Intuitiiviset aakkoset

Joskus eli aina on hyvä harrastaa hupia. Sain idean intuitiviisiin aakkosiin Tuula`s life -blogista. Muokkasin ideaa hieman vapaampaan muotoon, eli luetellen aakkosittain intuitiivisia mieleen juolahtavia sanoja ja selityksiä niille. Miltä näyttää sinun listasi? Tässä minun:

A ➡️ Miksi minulle tulee ensimmäisenä mieleen akne? Varmaan johtuen maskista, sillä aknen lisääntyminen on kuulemma yleinen vaiva töissä, joissa on pakko käyttää koko ajan maskia. Onneksi minä en ole koskaan *kop kop* vaivasta kärsinyt, mutta eiköhän se iske tällä puheella seuraavaksi!

B ➡️ Koska Aatamin aisapari Beetami ei ole varsinainen sana, enkä edes tiedä tarkoittaako se minua, puolisoani vai ketä, niin valitaan banaani. Olen erikoistunut saattohoitobanaanien syömiseen töissä vastapainoksi kodin usein liian raaoille banaaneille, jotka taas ovat mieheni herkkua. Minusta banaanin pitää olla lähes jo ruskea, jotta se maistuu hyvältä.

C ➡️ Cannonau. Ihanan makuinen sardinialainen rypäle, josta tehdään makuhermoja ja mahdollisesti elinikääkin pidentäviä viinejä. Ainakin jostain syystä Sardiniassa eletään keskivertoa pidempään. Syy saattaa löytyä erittäin tervellisestä Cannonau-rypäleestä. Sopivasti lemppariviinini tulevat Sardiniasta ja Ranskan Madiranista. Jälkimmäisessä Tannat-rypäle toimii pitkäikäisyyttä ehkä selittävänä terveyspommina. Uskoo ken haluaa, mutta ihminenhän on lopulta sitä mitä hän syö ja juo.

Elääkö samppanjaa juomalla pisimpään?
En tiedä, mutta ranskalaisnaisten suosima samppanjadieetti on aina kiinnostanut minua! 

D ➡️ Dioksiini. Myrkky, jonka varsinaisesta käyttöyhteydestä ja haittavaikutuksista minulla ei ole juuri nyt selvää muistikuvaa. Mutta liittyen käsikirjoitukseeni, minun on pitänyt perehtyä erilaisten myrkkyjen ominaisuuksiin. En ole siis itse myrkyttämässä ketään! 

E ➡️ Omahyväisenä vastaan Esmeralda. Kuten varmasti olette arvanneet, se ei ole oikea nimeni, mutta kyllä yksi lempinimistäni. Kun mietin blogilleni nimeä, vastaus singahti oitis mieleeni: Esmeraldan eetos. Mietin hetken, tietävätkö ihmiset yleisesti, mitä eetos tarkoittaa. Joku Esmeralda's lifestyle olisi ehkä valtavirtaa kiinnostavampi blogin nimi, mutta se ei kuvastaisi minua. Muistan hyvin ajan lapsuudessa, jolloin Aku Ankkaa lukiessa en tiennyt, mitä eetos tarkoittaa. Ja nyt sen (eetoksen, heh, mutta myös Aku Ankan) sisältö on oikeastaan juuri sitä, mistä olen eniten kiinnostunut. Miten jostain asiasta tulee lopulta eetos? Omalla toiminnallani ja ajattelullani luon myös itse eetosta elämääni. Tällaista keittiöfilosofista lifestylea yritän tarjoilla blogissani eetospukuun verhoiltuna. 

F ➡️ niin kuin faarao. Muinaisessa tv-sarjassa Onnenpyörässä tämä oli vakiokuvaus F-kirjaimelle. Minäkin vastaan näin, sillä olen ollut aina todella kiinnostunut antiikin ajoista, historiasta ja arkeologiasta. Silloin, kun luulin vielä arkeologian todellisuuden olevan jotain tyyliin Indiana Jones, haaveenani oli päästä tonkimaan faaraoiden hautoja. Kun tajusin, että todellisuus olisi multapenkereen raaputtaminen aivan liian hitaasti kaatosateessa jossain Raision lähiön kupeessa, unelma-ammattini painopiste siirtyi jonnekin toisaalle. Ehkä nyt haluan luoda unelma-ammattini todellisuuden itse. Siinä maailmassa faaraot ja multakuopat ovat juuri sellaisia, joiksi ne kuvitellen ja kirjoitan. 

