Parhaat marrashaut ja tip tap

Tarvitsen kohta megalomaaniseksi paisuneen kirjoitusprojektini vastapainoksi "aivotonta" kirjoittamista, joten viihdytän toivottavasti myös teitä lukijat jälleen kerran julkaistavilla hakusanoilla! Viimeisen viikon aikana on etsitty ylivoimaisesti eniten jouluaiheisia juttuja, lähinnä viime vuoden joulukalenterini sisältöjä. Skipataan ne tässä kohtaa ja mennään koko kuun antiin vielä ilman joulua. Muun muassa näillä huvittavilla fraaseilla blogiini on ilmestytty marraskuun aikana (Googlen kautta):

mikael persbrandt laulaa

instagram stalkkaus 2020

facebook stalkkaus 2020

loppuelämä yksin

korona jäljittäjän palkka

mitä on marsalakastike

kulttuuriseteli väärinkäyttö

khmeli suneli mauste

Joukosta löytyy taas vakioteemoja, eli stalkkausta ja yksinäisyyttä! Olenko siis yksinäinen stalkkeri? Joinain hetkinä saatan myöntää! Koska tämä on lähinnä traagista, siirrytään huvittavimpaan hakuun eli ylimpään. Toisaalta, jos Mikael Persbandt todella osaa laulaa, ei tässä taidossa ole mitään huvittavaa - ainoastaan ihailtavaa. Mutta minun blogissani hän ei taatusti laula! Haku on kyllä siitä ajankohtainen, että joulusiivosin juuri raivolla sängynalustaa ja sieltä löytyi Persbrandtin elämäkerta. Ihmettelen, miten se on sängyn alle päätynyt, olenhan lukenut teoksen jo ajat sitten ja mielestäni laittanut sen takaisin kirjahyllyyn. En tunnusta, että yrittäisin saada Persbrandtia uniini. Ja näin lomaviikolla en ole juuri nukkunutkaan, sillä kirjoittaminen on pitänyt ylivirittyneenä ja loput on hoitanut mieheni "vieno" yösäestys.

Katsotaan, tuoko pukki tänä jouluna taas uusimman John Lennon -elämäkerran. Tosin kirjahyllyyn ei mahdu enää ainuttakaan! Nyt alkaa taas tämä vuodenaika, jolloin ainutkaan valokuva kotona ei onnistu - edes salamalla! Tämä Aarikan taloton joulukoriste on yksi lempparini jo lapsuuden ajoilta. Ympärillä ollut talokehikko on hajonnut, mutta tontut jaksavat aina hymyillä. Mieletöntä optimismia!

Jatketaan analyysia erittäin ajankohtaisella koronajäljittäjän toimenkuvalla, nyt kun työtehtäviin täytyy taas kohtapuoliin siirtyä. Tekisin mielelläni koko joulusesongin jäljittäjän hommaa, jos voisin vain soitella kotoa ympäriinsä omalla vakiopalkallani. Ilmeisesti ainakin pääkaupunkiseudulla jäljittäjistä on kova pula. Eikä ihme, koronatilanne vain kiihtyy kiihtymistään. Nyt on myös ensimmäiset koronatartunnat iskeneet omaan ystäväpiiriin - heihin, jotka asuvat juuri tällä riskipitoisimmalla seudulla. Toivon heille ja kaikille koronaan tai mihin tahansa sairauteen sairastuneille pikaista paranemista!

