Paljastuksia ja vähän paljastelua

Huh hellettä! Juhannussää jää aina tavalla tai toisella mieleen, mutta tämänvuotinen tyhjentää tehokkaasti pään. Ehkä myös taakse jääneellä työviikolla on hieman tekemistä asian kanssa. Silti päässäni pyörii kärpäsen lisäksi kirjoittaminen. Kävi kuten povasin: inspiraatio iskee juuri silloin kun ei ole yhtään aikaa omalle ajattelulle. Onneksi tänään on!

Haaveilen monen muun projektin jatkamisen lisäksi kirjan tekemisestä kaikista niistä ihmiskohtaamisista ja -kohtauksista, joita viimeiset viikot, kuukaudet ja oikeastaan lukuisat vuodet ovat pitäneet sisällään. Aineistoa olisi tarjolla jopa kirjasarjaan, mutta eettiset kysymykset painavat vaakakupissani enemmän kuin mahdoton aikataulu luovuudelle.

Minulla on yhä lukematta Antto Terraksen paljastuskirja Stockmann Yard, jossa Terras käy läpi tavaratalon värikästä elämää myymäläetsivän näkökulmasta. Mietin aina, miten yksityiskohtaisesti tapauksista voi kirjoittaa ilman, että joku tunnistaa niistä itsensä. Esimerkiksi toisen lukulistaltani löytyvän Perno Mega Cityn (kirj. Noora Vallinkoski) kohdalla kävi näin. Tietyt pernolaiset henkilöt tunnistivat itsensä tekstistä ja tämä johti pidemmälle kuin herneen matka sieraimeen. Kirjan sisällöstä tehtiin rikosilmoitus, mikä varmasti osaltaan lisäsi kohuteoksen myyntiä.

Muutamassa toistaiseksi pöytälaatikkoon kirjoittamassani novellissa on käytetty henkilöhahmoja elävästä elämästä, mutta pidän aika epätodennäköisenä mahdollisuutta yhtäläisyyksien bongaamiseen. Ei tietenkään saisi lainkaan ajatella, etteivät nämä viitatut henkilöt ehkä lue kirjallisuutta. Ihmiset voivat yllättää ja näin todella tekisi itselleni myös mahdollinen kustannussopimus. Mieheni on lähes varma, että tähän asti kirjoittamieni novellien perusteella kirja julkaistaisiin. Juuri tätä tarvitsen, muuten en tulisi koskaan tekemään teksteille yhtään mitään.

Jos joku kirjoittaisi minusta, pitäisin sitä ehkä vain kunniana - riippuen toki sisällöstä. Ehkä huoleni on taas liioiteltua. Kaikki kirjoittajat saavat vaikutteita ympäröivästä todellisuudesta - jopa hahmoja suoraan teoksen henkilögalleriaan. Jos mietitään vielä kaikkia poliittisia muistelmia, niin aika kovaa ruodintaa niissäkin on henkilöistä ihan avoimesti nimiä käyttämällä. Harva kuitenkaan nostaa kunnianloukkaussyytteen. Suomessa pelätään usein avointa keskustelua, mitä esimerkiksi perussuomalaisten riveistä kuultu rasistinen ja sovinistinen uho ei mielestäni ole. Avoimeen keskusteluun kuuluu aina toisen osapuolen kunnioitus, vaikka antaisikin kritiikkiä.

Missä kulkee sananvapauden ja yksityisyyden raja? Entä, jos työnantaja on määritellyt työntekijöilleen omat ehtonsa ja rajoittaa siten sananvapauden täyttä toteutumista? Maailma olisi ehkä oikeudenmukaisempi ja vielä vaarallisempi, jos valtiolliset instanssit ja yritykset eivät kykenisi asettamaan vaitiolovelvollisuuksia eivätkä näin ollen vaikuttamaan tärkeiden tietojen pimittämiseen ja leviämiseen.

Ex-turvallisuuspoliittisen neuvonantajan John Boltonin paljastuskirja Donald Trumpista olisikin mukavan ahdistavaa luettavaa jatkoksi "paljastuskirjojen" sarjaan. Jos oikeasti tietäisimme, mitä politiikan kulisseissa tapahtuu, uskoisimme ehkä itsekin pystyvämme johtamaan valtioita ja kansoja. Jos sormi uhkaa mennä suuhun (paitsi korona-aikaan), aina voi asentaa kokistilausnappulan työpöydälleen tai ostaa kaupungin vähäisestä kassasta ranskalaisia arvoviinejä kellariin. Jos taas kykenee nuhteettomaan politikointiin ja juomaan Pepsiä pihvin kera, saattaa silti päätyä treffikumppanin paljastuskirjaan koko kansan lukunurkkauksiin. Miettikää siis kaksi kertaa, ennen kuin asetutte ehdolle vaaleihin!

On suorastaan surkuhupaisaa, että mietin mahdollisen tulevan kirjani julkaisun eettisten ongelmien mahdollisuutta jo nyt, kun tarinat ovat vasta kuulakärkikynän vetoja paperilla. Tällä hetkellä mietin, voinko laittaa erään hahmon kuolemaan onnettomuudessa, joka on oikeasti tapahtunut ja jossa kuolleet tiedämme nimeltä. Voinko keksiä eri henkilön kuolemaan oikeasti kuolleiden joukkoon? Voisiko joku vinkata minulle kirjailijaksi ehkä haluavien epätoivoisten vapaa-aikanäpyttelijöiden tukipuhelimen numeron?

Paljastuskirjoista päästäänkin kevyesti paljasteluun. Nyt on helteinen juhannus, joten osaatte varmasti jo arvata näkymät pihapiirissämme. Tällä kertaa vakiopaljastelijamme on mökillään todennäköisesti ilman rihmankiertämää, mutta onneksi toisen pihan mummeli päätti kaivaa autotallistaan hulavanteen ja pyöritellä sitä nuden väristen mikrosortsiensa ympärillä viehkeästi keinuen. Hänen miehensä seurasi toimitusta ilman paitaa. Arvokasta jumppaa, ei siinä mitään! Tästä innostuneena minäkin ryhdyin ajamaan nurmikkoa hiljaisella käsikäyttömasiinalla lähes bikineissä.

Olemme nauraneet täällä vedet silmissä, sillä koskaan ei voi tietää, mitä näkyy kun katsoo ulos. Hiljattain vanhempi herra tuli dyykkaamaan roskiksiamme. Menimme jututtamaan miestä, joka luuli, että hänen vanha työpaikkansa sijaitsee roskasäiliössä. Hulavannemummon mukaan herra on harmiton näky, jollaisena en kuitenkaan pidä vakiopaljastelijaamme aidan toisella puolen. Jos en voi toteuttaa kirjasuunnitelmiani loppuun asti, taidan vain kirjoittaa kaupunginosamuistelon 50 vuoden salassapitosopimuksella. Sitten, kun kaikki asianosaiset ovat viuhahtelemassa pilvien yllä, joku voi epäillä minun keksineen kaiken.

Hyvä ohjenuora kaikelle kirjoittamiselleni on aina ollut se, että totuus on tarua ihmeellisempää - ja siten ehtymätön luovuuden lähde.

Hyvää juhannusta ja mahdollista paljasteluakin!

Joskus on vain parempi vetää verhot kiinni.