Vapaus on suuri vankila

Rakastan näemmä näitä laulun sanat -otsikoita. Pelle Miljoonan kappaleen nimi kuitenkin tiivistää vallan hyvin länsimaisen vapaudenkaipuun yleisen lopputuleman. Mitä enemmän voimme itse valita, eli olla demokraattisessa mielessä vapaita, sitä ahtaammiksi voivat käydä oman ajattelumme muodostamat raamit tai jopa kalterit. Oma käsityksemme vapaudesta ei ole ehkä sama kuin vierustoverin. Kun ei ole yhtä annettua totuutta, sallimmeko omasta näkökulmasta poikkeavan, toisenlaisen ajattelun?

Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä vaikeampaa on myös valita. Huomaan tämän helposti hypermarkettien valikoiman edessä. Kukaan ei ehkä kuitenkaan oikeasti halua palata maksalaatikon ja lauantaimakkaran aikakaudelle.

Vielä pieni silmänräpäys sitten ihmisillä ei ollut vapautta valita, tuleeko heille lapsia vai ei (ei nyt puhuta nunnaluostariin hakeutumisesta, vaan tavallisesta arjesta). Vieläkään ihminen ei sentään voi sitä täysin itse päättää, mutta noin 99% todennäköisyydellä lasta ei tule, jos käyttää ehkäisyä oikein. Vielä 1950-luvulle asti lapsi syntyi yleensä ennemmin tai myöhemmin avioliittoon (ja sen ulkopuolelle). Vapautta valita ei ollut. Sillä ei ollut merkitystä, pitääkö ihminen lapsista tai onko hän kykeneväinen huolehtimaan lapsesta. Sillä ei ole aina merkitystä tänäänkään, kun vain katsoo ympärilleen. Ihmisen vietit voittavat sydän- ja järkiperäisen ajattelun, sillä ihminenkin on eläin.

Ehkäisypillerit ovat ehkä yksi kymmenestä eniten maailmaa mullistaneesta keksinnöstä. Ellei jopa top-kolmoseen kuuluva höyrykoneen ja sähkön lisäksi (jos unohdetaan kirjoitustaito ja maanviljely). E-pillerit loivat vapauden valita. Pitkään oli kuitenkin täysin itsestäänselvää, että avioliittoon syntyy lapsia. Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsettomuuskeskustelu (tahaton ja vapaaehtoinen) on noussut puheenaiheisiin toden teolla, kulminaatiopisteenään vauvattomuusbuumi. Lehdissä ja ajankohtaisohjelmissa pohditaan syitä, mikseivät ihmiset enää hanki lapsia (tai anna sille mahdollisuutta). Syitä olenkin pohtinut jo aiemmassa postauksessa, mutta ehkä se suurin syy jäi mainitsematta. Vapaus valita voi muodostua umpisolmuksi. Ihminen ei osaa tehdä päätöstä suuntaan eikä toiseen, kun maailma on avoin joka suuntaan. Maailman avoimuus taas saa monet ajattelemaan, että pysyvyys (perheinstituutio) on yhtä kuin kettinki jalassa. Vapaus on katujan ja väärää valintaa pelkäävän vankila.

Monet maailman diktaattorit ovat vedonneet kansaan vapauspuheilla, ehkä jopa kaikki. Kansa on luonnollisesti vapaa, kun se pääsee eroon vihollisestaan. Ranskan vallankumous (1789) oli maailman ensimmäisiä vapausaatteeseen perustuvia koko kansakuntaa mullistavia tapahtumasarjoja. Vallankumouksen kaikille tuttu tunnushokema oli "Vapaus, veljeys, tasa-arvo". Värisymbolit löytyvät yhä tänään Ranskan lipusta, trikolorista. Muistamme Ranskan vallankumouksen heikompien kansannousuna köyhyttä ja ökyilyä vastaan tavoitteena tasa-arvon kehittäminen. Monet Ranskan "vapauslait" (uskonnonvapaus, mahdollisuus avioeroon jne) ovatkin peräisin tuon vuoden tapahtumien seurauksista. Vallankumouksen rousseaulainen ja äärivasemmistolainen johtohenkilö Maximilien Robespierre muuttui vapauden ja tasa-arvon puolestapuhujasta diktaattorimaiseksi vallankumouskapinalliseksi, joka lopulta mestattiin ökykuningas Ludwig XVI:n tavoin. 

Robespierre: Wikipedia

Ennen Robespierren kuolemaa vallankumousta vastaan taistelleet teloitettiin (noin 20 000 ihmistä) ja kapinassa ja/tai vankilassa kuoli 50 000 ihmistä. Kaikkien piti olla tasa-arvoisia, samanarvoisia syntymästään lähtien. Kaikilla tuli olla vapaus uskoa miten haluaa. Mutta vapaus mielipiteeseen johtikin lopulta kuolemaan. Kuten yhä tänään kaikkialla maailmassa, etenkin Kiinassa ja Venäjällä.

Vietän jälleen kerran sairauslomapäivää, tällä kertaa kuumeessa. En ole ollut vuosiin näin kipeä, ellei migreeniä lasketa. Katson taulua, jonka on maalannut täysin aliarvostettu algerialainen katutaiteilija Pariisissa vuonna 1969.

Hienosti toteutettu taivas muistuttaa minua vapaudesta, jota tunsin kulkiessani pitkin Montmartren katuja vasta eronneena noin 11 vuotta sitten. En käynyt Eiffelin tornissa, koska halusin vierailla siellä vain ah, niin melodramaattisesti rakastuneena. Nyt, kun puolisonani on lento- ja pommipelkoinen mies, tuskin suuteloin koskaan hänen kanssaan Eiffelissä. Ehkä kestän tämän. Kohtalonani on nyt katsoa tätä taulua, sillä olen kuumeisena liian voimaton lähteäkseni edes pihalle hengittämään happea. Olen saanut sairauslomaa töistä, mutten voi nauttia tästä yllättävästä vapaudesta. Vapaus on koitunut minulle omaksi kotivankilaksi. Mutta saanpahan sentään itse määrätä ruokailu- ja nukkumisajat. Saan vain olla. Olen etuoikeutettu tässä suuressa maailmassa.

Vapaus on suuri vankila - katso Pelle Miljoonan haastattelu ja rätisevä livetaltiointi

Vapaus on suuri vankila (1980)

Rakkaus on voima joka repii kappaleiksi
Kun omatunto soimaa etkä pyytää voi anteeksi
Sanoja joita sanoit, jotka saivat hänet kyyneliin
Kun selittää vain tahdoit että vielä joskus palaisit

Vapaus on suuri vankila
Rakkaus vain pelkkää unelmaa
Ystävyys joskus vaikeampaa kuin yksinäisyys

On vaikea jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa
Kun tietää vain elävänsä kerran tässä maailmassa
Ja maailma on täynnä palavaa intohimoa
Joka pelottavalta näyttää mutta siinä on liikaa vetoa

Vapaus on suuri vankila
Rakkaus vain pelkkää unelmaa
Ystävyys joskus vaikeampaa kuin yksinäisyys

Ja tämä rauhaton sielu ei ennen saa rauhaa
Ennen kuin taistelu onnesta raukeaa
Niin kauan tuuli on puhaltanut
Kunnes se on tehnyt tehtävänsä
Kunnes se on kulkenut
Koko matkan pohjoisesta etelään

Vapaus on suuri vankila
Rakkaus vain pelkkää unelmaa
Ystävyys joskus vaikeampaa kuin yksinäisyys