G ➡️ Giuliani, Rudy. Järkytyin, miten sivistymättömältä vaikuttava henkilö on toiminut New Yorkin johdossa. Trumpin hyvä ystävä oli äänessä Trumpista kertovassa dokumentissa. Mietin, mihin edes perustui käsitykseni Giulianin ansioista. Tämä G ei liity omaan elämääni muuten kuin siten, että seuraan yhteiskunnallisia asioita. 

H ➡️ Harmaja, Saima. Nyt kun ihmisten makuun ja mauttomuuksiin päästiin. Saima Harmajan runous puhutteelee minua syvästi. Tunnen myös suurta tuskaa siitä, että hän kuoli niin nuorena eikä saanut kokea elämän mahtavuuksia kuin lyhyen hetken verran. Mutta hänen nimensä ja runonsa jäivät historiaan. 

I ➡️ Ii niin kuin Iijoki. Sukuvereni virtaa pitkin Iijokea, jolla esi-isät ovat monet tukit uittaneet. Vaikken käy pohjoisessa kovinkaan usein, osa minusta kuulee jatkuvasti patoamattoman joen pauhun ja korvia huumaavan kohinan yrittäessä nukkua. Joskus tunnen yöttömät sääskien puremat yöt nahoissani ja maistan vasta savustetun villilohen suussani. Murteista tunnistettavinta saatan puhua heti Turun ai mää vain jälkeen, kun joskus harvoin tapaan murrekaimojani. 

J ➡️ Jeesustelu - mistä ihmeen syystä tämä sana tulikin mieleeni! Millainen on jeesusteleva ihminen? Toivottavasti se ei ainakaan kuvasta itseäni! Jeesusteleva ihminen kai haluaa tehdä itsensä tärkeämmäksi kuin hän onkaan ja sallia ehkä erivapauksia itselleen, mahdollisesti kuviteltujen ansioidensa takia. Jeesustelija koetaan myös ärsyttävänä persoonana. Jeesus itsessään on kyllä äärimmäisen kiinnostava historian henkilö. Minua kiinnostaa myös ihmiset, jotka laittavat somen profiilikuviensa kehyksiin Jeesus-tekstiä tai teippaavat Jeesus pelastaa - papereita puhelintolppiin. Ihmisten tapa käyttäytyä ja uskoa on loputon mielenkiinnon lähde. 

K ➡️ Kiva. Ihmisten pitäisi oikeasti olla kivoja toisilleen. Minusta on myös mahtavaa, että mieheni sanoo minua usein kivaksi. Vakiovastaukseni omaan kivuuteeni on sitten se, että sanon miehelleni hänen olevan mahottoman mukava! Mikä muuten on lopulta kivan ja mukavan välinen nyanssiero? Kivuuteen ehkä liittyy voimakkaammin hauskuus, joka kyllä löytyy myös mieheni mukavuudesta! 

Kaksin aina kaunihimpi.

L ➡️ Laiskuus. Raamatullinen kuolemansynti, josta länsimaalaisen tai vielä syvemmin luterilaisen eetoksen mukaan kuuluu pyristellä mahdollisimman kauas pois. Pois se minusta! Minä olen kyllä kotona rehellisesti laiska ja olen siitä ylpeä. Töissä en voi enkä halua, sillä niin - työ velvoittaa. Töissä mietin myös aina muita, ettei muiden tarvitsisi tehdä enemmän kuin itse teen. Silti joka työyhteisöstä löytyy enemmin tai myöhemmin kollega, joka menee sieltä missä aita on matalin vailla minkäänlaisia tunnontuskia. Tekeehän joku toinen hommat, joita itse välttelee. Kotona voi kuitenkin vain katsoa itseään. Jos tiski- ja pyykkivuori kasvavat, voi tuijottaa itseään peilistä ja valita päivän agendan. Tätä kirjoittaessa minun piti siivota, mutta jälleen kerran ryhdyin imuroimaan joulukonvehteja ja kirjoittamaan blogia! Aivoni ja suuni työskentelevät koko ajan, huom! 

