Korona on selviytymispeli

Olisipa vielä aika, jolloin korona tarkoitti pelkkää baaria, olutta, brandya tai legendaarista puista peliä, jonka kepistä sain siskoltani selkään. Korona-peliin kuului hävinneen suuttuminen pelin lopussa tai vaihtoehtoisesti kahden pelurin välinen tasa-arvoinen keppitappelu. Tälläkin hetkellä monessa suomalaiskodissa varmasti pelataan (ja pelätään) koronaa, sillä korona-pelit on yllättäen myyty loppuun lähes koko maasta.

Korona-pelin saa ehkä vielä tilattua täältä - tai voit vaihtoehtoisesti nikkaroida sen eristysajanvietteenä itse!

Koronaepidemia on aikaansaanut yhtä lailla kamppailun näkymätöntä virusta vastaan. Peli on nyt kaukana tasa-arvoisesta, eikä hävinneen kiukuttelu kiinnosta pelin isäntää, koronavirusta, pätkän vertaa. Koronaepidemian aiheuttaman eristyselämän vaikutukset ulottuvat kodin seinien sisäpuolelle ihan fyysisenkin kamppailun muodossa. Perheväkivaltatilastot ovat jo nyt kasvaneet ja alkoholinkäyttö lisääntynyt. Peli on raakaa eikä reilua. Tässä pelissä ei ole voittajia, vaikka varakkaat sijoittajat ehkä vielä kuvittelevat kuuluvansa heihin. Viruksen viedessä yhä tasa-arvoisemmin eri ikäisiä ja kuntoisia sairaalahoitoon ja jopa kuolon porteille, ei maallisilla varoilla ole merkitystä. Toki suurella osalla koronasta selviävillä ja selvinneillä seuraava suuri huoli on oma talous.  

Emme voi ehkä vielä aavistaakaan, miten massiiviset vaikutukset koronalla on tuleviin vuosiin ja jopa vuosikymmeniin. Erilaisia visioita on esitetty niin talouden kuin ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Vaikka nyt ekokansalaiset saattavat riemuita saastetutkien jatkuvasti vähenevistä punaisista alueista ja kiinalaiset liikuttuvat nähdessään ensimmäisen kerran aikoihin sinisen taivaan, edessä voi olla yhä kiivaampi ilmastonmuutos pahimman koronakriisin hälvettyä. Talouskurjimuksesta kiriminen voi johtaa yhä suurempien pikavoittojen haalimiseen, ja tämä tapahtuu liian usein ympäristön ja terveyden kustannuksella. 

Luulisi kuitenkin, että terveydestä tulee yhä suurempi tulevaisuuden kultaharkko (vaikken uskokaan suomalaisten käsihygienian paranemiseen pitkällä tähtäimellä). Terveysteknologia on jo ollut ainakin vuosikymmenen todella kovassa nosteessa ihmisen halutessa saavuttaa jumalalliset taidot kaikkien sairauksien parantamiseen ja ennaltaehkäisemiseen. Länsimaissa keskitytään usein niille tyypillisiin elintasosairauksiin, jotka olisivat usein ainakin osittain vältettävissä yksilön omalla itsesäätelykyvyllä. Hyvällä perusterveydellä pystyy taistelemaan paremmin myös koronavirusta vastaan, mutta rapakuntoinen tuskin hyötyy tässä kohtaa hamstratuista c-vitamiineista ja muista ihmepillereistä, joiden markkinat kuumenevat parhaillaan. 

