Vähiten klikatut postaukset vol. 2

Kun viimeksi jaoin blogini epäsuosituimmat tekstit, tuo postaus nousi hyvin suosituksi. Meitä ihmisiä taitaa kiinnostaa "epäonnistuminen" niin kohtalona kuin mysteerisenä kysymysmerkkinä - näin bloggaajan näkökulmasta kysynnän ja tarjonnan lakeihin liittyvänä ilmiönä. Monelle bloggarille on varmasti tuttua, että "diipadaapaa" luetaan yli odotusten, kun taas oikeasti syvälliset ja itselle tärkeät jutut voivat jäädä paitsioon.

Näin alkuun onkin pakko lisätä tähän pieni vertaileva tilastotietopläjäys: Seiskan lukijamäärä vuonna 2019 oli 280 000 ja Suomen Kuvalehden 270 000. Kuitenkin kokonaistavoitettavuus Seiskalla oli 749 000 ja Suomen Kuvalehdellä vain 328 000. Myös verkkojulkaisujen lukemisen kestoissa oli - luonnollisesti jo sisältöjen syvyyden ja pituuksien erojen takia - suuri ero. Kepeät kuulumiset (tai juorut) ovat helpommin lähestyttäviä kuin keskittymistä vaativat aiheet. Molemmille on paikkansa. Itse taisin lukea Seiskaa viimeksi saadessani sen työkavereilta parane pian -lahjaksi kotiovelle. Nauran yhä Reetun "seksisafaria", joten onhan Seiska myös todella viihdyttävä eikä vain hävettävä!

Ohhoh, viimeisin lukukertani on siis vuodelta 2018! R.I.P. Matti.
Kuva peräisin täältä. Pliiiz Google, ei kohdennettua mainontaa minulle tämän haun perusteella!

Ja nyt itse asiaan: joukuussa 2019 pitämäni "aikuisten joulukalenteri" oli todella suosittu (isoin lukupiikki koko bloggaushistoriassani), mutta yhden luukun sisältö jäi todella vähän luetuksi: Laulu Suomen on oli itsenäisyyspäivän julkaisu, joka ei ehkä tavoittanut ajankohtansa ja otsikkonsa takia monia. Ehkäpä myös kirjemuotoinen sisältö isänmaallisella aiheella oli joillekin liikaa. Tuleehan itsenäisyyspäivänä joka tuutista paatosta kansakuntamme kohtalonhetkistä ja jokaisen kuvajoulukalenterin sisältö on aina tutusti ja turvallisesti Suomen lippu. Minusta aihe on kuitenkin niin tärkeä, että olisin halunnut juuri tämän postauksen olleen yksi joulukalenterini suosituimmista.

Suomen Joutsen Suomen Turussa joskus itsenäisyyspäivän tienoolla.
Ei jääpeitettä Aurajoessa, kuten ei ollut koko talvena - aika historiallista. 

Toinen tärkeä aihe, joka on kahden vuoden blogihistoriani yksi vähiten klikatuista, koskee ihmisten yksinäisyyttä. Ehkä syy löytyy jälleen epämääräisestä otsikosta Ihminen ihmiselle, joka on myös Tommy Tabermannin runo. Julkaisin tämän postauksen yksinäisyysviikolla, jolloin monessa blogissa käsiteltiin yksinäisyyttä. Tuo tila aiheuttaa pitkäkestoisena valtavan inhimillisen tragedian ja lisää myös merkittävästi maamme terveydenhoitokuluja. Yksinäisyys sairastuttaa ihmisen myös moniin fyysisiin sairauksiin. Odotan yhä sitä päivää, jolloin ihmistä alettaisiin hoitaa enemmän kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sen sijaan, että potilaat nähdään tapauksina ja yksittäisille diagnooseille pyritään saamaan täsmälääke, pitäisi nähdä oireita syvemmälle. Valitettavasti resurssit ja yleinen mielenkiinnottomuus toista ihmistä kohtaan eivät anna tälle aina mahdollisuutta. Tilanne näyttäytyy nyt myös hieman uudenlaisessa valossa koronaepidemian takia. Toistaalta olemme valtavan huolissamme eristyselämän aiheuttamasta yksinäisyydestä ja yritämme tarjota tähän apua. Mutta monelle "ikuisesti yksinäiselle" esimerkiksi kriisipuhelin on aika laiha ja vähän käytetty lohtu. Tulipas tähänkin postaukseen vähän koronaa, pahoittelut!