M ➡️ Maatuska. Maasta aiheutuva tuska. Ei nyt sentään, pysytään maatuskassa. Mummuni toi monta maatuska-nukkea Neuvostoliitosta ja Bulgariasta. Valtaosa niistä on nyt minulla sekä esillä olohuoneessa että piilossa kellarissa. Harmittaa, kun menin myymään yhden sisällöllisen nuken kirpputorilla. Harmittaa myös, että ainoa ostamani maatuska (Bulgariasta sekin) on nyt pakkokonmarituksen takia jonkun toisen omistama. Tuossa maatuskassa Putin oli ykkösnukke ja sisällä pienin heti Stalinin jälkeen oli Lenin. Minua alkoi tökkiä, että omistin diktaattorimaatuskan, joten myin kokonaisuuden kirppiksellä. Joku osti sen heti. Lopulta, ei tuolla maatuskalla ollut tunnearvoa toisin kuin mummuni isoimmalla maatuskalla. Yksi rakas lapsuusmuistoni minulle hyvin tärkeästä mummustani on se, kun mummu rummutti tuon puolitetun maatuskan pohjaa ja lauloimme yhdessä. Mummuni oli hyvä rummuttamaan ja hän opetti minulle myös, kuinka taputetaan hevosenlaukalta kuulostava tahti reittä vasten. Joskus teen näin edelleen huvin ja muistojen vuoksi. 

N ➡️ Näsäviisas. Jotkut lapset ovat ah, niin rakastettavan näsäviisaita. Ehkä minulle on jäänyt traumat eräästä lähisukulaisestani. Tunnistan silti näsäviisailua itsessäni silloin, jos meillä on "matsi" käynnissä mieheni kanssa. Näinhän se menee, itseä ärsyttävät juuri ne asiat, jotka omista sielun sopukoista löytyvät. 

O ➡️ Operetti. Se varmasti liittyy oopperaan, vähän humoristisemmalla menolla. Olen käynyt oopperaesityksessä vain kerran Helsingissä (Rigoletto), mutta siitä ei jäänyt minulle muuta mieleen kuin Dry Martini väliajalla. Palermon upeassa oopperatalossa taas olin turistina. Siellä olisin ehdottomasti halunnut kuulla jonkun Luciano Pavarottin vedon. Ehkä minussa on samaa passionea kuin oopperassa, mutta elämäni muistuttaa enemmän operettia! 

P ➡️ Pariisi. Myönnetään, että tämä tuli vasta toisena mieleen, sillä ensimäistä en kehdannut kirjoittaa! Voitte siis arvella ikuisesti ykköstä, johon lapset suhtautuvat huvittuneesti ja aikuiset häpeillen. Etenkin, jos tällainen sattumus kävisi pariisilaisessa hienostoravintolassa! Meillä on aina Pariisi, jonne palata kun mieli on ankea ja taivas musta. Eiffelin valot eivät sammu koskaan ja tuo ensimmäinen mielleyhtymäkin on usein se viimeiden ihmisyyden hönkäys ennen taipaleen päätöstä. Pariisissa on jotain ikuista. Napoleonin henki? Hänet on muuten haudattu suomalaiseen graniittiin. 

Q ➡️ Vastaan tähän samoin kuin Tuula, eli Queen. Ei mene päivää, jolloin en kuulisi tosifanilta mieheltäni jotain Queen-anekdoottia. Tätä kirjoittaessani mieheni katsoo miljoonatta kertaa jotain harvinaisempaa Queen-taltiointia, jonka kappalejärjestyksen muistan ulkoa. Luulin, että itse olen kuunnellut Queenia keskivertoa enemmäin, kun muistan todella monen kappaleen sanat ulkoa ja soittelen välillä Bohemian Rhapsodya siihen asti, kunnes pianon koskettimet eivät enää riitä. Mutta oma fanitukseni ei ole mitään mieheni Freddie-maniaan verrattuna. Tästä syystä emme menneet katsomaan Adam Lambertin Queen-show'ta. Hän ei ole Freddie, sanoi mieheni. Jälkikäteen hän kuitenkin hetken mietti, olisiko pitänyt mennä. 

