Luolalanjärvi - aarre teollisuuden ja kylpylähistorian keskellä

Tulipa tehtyä pieni puolipäiväretki lapsuuteni kaarnavenekeitaalle Naantalin Luolalanjärvelle, joka on nykyisin tunnettu etenkin lintubongarien keskuudessa. Järven rantamilla ovat käyneet vähintäänkin kääntymässä monet harvinaiset lintulajit, kuten kuparisorsa ja harjakoskelo. Mustakurkku-uikun olen luultavasti nähnyt siellä myös omin silmin. En ole lintuekspertti, joten omia havaintojani ei voi pitää kovin luotettavina. Kuitenkin järvellä asustaa kolmattakymmentä lajia lintuja kaikkien "perusvierailijoiden" lisäksi, joita voi bongailla kahdelta eri lintutornilta.

Luolalanjärvi on syvyydeltään varsin matala - maksimisyvyys on reilut viisi metriä ja keskisyvyys vain 1,6 metriä. Järvessä vielä 1950-luvulla uimassa käynyt mummoni (joka oli tuolloin läheisellä sokerijuurikastehtaalla töissä) kertoi, että sieltä sai joskus paljon rapuja, mutta ajat ovat muuttuneet  teollisuuden päästöjen ja järven rehevöitymisen vaikutuksesta. Linnut kuitenkin pitävät juuri tällaisesta matalasta "ryteiköstä".

Luolalanjärvellä on varsin merkittävä historia Naantalin kylpylän muinaisena virkistysalueena. Järven kupeessä sijainneesta Viluluodon parantavasta lähteestä syntyi koko kylpylätoiminta jo 1700-luvun alussa. Vanhan kylpylän aikaiset rauniot ovat edelleen etsivän nähtävillä, vaikka itse lähde ja osa kivijaloista jäivätkin vuonna 1989 rakennetun kantatie 40:n jatkeen eli Naantalin pikatien alle, jonka rakentaminen oli sekin oma lukunsa historiassa (tie piti alunperin rakentaa jo 1950-luvulla, mutta siitä tuli "yllättäen" kiistakapula).

Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat

Huvimaja oli vielä pystyssä 1990-luvun alussa, jolloin sen uumenista saattoi löytää esimerkiksi tyhjän Lasol-pullon ja sinertyneitä aikuisviihdelehtiä. Elämäni shokeeraava kulminaatiopiste sijoittuu siis juuri tuohon kuuluisaan Viluluodon huvimajaan, jonne palasimme kaverini kanssa yhä uudelleen hihittelemään ja kauhistelemaan näitä kaivon kannen (tai jonkin suojalevyn) alta löytyneitä lehtiä. Noh, jotain etäisesti vastaavanlaisia viihdykkeitä ehkä oli tarjolla muinaisen kylpylätoiminnankin aikana. Luolalanjärvellä juotiin kuitenkin etanolin sijaan lähdevettä, jonka uskottiin parantavan muun muassa reumasairaudet,  kuumetaudit, kuukautiskivut ja heikentyneet hermot. Lääketieteellisestä Duodecim-lehdestä löytyy jo vuodelta 1891 tutkimus, joka on tehty Viluluodon lähteen terveysvaikutuksista. Tuolloin kylpylätoiminnan kuumimpina vuosina lähdevettä juotiin dieetinomaisesti tasaisin aikavälein Naantalin vanhankaupungin rannan Kaivohuoneella (rak. 1868). Lähdevettä ja Luolalanjärven savea käytettiin myös ulkoisesti erilaisiin hoitoihin.

Kuva: Naantalin museo

Nykyisin Viluluodon huvimajan kopio löytyy Naantalin museon sisäpihalta (vai onko alkuperäinen huonokuntoinen siirretty ja entisöity, en muista) ja myöhemmän ajan kylpylärakennus Merisali (rakennettu 1899) Naantalin vanhasta kaupungista Kaivohuoneen lähettyviltä. Nykykylpylä (1984) taas sijaitsee Kalevanniemellä paikassa, jossa aiemmin toimi tuberkuloosiparantola. Tuo viime vuosisadan alun kaunis rakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1974, jolloin se toimi kaupungin retkeilymajana. Naantalilla on siis todellinen parantolahistoria, jos mukaan lasketaan vielä luostarikirkon birgittalaisnunnien parantavat yrttiviljelykset. Perehtyminen Naantalin kylpylähistoriaan antaakin ruisleivän ja termoskahvin lisäksi aivan toisenlaiset eväät Luolalanjärvellä retkeilyyn.

