Mitä kuuluu verantaprojektille?

Tuskailin reilu vuosi sitten vanhan verannan oikeiden maalivalintojen kanssa. Maalit on nyt valittu ja puolet ikkunoista  maalattu, mutta tuskailu jatkuu edelleen. Nyt nimittäin panikoin, tuliko valittua seinään väärät sävyt! Yritimme löytää verannan alaosaan vanhan vihreän vaaleahkoa sävyä, joka istuisi vielä ajan X säilytettävän punasävyisen lattian ja yläosan kohta uusittavan vaaleanpunaisen kanssa.  Mielestäni alaosasta tuli sekä liian vaalea että väärän sävyinen. Aivan eri väri todellisuudessa kuin sävykartassa. Maali on Virtasen Paneelimaali, joka on perinteinen kolmen eri öljyn maali. Hyvä ja helppokäyttöinen maali muuten, vain sävyyn olen pettynyt. Nämä kännykän kuvan jäävät hieman todellisuutta hailakammiksi ja kellertävämmiksi. Oikeasti vihreä taittaa aavistuksen verran minttuun, vaikka sävy oli värikartassa lähempänä vanhaa pistaasia.

Alemmassa kuvassa näet alkuperäistä vihreää verannan yläosassa, jonka sävy oli tavoite. Näin pieniin maalauskohteisiin kuitenkaan ei tahdo saada sekoitettuja testivärejä. Koko talon maalaamiseen suosittelen testaamista ehdottomasti!

Olen jo menettänyt kärsivällisyyteni ikkunoiden kanssa, joten siirryin käsittelemään verannan seiniä, joista aluksi irtoaa maalia kuin hilsettä päästä, mutta alun jälkeen voidaan vaihtaa vertauskuvaksi purkka ja hiukset. Kuitenkaan en voi käyttää hiomakonetta, sillä a) tomun määrä olisi järjetön yhdistelmä verannan kuumuuden kanssa ja b) pelkään, että koneellinen käsittely vaurioittaisi alkuperäisiä paneeleja. Vanhassa vara parempi ja jännetupen tulehdus ranteissa!

Verannan yläosan maalin sävyksi oli tavoitteena aavistuksen verran pionimpi tai vanamompi vaaleanpunainen, kuin mitä tuo haalistunut vanha maali edustaa. Luulimme löytäneemme täydellisen sävyn, mutta nyt todella jännittää lopputulos, sillä alaosakin jäi paljon vaaleammaksi kuin odotukset! Aina sanotaan, että valitse vaaleampi maali kahden vaihtoehdon väliltä, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Me olemme aivan päinvastaista mieltä! Perinnemaalien kohdalla valitse se värikkäämpi. Ongelmana saattaa olla se, että Virtasella oli mahdollista valita sadoista eri yhtiöiden väripastoista. Toisaalta positiivinen ongelma. Mutten osannut ottaa huomioon, että valitsemamme sävyt ovatkin ilmeisesti sellaisesta värikartasta, jota normaalisti käytetään "teollisemman" maalin yhteydessä. Googlatessani sävynumeroita päädyin venäjänkielisille Tikkurilan ja Teknocolorin sivuille!? Ehkäpä maalien sävy olisi ollut oikea, mikäli sävypasta olisi yhdistetty eri maalipohjaan, kenties?

Nyt ei auta muu kuin ottaa riski ja maalata, katsoa talven yli ja sävyttää ehkä toisen kerroksen maali uudelleen. Meillä on maalia yhteensä 12 litraa eli mielestäni ihan liikaa näin pienelle verannalle. Noh, alakerran kasaripaneelikaton voisi kyllä maalata myös. Mietin myös, voisko taide- ja ikonimaalauksessa käyttämiäni väripigmenttejä sekoittaa suoraan toisen kerroksen maaliin ja kokeilla näin oikean sävyn saavuttamista. Lopputulos voi kyllä olla fiasko, sillä pienikin kikkare jauhetta, joka ei ole liuennut maaliin, voi tehdä seinästä mielenkiintoisen näköisen. Ehkä kuitenkin pelkään turhaan. Maalaan huomenna yhden seinän, jos ehdin tänään ajoissa pestä seinän maalinpesuaineella niin, että seinä ehtii myös kuivua.

Työmaan virallinen valvoja Hilipati. Taustalla vanha tilkitty postiluukku, josta pakkanen ja helle hiipivät mukavasti sisään!

Ikkunoihin valitsimme Uulan Ovi-ja Ikkunamaalin. Se on aavistuksen juoksevampaa kuin Virtasen paneelimaali, mutta muuten hyvin samanatyyppinen - Uula puhdas pellavaöljymaali. Se ei peitä lainkaan koloja ja naarmuja koostumuksellaan. Jos olisin sen tajunnut, en olisi ollut yhtä kovakourainen ensimmäisen ikkunan hiomisen kohdalla. En myöskään enää koskaan käytä metalliskrapaa koristepaneeleissa! Toisesta ikkunasta tuli paljon siistimpi kuin tästä. Noh, tekemällä oppii.

Ikkunalaseissa näkyvät maalitahrat ovat kaikki ulkopuolella. Ne eivät ole minun aiheuttamiani, vaan talomaalareiden, jotka olivat vuorotellen harjoittelijoita, huolimattomia tai humalaisia. Meille jäi ikuiset traumat ulkoistetusta maalauksesta. Ikkunat ovat niin korkealla, että tikkailla en pääse tekemään itse viimeistelyä. Maalarit kyllä tulivat moneen otteeseen korjailemaan työn jälkiään, mutta korjailemalla ei saa alun perin huonosti tehtyä kovinkaan paljon paremmaksi. Onneksi sentään talomaali Virtasen Neljän öljyn maali vaikuttaa hyvältä. Katsotaan, mikä on tilanne viiden vuoden päästä (maalarit esim. ehtivät maalata yhden seinän siten, että olivat vain harjanneet hieman siitepölyä alta pois!).

Syy, miksi verantaprojekti on edennyt niin hitaasti... olen kyllä maalannut verannalla ahkerasti, mutta "vääriä" kohteita! Olen aina haaveillut veranta-ateljeesta, ja vaikkei tämä ole muodoltaan lainkaan optimaali (taulutelinettä on hankala sijoittaa hyvin lattialle), portailta käsin pystyy maalaamaan varsin ergonomisesti ja valaistus on oven ollessa auki vallan erinomainen! Tämän kuvan aikaan kello oli jo kymmenen illalla, ja yhä kykeni maalaamaan. Mikä parasta, haitalliset pigmenttihuurut haihtuvat saman tien ulkoilmaan. Tästä keskeneräisestä työstä piti alunperin tulla unikkopelto, mutta sainkin päähäni jotain aivan muuta. 

Toivotaan, että verantakin aikanaan valmistuu...