R ➡️ Raha. Sitä joko on tai ei ole. Se pyörittää maailmaa ja ihmisten mieliä aivan liikaa, mutta eihän sitä ilman voi elää. Kulutusvastaisen hapatuksen sijaan olenkin nyt kääntänyt angstin voitoksi ja ryhtynyt sijoittamaan. Vuoden ajalta koko salkkuni yhteiskasvu on +25%. Ei ollenkaan huonosti aloittelijalta, jonka pahimpiin sijoitusmokiin kuuluu edelleen Teslan osakkeiden myynti liian aikaisin. Nyt minulla on uusia, mutta kasvu on vielä sitä luokkaa, ettei sillä mennä suihkuun Dom Perignon -pullon alle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että köyhänä elämä voi olla monin tavoin antoisampaa kuin rikkaana. Kunhan rahaa on riittävästi peruselämiseen. 

S ➡️ Sattuma. Tämäkin oli toinen mieleen tuleva asia, vaikka ensimmäistä ihmiset kuulemma miettivät kymmeniä kertoja päivässä. Minusta media ja some ovat jo liiallisen täynnä ykköstä, joten pysytään sattumassa. Siitä ykkösen toteutuminenkin on lopulta kiinni! Jotkut uskovat kohtaloon, toiset sattumien sarjaan. Minusta totuus voi kulkea näiden kahden välimaastossa. Elämämme on täynnä sattumia, joissa toimiminen voi ehkä paljastaa meistä itsestämme jotain olennaista. Luotan intuitioon, jolloin elämäni sattumat tuntuvat pikemminkin alitajunnan ohjauksilta oikeiden asioiden pariin. 

T ➡️ Tee. Minulla on kotona kymmeniä teelaatuja, vaikken ole mikään teehifistelijä. Vihreän teen vesi ei saa kuitenkaan olla liian kuumaa. Elämä on jo valmiiksi niin kitkerää, ettei tuota nyanssia halua enää lisätä karvaan makuisella teellä. Tämän hetkinen suosikkini on Georgiasta tuotu Kaukasian ruusu, jossa kannessa esiintyy hämmentävästi sotaisia sotureita. Teen äärellähän mieli rauhoituu eikä sotiminen kiinnosta enää. Itse asiassa älykäs purkki! 

No, onhan tässä nyt vähän häiriintynt kuvitus.

U ➡️ Ulkohuussi. Asuinalueellamme näkee vielä huusseja, jotka toimivat nykyisin puuvajoina tai varastoina. En ainakaan usko, että kukaan käy enää "asioimassa" naapurikyylien katseen alla, kun on vesivessat ja mukavuudet. On kuitenkin todella lyhyt aika siihen, kun valtaosa suomalaisista kävi huussissa. Vielä 1960-ja jopa 1970-luvulla maaseudulla oli yleisempää etsiä pilkkopimeässä mustaa reikää kuin kiillottaa valkoista posliinia Viledalla. Tuona aikana vasta alettiin kaupunkienkin puutaloihin rakentaa aktiivisesti sisävessoja. Meidän 1920-luvun talo on iso poikkeus, sillä meillä on alkuperäinen sisävessa (nyt toki jo remontoitu). Liekö rakennuttajan Ruotsinmaan tuliaisia? 

V ➡️ Verikosto. Mieleni taitaa olla ankea tai mielikuvitukseni jälleen ylivilkas dekkarinäpyttelynkin takia. Olen epäsuorasti joutunut aiemmassa toimenkuvassani tällaisen asian äärelle liittyen maahanmuuttatyttöjen tilanteeseen kotona. Suomessa kunniamurhia ei tiettävästi ole paljon tapahtunut, mutta Ruotsissa sitäkin enemmän. Aihe kiinnostaa minua ja etenkin sen kitkeminen nyky-yhteiskunnasta. Jos mietimme rikosoikeutta, verikosto on vanhin "oikeudenjakotapa" maailmassa. Se on oman käden oikeus, jolla viedään oikeus ja kunnia toiselta osapuolelta. 