Luolalanjärveä kiertää noin kolmen kilometrin mittainen luontopolku, joka on etenkin syksyllä ruskan aikaan visiitin arvoinen. Tähän kun yhdistää vielä lintujen leikin, niin liikenteestä kantautuvan pauhun unohtaa alta aikayksikön. Nyt halusin nähdä maisemat lumiseen aikaan, kuten myös pari muuta luontokuvaajaa. Tosin en edes nähnyt ottamiani kuvia, sillä aurinko oli niin kirkas. Siihen nähden olen kuvasaldoon oikein tyytyväinen.

Luolalanjärveltä löytyy ihana empiretyylinen rakennus, Luolalan kartano. Luulin joskus, että rakennus liittyisi jotenkin kylpylätoimintaan, mutta sillä onkin paljon vanhempi historia. Rälssioikeus Luolalan tilaan on annettu jo vuonna 1441 kuningas Kristoffer Baijerilaisen toimesta. Tämän jälkeen tilaa on lähes tauotta asutettu, toki rakennus on vaihtunut nykyiseen noin 150 vuotta vanhaan pytinkiin. Viimeinen rusthollari tilalla oli vuodesta 1884 lähtien Aaron Karlström. Naantalin kaupungille kartano siirtyi vuonna 1986.

Kävin joskus kaarnaveneaikakaudella uteliaana kurkkimassa ikkunoista, oliko kartano autio. Vieressä sijainneen emäntäkoulun isot ihmiset kuitenkin pelottivat liikaa, joten hipsin takaisin tielle, jonka päätepisteestä löytyi tuolloin ilmeisesti jonkinlainen apukoulu (nimi, jota nykyisin ei käytetä). Siihen aikaan kehitysvammaiset ja erityistä oppimisen tukea tarvitsevat sijoitettiin muista erilleen. Tämä koulu oli kirjaimellisesti keskellä metsää, ja siellä se näytti nytkin edelleen siintävän varmasti eri käyttötarkoituksessa kuin vajaat 30 vuotta sitten. En löytänyt tästä rakennuksesta tai sen historiasta minkäänlaista faktaa, joten tämä pohdintani ei siten ole täysin varmaa tietoa. 

Emäntäkoulu sijaitsi nykyisin yksityisasunnoista koostuvasta 1939 rakennetusta funkkiskerrostalosta, jonka näkee jokainen ohi viilettävä autoilija. Alunperin rakennus toimi sotilassairaalana, mutta siitä tehtiin emäntäkoulu jo vuonna 1940. Nimeksi vaihtui Naantalin kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitos joskus 1990-luvulla. Kansankielellä laitos tunnettiin erittäin hienotunteisesti nimellä "Pimppilä", vaikka kyllä siellä varmaan miespuolisiakin opiskeli jo tuolloin. Kun opetustoiminta lakkautettiin, tiloissa toimi hetken Naantalin kylpylän etämajoitus (kuin paluuna juurille) ja lopulta funkkishelmeen rakennettiin asuntoja.

Myös Luolalan kartano toimii jälleen yksityiskotina. Etsivänä löysin heti tiedot talosta, sen asukkaista ja sain myöskin jälleen pienen tirkistelyikkunan kartanon sisuksiin. Harmi todella, että alkuperäiset interiöörit on pitkälti tuhottu aikanaan, ilmeisesti 1970-luvulla. Onneksi nykyiset asukkaat ovat kuitenkin pelastaneet voitavan.

Toisella puolella Luolalanjärveä sijaitsee toinen minulle tuttu rakennus. Tai sijaitsi. Huomasin kauhistuksekseni, että teinivuosien muinainen bilepaikka onkin juuri purettu, tai sitten siellä on ollut todella rajut bileet. Tällä paikalla sijaitsi Imatran Voiman eli IVO:n työntekijöiden koteja. Minulta on näköjään totaalisesti mennyt ohi tämä purku-uutinen jo vuodelta 2014. Eivät talot olleet ulkoisesti mitään helmiä, mutta sisällä oli aistittavissa aikakautensa tyyli. Sijainti oli mitä parhain luonnon keskellä, vaikka toisella puolella jyllääkin Suomen yksi merkittävä teollisuusalue.

