juutalaistilulilun" ja kosketti yleisöä tunnetuilla sävelmillään Nousee päivä, laskee päivä, Rikas mies jos oisin sekä erityisesti minuun vaikuttavalla Sapattirukouksella. Yhtä vahvasti jäi mieleen ÅST:n orkesterin taidokkuus. 

Juutalainen teatteri on mitä hauskinta ja koskettavinta monialaista taidetta. Toivottavasti Suomeen saataisiin tulevaisuudessa lisää juutalaisen teatterin helmiä. Juutalaiset seurakunnat voisivat lisätä yhteistyötä "valtaväestökulttuurin" edustajien kanssa, jotta juutalainen taide saataisiin paremmin esille kaikkien nautittavaksi. 

Kuva maalauksesta Viulunsoittaja:

https://www.facinghistory.org/resource-library/image/fiddler-1912-marc-chagall
Artists Right Society ARS