Hajonnut tietokone, ehjä kovalevy sisältää hyvin vähän nörttidataa, mutta ehkä postaus on sellaiseksi mielletty otsikkonsa takia. Toisaalta luulisi, että kaikki Suomen insinöörit olisivat klikanneet tämän auki ja yrittäneet tarjota ongelmaan ratkaisua! Vuonna 2018, jolloin tämä postaus on julkaistu, ei Google-haulla kyllä löytänyt blogiani juuri koskaan. Nyt tilanne on aivan toinen, kun noin 70 prosenttia lukijoista päätyy blogiini Googlen kautta.

Kummitusjuttuja on niin ikään vuonna 2018 julkaistu ja se taitaa olla yksi ensimmäisiä blogipostauksiani. Se on löydetty ja luettu vain muutamia kertoja Google-haun kautta - ehkä siksi, että postauksessa kerron Googlen sisältävän noin 14 miljoonaa tulosta kummitusjutuille. Aihe siis kiinnostaa, mutta minun postaukseni on siellä joukossa kuin neula koko maailman heinäsuovassa. Kummitusjutut ovat kuitenkin nyt meidän kannalta ajankohtaiset, sillä juttelimme juuri tänään herätessämme, ettei kummitus ole enää antanut merkkejä itsestään aikoihin - paitsi ehkä tänään. Heräsimme molemmat yläkerran asumattomasta huoneistosta kantautuvaan rasahdukseen, joka saattoi olla vain pakkasessa paukahtanut puu. Aamiaispöydässä kuulin selvästi myös portaiden askeleet kenenkään tulematta ulos tai menemättä sisään viereisestä ulko-ovesta. Kummitus näyttäytyi tai kuului meidän ensimmäisen asumisvuoden aikana toistuvasti, mutta ehkä hän on nyt huomannut, että olemme kilttejä asukkaita ja haluamme hänellekin vain hyvää!

Kynttilät, vanha talo ja kummitusjutut: ehkä parasta ja pelottavinta viihdettä? 

Viides bottom-5-jäsen on ehkäpä vielä liian tuore kokelas. Olen julkaissut kuvapostauksen Aurajoesta ja sitä seuraavasta Halisten kävelyreitistöstä helmikuun alussa, ja moni lukija lukee näitä postauksia jopa monen kuukauden viiveellä. Nythän meillä on jälleen lumipeite maassa ja Google-haulla "talvi kuvina" oma postaukseni nousee ainakin tällä tietokoneella ensimmäiselle tulossivulle. Mutta eipä siinä postauksessa nyt paljon asiaa ja kuviakaan ole. 

Hienoimmat kuvat olen ottanut järjestelmäkameralla kolmella eri kuvausretkellä. Etenkin yhden kerran kuviin olen todella tyytyväinen ja mietin, käytänkö niitä kuvia seuraavassa lehtiartikkelissani vai keksinkö taiteellisemman ratkaisun. Nyt on ollut ihanasti aikaa käydä kuvaamassa. Kuvatessa tuntuu, että aika nimenomaan unohtuu, vaikka touhu onkin sekuntipeliä oikeiden valotusten ja muuttuvien auringonsäteiden jatkuvan suhteen kanssa kikkaillessa. 

Nämä kaikki ovat kännykällä kohmeisin näpein otettuja. 

Sen pituinen se oli tämä postaus. Ilahduttavasti huomaan, että bottom-5 on nyt eri kuin viimeksi. Kyllä joku siis lukee niitä vanhojakin postauksia. Tulipa myös mieleen, etten ole koskaan kysynyt, mistä sinä lukijani haluaisit itse lukea. Enemmän ajankohtaisaiheita vai tietyn teeman mukaisia juttuja? Kuten olette huomanneet, minun on aika vaikea raamittaa blogiani tietyn genren sisälle. Hei! Ehkä osasto voisikin olla vakuuttava diipadaapa! 

Iloista alkanutta viikkoa!