Joskus kuulin joltain (lähdekriitikon unelma), että 10 prosenttia Suomen teollisuuden ilmansaasteista on peräisin Naantalista. Yritin löytää faktapohjaa tälle väittämälle, mutta löysin vain tiedon, että Naantalinlahti on Suomen saastuneimpia vesialueita raskaan laivaliikenteen ja teollisuuden takia. Voi siis hyvin olla, että tuo ilmaston saastutusprosentti pitää paikkaansa. Vielä 1900-luvun alussa kylpylätoiminta ulottui nykyiselle teollisuusalueelle asti. Tupavuoren merikylpylä ei menestynyt niin hyvin kuin toivottiin, joten se myytiin Huhtamäen edustustilaksi. Kesällä 1944 Suomen valtio pakkolunasti maat itselleen, sillä sodan jälkeen oli suuri tarve kallionsisäisille bensiini- ja öljyvarastoille. Tupavuoren alue oli juuri soveltuva tähän tarkoitukseen niin strategisesti tärkeältä sijainniltaan kuin kallionmuodoiltaan. Loppu on historiaa. Nykyisin aluetta hallinoi Neste Oy:n Naantalin jalostamo (Suomen ensimmäinen öljyjalostamo vuodelta 1957) valtavine säiliöineen. Mielenkiintoisena detaljina on kerrottava, että ennen jalostamoaikaa, kun säiliöitä vielä vuokrattiin ulkopuolisille, Oy Alkoholiliike Ab eli nykyinen Alko varastoi Tupavuoressa spriitä.

Uusin teollisuuslisäys alueella on parin vuoden takainen Turun Seudun Energiantuotannon voimalaitos, jolla korvataan vanha kivihiilivoimala. Näillä seuduilla sijatsi (rakennus sijaitsee yhä) myös sokerijuurikastehdas, josta Naantali oli pitkään tunnettu. Tunnen yhä sokerijuurikkaiden prosessointituoksun nenässäni, vaikka Naantalin sokeritehtaan taru päättyi jo vuonna 1990. Lopulta sokeripaketin "Suomen sokeri" vaihtui "Dansukkeriksi". Se tuntui tuolloin pahalta, mutta se oli vasta alkusoittoa kaupan ja teollisuuden monikansallistumiselle. Niin tai näin, Naantali on kuitenkin vaurastunut Luolalan ja Tupavuoren teollisuusalueiden ansiosta merkittävästi, kuten samalla koko Suomen valtio. 

Pieni, sympaattinen Luolalanjärvi on todistanut kulttuurin ja teollisuuden radikaalejakin muutoksia kaikki nämä vuosisadat, oman noin tuhatvuotisen historiansa aikana (vesialue erottui muinoin järveksi maannousun myötä). Luolalanjärvellä ovat lukuisat varpaat vilvoitelleet, monet kädet pesseet pyykkiä ja tuhannet kalat langenneet pyydyksiin. Ties minkälaisia draamoja ja rakkaustarinoita järvi on hiljaisena kuunnellut kylpylävieraiden kupeessa.

Nykyisin järven kalakanta on heikossa hapessa ihan kirjaimellisesti ja uimareita ei järvellä enää käy - eikä liioin kylpylävieraita. Olisiko tässä kylpylälle kehitysidea? Luolalanjärven savihoidot takaisin  kylpylähoitojen valikoimaan? Vettä en kyllä joisi edes ilmaiseksi! 

Talvisin Luolalanjärven jäälle on viime vuosina kunnostettu hieno luistelurata ja hiihtolatu. Myös luontopolku on aika uusi uudistus, ehkä alle kymmenen vuotta sitten tehty kehityshanke järvellä retkeileville. On hienoa, että ympäristökohteisiin panostetaan nykyään yhä enemmän. 

Tätä postausta kirjoittaessani muistin yhtäkkiä, että uskoin vielä kaarnaveneaikakaudella jonkinlaiseen Loch Nessin hirviön kaksoisolentoon, joka asui tottakai mystisen Luolalanjärven syvyyksissä (tai pikemminkin matalikossa). Kuka lopulta tietää, minkälaisia mutanttiotuksia aikaisemmin suodattamattomien järveen laskettujen kemikaalijätevesien vaikutuksesta järven uumenissa on uiskennellut?

Naantalin kylpylähistoriasta: 

Kuvia ja kertomuksia

Vanha kylpyläaiheinen näyttely Naantalin museossa  (jossa on aina ollut nähtävissä jotain kylpyläaiheista, välillä laajemminkin)

Vanha esine: Viluluodon lähteen vesimitta

Jos ei kiinnosta historia, vaan porealtaat


Retkeily järvellä: 

Turun seudun luontokohteet: Luolalanjärvi

Naantalin kaupungin sivu luontopolusta

Toinen blogipostaus Luolalanjärvestä eri vuodenaikana