Salvia keittiössä ja kaikkialla

Ensimmäisen elokuun sunnuntain ratoksi aion pyhittää koko postauksen mitä jaloimmalle ja terveellisimmälle yrtille, salvialle. Tämä johtuu tietenkin siitä, että saatuani viljelykseni vihdoin kukoistamaan minusta on tullut salviafani. 

Käytän salviaa vähän jokaiseen ruokaan hämmästellen naapurin mielipidettä, ettei salvia sovi mihinkään sen voimakkaan maun takia. Salvia jakaakin voimakkaasti mielipiteitä, mutta sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla erilaisissa rasvaisissa ruoissa ja haudutetuissa liha- ja kasvispadoissa, jolloin tuoreen salvian maku taittuu. Rasvainen ruoka tuntuu myös jotenkin freesimmältä, ei niin raskaalta, kun sitä on höystetty salvialla. Ja mikä tärkeintä, salvian terveysarvot ovat kiistattomat - sen osoittaa jo salvian latinankielinen nimi salvare (parantaa) officinalis (lääkkeenä käytetty) . Palataan kuitenkin terveysasioihin ja hömppäuskomuksiin hetken kuluttua.

Lomani lähenee uhkaavasti loppuaan, ja yksi vapaamuotoisen to do -listani kohta on yhä toteuttamatta: itse tehdyt salvia-ricottaraviolit voi-parmesankastikkeessa. Olin varsin ajattelematon aikoessani tehdä tällaisen aterian ilman pastakonetta - täydelliset raviolit melkeinpä vaativat sen. Jossain muodossa haluan kuitenkin tehdä itse pastaa ja niihin salvia-voikastikkeen. Erilaisia ohjeita löytyy sadoittain, joissa pasta on pääsääntöisesti jo valmista kuivattua, esimerkiksi tämä. 

Kerran Roomassa salviapastaa syöneenä epäilen kuitenkin hennosti Suomi-ohjeiden autenttisuutta, vaikka kyllähän ne italialaistapaan varsin simppeleiltä näyttävät. Jos sinulla on kuitenkin jokin pomminvarma italoresepti, johon ei tarvita pastakonetta, otan vinkin mielelläni vastaan! Tuumasta toimeen siis viimeistään huomenna, ellen satu kohta metsään suunnistaessani löytämään herkkutattiapajaa. Siinäpä viimeisen ehtoollisen kaksi ainesosaa, salvia ja herkkutatit. Jos keksin jotain tajunnanräjäyttävää, ehkäpä siitä ilmestyy uusi postaus tai jatkoa tälle. 

"Cur moriatur homo cui Salvia crescit in horto?"

Miksi kuolisi ihminen, jos salvia kasvaa hänen puutarhassaan? Toivon vanhan sanonnan pitävän paikkaansa. Salviaa on käytetty lääkinnällisenä kasvina jo 6000 vuotta sitten lähes vaivaan kuin vaivaan. Antiseptinen salvia poistaa tehokkaasti tulehdustiloja - siksi sitä on esimerkiksi antiikin aikoina pureskeltu hammashoitona. Nykyään salviaa on käytetty myös esimerkiksi vaihdevuosi- ja pms-oireiden hillitsemiseen (en tunnusta!) ja sen käyttöä on tutkittu erityisesti Alzheimerin taudin hoidossa. Salvia on "viisausyrtti", sillä se vaikuttaa suotuisasti aivoihin ja muistiin. Englantilainen termi sage tarkoittaakin viisauden yrittiä. Veikkaan kuitenkin, että salviaa on käytetty rohtona todellisuudessa siksi, että se hillitsee tehokkaasti hikoilua ja ilmavaivoja! Vai oliko niin, että keskiajalla flatus oli yhtä kuin kiitos hyvästä ruuasta? 

Odotan siis todella koko kesän jatkuneen salviakuurin vaikutuksia, eikä tämä oikeasti liity yllämainittuun (noloa röhönaurua täällä ruudun takana)! Noh, ainakaan en ole jostain syystä saanut salviakuurin aikana unta kuin vasta aamuyöstä, mikä on minulle täysin poikkeuksellista. Ehkä viisastuneet aivoni raksuttavat niin kiivaasti? Salvian kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen, ettei käytä sitä liikaa - ilmeisesti lähinnä maun takia. Tietyt lääkeaineet voivat kuitenkin heikentyä tai korostua vaikutuksiltaan, mikäli syö runsaasti rohdoskasveja. Siksi kannattaa aina tarkistaa lääkeselosteet ennen kuin nauttii edes rohdospitoista teetä. 