Käydessäni eilen ostamassa viikon ruuat supermarketista mahdollisiman hiljaiseen aikaan huomasin, että koronaviruksen aikana on turha olettaa ihmisten syövän terveellisesti. Sipsi- ja karkkihyllyt olivat puolityhjät (kyllä, etsin siellä epätoivoisesti saalista), kuten myös tietyt naapuriliikkeen janojuomahyllyt. Tottakai ihmiset hakevat juuri nyt entistä enemmän lohtua herkuista ja muista dopamiinin keinotekoisista lisääjistä, kun elämme keskellä vaikeita aikoja. Samaan aikaan myös perinteiset tuotteet, kuten tervashampoo ja näkkileivät olivat loppu. Ehkä miellämme pula-ajan tuotteiksi korput, tervan tuoksun ja Sunlight-palasaippuan ja kaipaamme niitä juuri nyt tuomaan turvaa. Harmi kyllä, me käytämme aina Erittäin Hienoa Suomalaista Tervashampoota ja jäimme nyt ilman! Käsisaippuoistakin oli jäljellä vain palasaippuoita ja niitä kalleimpia ranskaisia Marseille-pumppuja, joihin vain oligarkeilla on varaa. 

Ehkei siis jatkossa sunnuntai-illalla kauppaan, vaikka silloin saakin asioida rauhassa. Jonoa syntyy kuitenkin kassoilla, sillä henkilökäyttö on alhainen sunnuntai-iltaisin. Kassalla on näemmä mahdotonta pitää turvavälejä, vaikka itse yrittäisi parhaansa. Olen todistanut jo lukuisat kerrat hermonsa menettäneiden huutokäskyjä pysytellä kauemapana. Ne eivät ole sentään kohdistuneet minuun tai meihin, jotka lähdemme luontopuistojen sijaan useammin lenkille teollisuusalueelle. Rauhassa saa olla, jos niin haluaa. 

Ruissalossa ei ollut juuri ketään arki-iltana hetkeä ennen korona-rajoitteita. Nyt tilanne on varmasti toinen. 

Paitsi tietenkin töissä. Olen kontaktissa päivittäin noin 200-1000 ihmiseen tilanteesta riippuen. On ilman muuta vain ajan kysymys, koska saan koronatartunnan. Kun pienehköön tilaan on pakkautunut riskirajat reippahasti ylittävä ihmisjoukko ja joku tietämättään tai tiedostaen koronaviruksen saanut aivastaa, voimme onnitella itseämme koko porukka. Valitettavasti ihmiset eivät ole ottaneet tosissaan rajoituksia ennen kuin vasta nyt, jossain määrin. Tartuntapelon takia ei voi kuitenkaan olla pois töistä, ellei kuulu itse riskiryhmään. Tällöinkin siitä käydään erillinen neuvottelu työterveyshuollon kanssa ja poissaolosta ei käsittääkseni makseta palkkaa. En tietenkään edes haluaisi olla pois töistä epidemian arvioitua aikaa eli 4-6 kuukautta, vaikka tosiasissa ehkä haluaisinkin, muista kuin rahasyistä (suurin tämänhetkinen syy on mieheni kuuluminen riskiryhmään sekä kirjoittamista odottava käsis). Täytyy olla tyytyväinen tässä kohtaa, etten itse kuulu lukuisten lomautettujen tai jopa irtisanottujen kasvavaan joukkoon. Olisimme nopeasti puilla paljailla, koska muuten pienen perheemme tämänhetkiset tulot voisi melkein panna lainausmerkkeihin. 

Olen myös tyytyväinen, että voimme näin puutaloasujina ulkoilla helposti ja tehdä fyysisestikin rasittavia piha- ja puutöitä ilman tartuntariskiä (vaikka naapureilla onkin edelleen aina asiaa). Jos vielä asuisimme suuressa kerrostaloyhtiössä, jossa oli yksi kolmen hengen ahdas hissi, alkaisi  miehenikin todennäköisesti astella vain portaita, mikäli ylipäätään uskaltautuisi ulos eristysmajastaan. Olen yrittänyt kannustaa häntä ulkoilemaan päivittäin, vaikka tartuntariski pelottaakin. Suurin todennäköisyys on kuitenkin, että minä kuljetan tartunnan kotiin. Vaikka vain kävelemällä saatu pohjakunto koronaa vastaan on huomattavasti tehokkaampi kuin esimerkiksi tietokoneella istuttu.

Kuuvuorelle johtavat "juoksuportaat" ovat aina täynnä lenkkeilijöitä, paitsi nyt. 