X ➡️ Xylofoni. Minulta löytyy tällainen kotoa. Se on sama, joka minulle hankittiin kun olin pieni ja kinusin pianoa (jonka sain lopulta ammatillisessa mielessä aivan liian myöhään). Olen iloinen, että kyse on kunnon soittimesta eikä mistään lasten pilipalimuovikrääsästä. Voisinkin joku päivä kaivaa xylofonin naftaliinista. Rakastan sen äänen pehmeyttä, siinä on jotain lohdullista ja haikeaa. 

Y ➡️ Yyteri. Olen käynyt siellä vain kerran kaverini kanssa. Tuolloin muotoilimme hiekasta hiekassa makaavan jättiläisnaisen, jonka koristelimme maasta löytyneillä simpukoilla, kivillä ja pullonkorkeilla. Emme menneet uimaan, vaikka rannalla ei ollut ketään ja oli lämmin. Näin jälkikäteen ajateltuna koko visiitti tuntuu epätodelliselta!

Z ➡️ Zoolandia. Mitä ihmeen kotimaan matkailua intuitioni harrastaa? Lietolaisessa eläinpuistossa olen niin ikään käynyt kerran. En muista muuta kuin sen, että elefantti ryösti kärsällään eväsbanaanin kädestäni ja söi sen! Tuo ahnas norsurouva oli muistaakseni sama paikallisjulkkis, joka myytiin myöhemmin ulkomaille eläintarhaan ja hän kuoli aika pian sen jälkeen. Niin surullista! Mutta muistan aina suloisen limaisen ja karvaisen rohmukärsän kättäni vasten. 

Å ➡️ Voiko tähän muuta vastata kuin Åbo eli Turku ruotsiksi? Alkukielellä latinaksi Aboa, kansa joen varrella. Turkulaiset jaetaan nykyisin kadehdituksi kansaksi täl pual jokke ja tois pual jokke. Mikäli kaipaat lisätietoja Turusta ja turkulaisuudesta, lue tämä aiempi kirjoitukseni. 

Turkulainen dilemma: entä jos ei ole kummalka pual jokke vaan sen keskellä? Maisema kuitenkin tois pual jokke.

Ä ➡️ Äiti. Veikkaan, että tämä tulee lähes kaikkien äidistä tulleiden ihmisten mieleen ensimmäisenä. Näin eilen äitini, joka kutoo ja virkkaa minulle aina kaikkea ihanaa ja leipoo herkkuja, joiden sokeripitoisuus on huolestuttavalla tavalla laskenut terveysfanaattisista syistä. Jouluksi hän lupasi tehdä riittävän makean kakun kaiken muun herkkuruoan ohella. Tytärten suhteet äiteihin ovat lähes poikkeuksetta ristiriitojen täyttämiä, niin minun ja äitinikin. Mutta hän on aina tehnyt parhaansa ja luottanut kykyihini tehdä itse asioita. Siksi minulla harvemmin menee sormi suuhun missään tilanteessa. Äiti toivoo kovasti lapsenlapsia, muttei tuo sitä mitenkään esille. Arvostan. Yksi hänellä sentään jo on, mutta tuo ihana lapsonen asuu ulkomailla. On traagista seurata oman lapsenlapsen kasvua lähinnä etäyhteyden päästä, mutta onneksi on tuo mahdollisuus nykyään! 

Ö ➡️ Öl eri olut ruotsiksi. Pidän oluista, mutten useinkaan pysty juomaan niitä edes kokonaista pullollista, varsinkaan jos se on kokoluokkaa 0,5 litraa. Jostain syystä kykenin silti kumoamaan litran kolpakon sisällön huiviini Hofbräuhausissa Munchenissa tulematta edes humalaan! Ehkä haitarimusiikilla ja bratwursteilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Kotona jäljelle jäävät jämäoluet käytän usein leipätaikinaan ja pataruokiin. Harrastan myös jossain määrin oluiden kypsyttelyä, koska meillä on siihen ideaali kellari. Tällä hetkellä siellä on viinien lisäksi neljää erilaista Kriek-olutta, yksi Lambic ja pari Souria. Trappistioluet ovat kuitenkin usein kaikessa perinteikyydeessään kaikista parhaita, etenkin juustojen kanssa. Ja nuo kirsikkaiset Kriekit, joiden taso Belgiassa oli aivan mieletön! 

Sen pituinen se! Tee sinäkin oma lista, minua kiinnostaa aina intuitiiviset asiat!