Myös luontaistuotebisnes on löytänyt salvian, jonka nauttiminen varmasti riittäisi ihan itsessäänkin ilman ylikalliita kapseleita. Mutta salvian mausta piittaamattomat toki voivat näitä tuotteita hyödyntää. 

Salvia levisi yleiseen rohdos- ja säilöntäkäyttöön jo keskiajalla tänne Pohjolan perukoille. Tuon ajan edelläkävijää, luostarilaitosta, on kiittäminen monista nykyisin tunnetuista kasveista, yrteistä ja juomista. Luostareiden puutarhoja alettiin toteuttaa pienempimuotoisina myös omiin kotipihoihin, jolloin salvia levisi nopeasti suomalaisten yleiseen käyttöön niin lääkinnällisiin tarkoituksiin kuin säilöntään ja maustamiseenkin. 

Tuntuu kuitenkin, ettei salvia kuulu enää tyypillisimpiin yrtteihin, joita suomalaiset viljelevät. Naapurikin repi hienot salviapuskansa pois ja heitti ne suoraan roskikseen (olisi tuonut minulle!) kun ei välittänyt mausta. Koska salvia on niin runsaskasvuinen ja helppohoitoinen, pidän sen viljelystä erityisesti. Kaikki muut yrttini ovat enemmän tai vähemmän kitukasvuisia (istutin taimet liian varhain ulos). Salvia on vieläpä monivuotinen, joten toivoa sopii uutta satoa ensi vuonna. Syksyllä istutan salviapuskat maahan ruusujen aluskasviksi, jollaisena salvia käsittääkseni viihtyy hyvin, kunhan aurinko vain paistaa riittävästi. 

Kun sesonki alkaa olla ohi, salviat kannattaa kuivata talven kokkailuun ja syksyn säilöntään. Jos yrttejä löytyy enemmänkin, voi näprätä puuvillalangalla yhteen ihania bouquet garni -kimppuja, eli kolmen eri yrtin sekoituksia, jotka on sitten kätevä heittää haudutuspataan. Niistä leviää myös ihana tuoksu keittiöön jo kuivausvaiheessa.

Perusyrttien lisäksi minulta löytyy myös rautayrtti eli verbena, jonka kukkia voi syödä (tuoreena maistui kyllä paperilta?) . Täytyy perehtyä tämän hyötykäyttöön vielä ennen syksyä. 

Entäs sitten hömppäuskomukset? Nooh, minä olen myös polttanut salviaa keittiössämme. Kyllä! En tosin tupakkana tai minään muunakaan huumausaineena. Yllätyksekseni salvian toinen alalaji on näemmä verrattavissa kannabikseen!? Veikkaan, että varoitukset salvian liikakäytöstä liittyvät nimenomaan tähän salvia divinorumiin, jota suomessa viljetävä perussalvia ei siis ole. 

En polttanut samalla koko taloamme, vaan sytytin puuhellan yllä ainoastaan pienen salvianoksan silloisen new age - orientoituneen kollegani yllyttämänä. Hän kertoi, että muuttaessa uuteen kotiin täytyy polttaa valkosalviaa (salvia apiana) , jotta pahat henget häviävät. Heh ja heh, mutta näin tein, melkein.

Koska asuntokauppamme vanhojen omistajien kanssa oli suorastaan jäätävä (jos jokin voi mennä pieleen, kaikki menee pieleen), kollegani sanat jäivät kummittelemaan. En halunnut kotiimme vääränlaisia kummituksia, mutta valkosalviaa minulla ei ollut. Poltin siis tavallista salviaa. Eikö sama kasvisuku kuitenkin riitä? Joka tapauksessa toimenpide on varmasti auttanut, sillä ainoat kummitukset täällä ovat olleet kilttejä. Asuntovälittäjän sanat pitivät myös hyvin paikkansa: kun olette asuneet talossa vuoden, ette enää muistele vanhoja asukkaita tai mitään ikävää, vaan olette luoneet ympärillenne oman kodin.

Aion siis jatkossakin rehotuttaa salviapuskiani niiden monipuolisen käyttöarvon ansiosta. Mielestäni salvia on myös hyvin esteettinen yrtti. Kermainen salvia-kanapasta, kanaa saltimbocca ja salviamarinoidut sienet (paahdetulla leivällä ja parmesanilla) kuuluvat jokakesäisiin herkkuihin, mutta tänä vuonna kohti uusia aluevaltauksia!

Miten sinä olet käyttänyt salviaa, vai oletko jättänyt sikseen?


Salvia-asiaa:

A. Vogelin sivuilla

Kasvatus Meillä Kotona