Kevyempiin aiheisiin! Mieheni mukaan puhun eniten ruoasta, joten ei liene ihme, että blogiini on päädytty georgialaisella mausteseoksella ja marsalakastikkeella. Erityisesti minua ilahduttaa itse nerokas kysymys mitä on marsalakastike. Kerron vastauksen: se on marsalasta tehtyä kastiketta! Marsala taas on väkevöity sisilialainen jälkiruokaviini, joka on ehkä suomalaisille tunnetuin tiramisusta. Keksit kastetaan marsalan ja kahvin seokseen. Mielestäni marsalaa EI voi korvata millään muulla, maku ei ole sama. Suhtaudun tähän lähes yhtä fanaattisesti kuin italiaiset ruokaan yleensä. Mutta marsalaa itsesään voi käyttää lähes mihin vaan. Viime tai edellisjouluna tein marsalassa haudutettua ankkaa. Koska löysin kellarin avatut pullot -inventaariosta juuri yhtä vanhan marsalan ja pakkasesta  ankanrintaa, teen kohta saman herkun uudelleen! Ehkä jo itsenäisyyspäivänä, vaikkei tuo ateria kovin suomalainen ole. Ja jälkiruoaksi loput marsalat vaikka sitten suomalaisten juustojen kera. Sillä marsala on myös kerrassaan loistava juustojuoma! Eikä se mene miksikään, avattunakin säilyy ikuisuuden ainakin viileässä. 

Selvä, aika vaihtaa pöperöpaatos elintapaeetokseen, eli kulttuurisetelin väärinkäyttöön. Minulle ei ole tullut mieleenkään miten seteliä voisi väärinkäyttää. Mitä tekemistä blogillani on asian kanssa? Liittyyköhän tämä toisen henkilön kulttuuririennon maksuihin omalla setelillä? Ei onnistu, sillä kerran epähuomiossa luulin, että sillä voi maksaa myös samassa taloudessa asuvan kesäteatteripenkin kulutuksen - turha luulo. Nimi kyllä tarkistetaan ja jos lapussa on naisen nimi ja edessä karvainen mies, niin tsäänssit onnistua ovat aikalailla fifty-sixty. 

Vielä on palattava tähän stalkkaukseen. Miksi somestalkkauksen perässä on vuosi 2020? Mitä tekemistä sillä on itse kyttäämisen kanssa? Oikeastaan kaikki ovat somessa stalkkereita, sillä seuraamme siellä toisten elämää usein hyvin ääneti. Korkeintaan painamme sydäntä tai peukkua. Annamme siis sometileillämme tietyille ihmisille luvan stalkkerointiin. Tässä yhteydessä minun tekisi mieli taas avautua naapurikyttäyksen saloista, mutta taidan tukahduttaa näppiksen. Minusta on tullut vainoharhainen, sillä marginaaliosa minusta uskoo naapurien lukevan blogiani. Mutta sitten, jos joskus muutan täältä pois... ai että, on verbaalista ammennettavaa! Ehkä tosin siinä vaiheessa haluan vain unohtaa.

No, tulipahan tähänkin laulatettua tekstiä puolessa tunnissa. Yllättävän kova saavutus kaksisormijärjestelmällä, kuten myös eilinen 15 sivua lisää romaanintynkää. Koko loman saavutus on ollut noin 30-35 sivua lisää tekstiä. Iloitsen siitä ja masennun samalla tiedosta, että seuraava kirjoitusloma siintää vasta lähes kahden kuukauden päässä. Mutta samalla tahdilla pitäisi silloin sitten syntyä 120 sivua ja sittenhän opus onkin jo valmis ainakin toiveunissa. Parempi siis keskittyä joulukuun vapaapäivinä vain töistä palautumiseen ja tonttutahtiseen joulun odotukseen. Ja tosiaan, laitan Instagramiin kuvajoulukalenterin, jos ja kun en ehdi tänne välttämättä kovin usein kirjoittamaan. Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että minusta Instagram on aika väsyttävä foorumi. Nautin paljon enemmän tästä blogikirjoittelusta. Kiitos myös teille blogiani seuraavat lukijat, jotka pidätte mielenkiintoisia ja inspiroivia blogeja! 

Pidetään joulupallo korkealla ja nautitaan parhaaksi katsomallamme tavalla alkavasta joulukuusta. Hyvää viimeistä marrassunnuntaita!