Omenalikööri 2018 & uusi kriikunalikööri ja -hillosatsi

Liköörinystävän vuoden ainoat tehoviikot ovat alkaneet. Puutarha pukkaa satoa, jolle täytyy keksiä parempia käyttökohteita kuin roskis. Hui, tekee pahaa kirjoittaakin moisesti. Onneksi tälläkin asuinalueella näkee usein "ole hyvä" -ämpäreitä ja -koreja talojen edustoilla, joten oman sadon puuttuessa kannattaa rohkeasti tehdä kävelyretkiä kaupungin perinteisille omakotitaloalueille. Muista kuitenkin, että likööriin kannatta valita vain priimaa. Hilloon käy vähän rupisempikin hedelmä.

Pullotin viime vuonna tehdyn omenaliköörin vasta huhti-toukokuussa, sillä olin vain unohtanut lasitölkit kellariin. Maistoin kyllä omenalikööriä purkista joskus tammikuussa, jolloin totesin sen olevan vielä lisäkypsymisen tarpeessa. Tässä ajassa onkin tapahtunut aivan uskomaton kehitys! Mausta on tullut todella karvasmantelinen! Aivan kuin omenalikööriin olisi sekoitettu Amarettoa (DiSaronnoa). Pidän tästä mausta todella paljon ja "alaan vihkiytyneet" ystäväni olivat jo valmiita ostamaan osakkeita, jos hypoteettisesta tulevaisuuden likööritehtaastani tulee pörssiyhtiö.

Yllätyksekseni inkiväärin ja sitruunan aromit ovat hyvin hillityt verrattuna odotuksiin. Veikkaan, että säilytyspaikka on myös vaikuttanut asiaan. Minulla oli likööriä pienessä purkista jääkaapissa (maistamani testierä), mutta isoin erä kellarissa, jossa on 13-18 astetta vuodenajasta riippuen. Jääkaapin kylmyys korosti sitrusmaisia aromeja, kellari taas pähkinäistä ja kypsää makumaailmaa. Kuten viinien kohdalla todetaankin, liian kylmässä viini ei kehity vastaavasti kuin optimaalissa lämpötilassa. On kuitenkin liköörin kohdalla makuasia, pitääkö enemmän raikkaudesta vai syvyysestä (jääkaappi vs. kellari). Ilman viileätilaakin voi siis hyvin tehdä likööriä - laitat vain purkin jääkaappiin. En usko, että jääkaapin tärinällä on liköörin kohdalla yhtä suurta merkitystä kuin viinin, jota ei koskaan kannata säilyttää pitkiä aikoja jääkaapissa (tai Tax Free-osastolla laivalla).

Toimii myös jääpalalla. Ja hei! Pakko kokeilla Irish Coffee -tyyliin, tätä viskin tilalle!

Mieheni pitää vielä minuakin enemmän tästä viime vuonna alkunsa saaneesta sitruksistesta omena-inkiväärilikööristä. Minua hieman häiritsee se, että sokeria on ehkä ollut hieman liian paljon. Koska käytin pohjaan myös sokeripitoista inkivääriviinaa, olisin voinut laittaa desin vähemmän sokeria. Toisaalta tämä varsin siirappimainen omenalikööri tulee varmasti olemaan loistava hedelmäinen terästys glögissä (joko vaaleassa tai tummassa) ja tätä täytyy ehdottomasti testata kuohuviinidrinkkinä (pohjalle 1cl likööriä, päälle kuivaa cavaa).

Tiedättekö mitä? Joskus käy elämässä flaksi. Ystäväni pihalla kasvaa kriikunoita, joten sain mennä poimimaan satoa hänen puustaan oman raukkamme loistaessa poissaolollaan. Bongaamani uusi kriikunantaimi pihallamme kuoli, kun yritin istuttaa sen muka otollisempaan ja hävityshaluisilta turvallisempaan maaperään. Jos kriikunan antaa kasvaa siellä missä se haluaa näin tehdä, se on aika sitkeä sissi. Onneksi minulla on nyt mahdollisuus saada vielä appeni mielestä maailman parasta alkoholijuomaa eli kriikunalikööriä! Katso ohje aiemmasta postauksestani. Onkin mielenkiintoista verrata, tuleeko lopputuloksesta nyt eri makuinen eri puun ja maaperän kriikunoista. Muuten aion tehdä liköörin täsmälleen kuten omista edesmenneistä kriikunoista.  Helppoa kuin heinänteko! Eihän tässä tarvita välttämättä muuta kuin kuvaohje:

Vain ehjiä ja mielellään kirpeänmakeita kriikunoita. Se mikä suussa on ihanan makea ja mehevä, voi liköörissä olla jo liikaa. 