Vaikka haahuilinkin eilen sipsivälikössä, voin silti ylpeänä kertoa onnistuneeni aika hyvin vuoden 2020 terveystavoitteissani! Olen ollut yli kuukauden metwurstilakossa, paitsi nyt. Lisäksi olen edistynyt selkää kuntouttavan liikunnan lisäämisessä ja vähentänyt hieman herkkujen syöntiä. Kävin jopa ohjatuissa jumpissa parin viikon välein ennen kuin ne lakkautettiin koronan takia. Eilen juoksin ensimmäisen kerran noin kymmenen kilometrin lenkin vuoden 2019 joulukuun jälkeen. Selkä on yhä normaali - ainoa vaivani on näemmä tämän lenkin jälkeen ilmestynyt juoksijan polvi, josta olen hyvin harvoin kärsinyt juoksemisen määrään nähden. Keho pitää moottoroida kohti uutta nousua totaalipysähdyksen jälkeen. Onneksi juokseminen on mahdollista myös koronan aikaan. Se on nyt henkireikäni sipsien, elokuvien, kirjoittamisen ja pianonsoiton lisäksi. Ja kirjojen, joita haluaisin lukea nyt yhtä paljon kuin kaikki etätöitä tekevät ja eristyksissä olevat suomalaiset. Onneksi iltaisinkin ehtii, edes muutaman sivun kerrallaan. 

Kyllä minäkin voisin nyt pelata pitkästä aikaa korona-peliä, jos meillä vielä olisi se. Äitini taisi myydä sen kirpputorilla tai lahjoittaa jollekulle. Veihän se paljon tilaa ja aiheutti kaiken lisäksi mustelmia. Onneksi minulla on nyt liuta muita pelejä, kuten ikisuosikkini Trivial Pursuit ja uusi Turku-peli! Testasimme sitä hiljattain ja mieheni voitti. En kuitenkaan mököttänyt tai heittänyt häntä nopalla vaan iloitsin hänen tietovisamenestyksestään. Samalla tavalla suhtaudumme toivottavasti jokaiseen välietappivoittoon kamppailussa koronaa vastaan. 

Paras lääke on jo satoja vuosia sitten epidemioiden aikaan käytössä ollut ohjeistus pysyä kotona, joko ylemmän tahon määräämässä tai itsestä lähtöisin olevassa karanteenissa. Edes kehitteillä olevat rokotteet eivät ole vielä tässä kohtaa yhtä tehokkaita ja turvallisia kuin eristäytyminen ja pettämätön käsihygienia. Yritetään suhtatua tähän koronaeristykseenkin kuin peliin niin kauan, kun terveytemme ei vaadi sairaalahoitoa. Yritetään ajatella, että peli on pitkä, siihen kuuluu nousuja ja romahduksia, mutta voittajat palkitaan vapaudella, terveydellä ja toivottavasti myös uusilla elämänmahdollisuuksilla. 

Aurajoki virtaa jatkossakin ja aikaa toivottavasti riittää myös uusille kuvausretkille. 

Uskon myös, että koronasta selviydyttyämme työn ja perheen yhteensovittaminen on aiempaa helpompaa. Etätyöt ovat tulleet osaksi arkeamme nopealla aikataululla - siitä tuskin luovutaan yhtä nopeasti. On ollut hienoa katsoa perheenisiä ulkona ja leikkipuistoissa lasten kanssa keskellä kirkasta päivää. En ehkä muuten kiinnittäisi asiaan huomiota, ellei se olisi ollut aiemmin niin harvinainen näky. Suomalaiset ovat olleet myös aidosti ystävällisiä toisilleen ja auttaneet lähimmäisiään, jopa tuntemattomia. Me kaikki olemme samassa veneessä, vaikka olisimme tähän asti matkustaneet eri luokissa. 

Toivotan sinulle lukijani, paljon terveyttä, voimia ja jaksamista selviytymispelin keskelle!

P.S. Yritän kirjoittaa seuraavaksi jostain muusta kuin koronasta!