Käytä likööreihin aina parasta vodkaa, mitä raaskit ostaa. Ei mitään kossuja ja leijonia, mausta ei tule yhtään niin hienostunut niillä. Anteeksi vain Suomi, mutta ruotsalaiset voittivat jälleen. Russky Standard Platinum on myös kova, mutta ostaakseni sitä isompia määriä minun pitäisi olla oligarkki. 

Ehkä purkkien keittovaihe on turha vodkan ansiosta, mutta parempi varman päälle. Onnistuin tosin keittäessä rikkomaan toisen ison lasipurkkini, joten tämänvuotisesta kriikunaliköörisatsista tulee siksi aiottua pienempi.

Ja sokeria vajaaseen puoleenväliin purkkia, ravistelu ja vodka piripintaan. Vodka ja piri ei ole muuten hyvä yhdistelmä, hehheh. Sitten käyt kääntelemässä puoli vuotta ennen pullotusta!

Tein eilen myös kriikunahilloa ihan summanmutikkaohjeella, eli kriikunat kokonaisina kattilaan, sinne tilkka vettä, kanelitanko ja hillosokeria ehkä 1/3 pussia. Siivilöidään siemenet pois, kun on kiehunut puolisen tuntia. Todella, todella hyvä lisuke esimerkiksi homejuuston ja piparin kanssa. Sopivalla tavalla kirpeä, makea ja tämäkin kypsyessään karvasmantelinen (maku tulee siemenistä). Pienestä korillisesta kriikunoita sain jopa seitsemän purkkia hilloa. Näillä pitäisi sitten selvitä 1-2 vuotta!

Omenahilloa tein myös pihamme omenista samalla metodilla kuin kriikunoista. Tähän kattilaan lisäsin lorauksen Limoncelloa. Omena on myös loistava raaka-aine suolaisissa lämpimissä ruuissa etenkin nyt, kun se vielä on koostumukseltaan kirpeä ja napakka. Yksi suosikkiyhdistelmäni on valkosipulissa paistettu lehtikaali (tätäkin vastaanotin kiitollisena toiselta ystävältäni), omena ja chorizo.

Palatakseni likööriin - on aika nautinnollista tehdä samalla itse likööriä kun juo toista likööriä, jonka on tehnyt itse. Jotenkin feng shui -fiilis (tätä ei ole lainattu edesmenneeltä mäkikotkalta).  Odotukset ovat korkealla tulevan erän suhteen. Veikkaan jo nyt, että likööristä tulee luumumaisempi ja makeampi, ei niin kirpeä kuin aiemmasta erästä. Tunnen sen kriikunan mausta, nämä ovat hieman eri "versioita" tottakai, kun puuyksilöt ovat erit. Kun joku sanoo, että kaikki viinit maistuvat samanlaisilta, niin minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miltä se tuntuu. Itselläni kun on niin ylikehittynyt makuaisti, että erotan pienetkin nyanssit. Se tekee minusta myös äärimmäisen rasittavan ja perfektionismiin taipuvaisen kokin. Onneksi mieheni on kuitenkin vain tyytyväinen eikä haaveile paluusta einespitoiseen sinkkuelämään.

Kerronpa teille sitten helmikuun hujakoilla arvion vuoden 2019 kriikunalikööristä. Vielä aikomuksenani on kokeilla ensimmäistä kertaa pihlajanmarjalikööriä, kun se viime vuonnakin jäi vain aikomukseksi. Veikkaan, että "h-hetki" sen valmistukselle on parin viikon päästä. Pihlajanmarjahyytelö rosepippurilla ja konjakilla on jokavuotinen must have (vaikken kestä anglismia, silti sorrun siihen), se on täydellinen esimerkiksi peuran ja ankan lisukkeena!

Mitä herkkuja sinä aiot tehdä puutarhan antimista?