Suuri kirppispostaus!

Terveiset blogihiljaisuudesta ja ei-hiljaisilta kirpputoreilta! Nyt julkaisemani kirppiskirjoitus on "suuri" siksi, että se on roikkunut niin kauan lähes valmiiden julkaistavien luonnosten listalla. Olen myös tehnyt omasta mielestäni varsin mukavia suuria löytöjä, vaikka tämä kuukausi on ollut todella hektinen kirjoitusprojektini ja sitä edeltäneen työnteon takia. Onneksi olen silti käynyt tässä kuussa jo neljä kertaa kirpputoreilla! 

Tähän tekstiin olen lisännyt myös loppuvuoden 2020 löydöt, kun en niistä silloin erikseen kirjoitellut. Olin aikeissa liittää tähän kirppisselontekoon myös hutiostot, mutta minun on myönnettävä itselleni, että niitä ei viime aikoina liiemmin ole ollut! Olen siis oppinut jotain aiemmasta mielihaluhamstrauksesta, mutta myös vältellyt kirpputoreja pahimpina koronakuukausina. Onneksi etenkin viimeisimmillä kierroksilla löytyi senkin edestä ihanuuksia.

Kupittaan Savet ja Kuusi Kuusinen, joka eli meillä 17.12.2020-22.1.2021. R.I.P. ja kiitos!

Juuri nyt, kun kevät saapuu ja etenkin somen puolella monien sormet syyhyävät kohti multaa, olen itsekin innostunut kenties eniten näistä Kupittaan saven upeista löydöistä! Erityisesti tuo punainen kukkaruukku sykähdyttää. Se saattaa olla hyvinkin vanha, jopa sadan vuoden takaa. Pitää selvittää. 

Kuvissa on todellisuutta hailakammat värit, kun koneemme kuvankäsittelyohjelma hajosi aiemman kuvan kohdalla eikä hämärä talvivalo tee oikeutta yhtään millekään. Oikeasti tuo punainen oikein hehkuu silmissä. Onkohan ruukkuihin muuten kuulunut amppeli? Sain sellaisen äitini tekemänä joululahjaksi, täytyy kokeilla!

Sininen SK-signeerattu vaasi taas on ehkä 1950-luvulta. Saman tyylisiä minulta löytyy monia erilaisia verannalta. Siksi maksoinkin tästä varsinaisesta keräilykohteestani 15 euroa, kun vaasi oli virheetön. Sen sijaan kukkaruukut maksoivat vain 4 ja 7 euroa!? Käsittämättömän edullista kauneutta. Jos joku lukija tietää jotain näistä Kupittaan Savi -hankinnoista, otan tiedon ilomielin vastaan.

Toiseksi eniten olen innostunut uusimmista lasipurkeistani! En edes tiennyt, että tuolle aiemmin löytämälleni mustalle raitapurkille löytyy pikkusisarukset! Nämä luonnonkorkilliset lasipurkit ovat aivan ylivedot kuivatuille sienille ja nokkosille. Luulin varantoni kestävän kevääseen asti, mutta enää on vain nokkosta hippunen jäljellä (kokeilepa kuivattua nokkosta ja mustaleima-emmentalia tai parmesania sämpylätaikinassa, niin et ihmettele hävikin syytä). 

Esteettisesti parasta on, että purkit sopivat kivasti Marimekon Oiva-purnukoiden joukkoon. Ehkä nämä kaikki sopisivat lapsuudenkotini "Artek-keittiöön", joka sekin kyllä löytyi vanhasta puutalossa. Mutta kyllä nämä tännekin istuvat, toisin kuin naftaliiniin pakatut Marimekon retrokankaat. Lasipurkit maksoivat 2,5 euroa kipale eli noin saman verran kuin tuo isoin lasipurkki aiemmin.

Ylempi okran sävyinen virkattu liina 0,75e käy sopivasti olohuoneen pöytään ja on lähes samaa sävyä haastavan kukkasohvan kanssa. Väri on taas ihan liian harmaa tässä kuvassa.

Vaikka joulu on jo ohi, se ei haittaa kirppismarkkinoilla. Yhä tammikuun alettua oli monessa pömpelissä joulutavaraa myynnissä. Lankesin välittömästi tähän vanhaan joululiinaan, joka on Daavidin tähden mallinen. Erikoista tai tarkoitushakuista kyllä, samaan loosiin oli jätetty Jeesus-julistusmateriaalia. Joku tai monetkin uskovaiset ilmeisesti harrastavat uskonsanoman viljelyä turkulaisilla kirpputoreilla. Minusta tämä on hyvin erikoinen tapa saada lisää jäseniä "uskoon", mutta ehkä mieluummin näitä lappuja kuin väitteitä koronasalaliitoista.

Ihailen aina vanhojen käsitöiden hartaudella nähtyä vaivaa, jonka näkee työn jäljestä. Muistaakseni tämän hinta oli vain euron! Viimeisen vuoden aikana on onneksi moni uusi ja nuorempikin suomalainen innostunut käsitöistä. Minäkin yritän...

Tekstiilirintamalta olisi kiva esitellä pari kivaa vaatelöytöä, mutta unohdin ottaa niistä kuvat ja nyt on jo liian pimeää. Katsotaan, jos kuvat ilmestyvät tähän myöhemmin! Minulla on aivan liikaa läpikuultavia sifonkipaitoja röyhelöillä tai ilman - etenkin koronavuoden aktiviteetteihin tai niiden puutteeseen nähden - mutta en voinut vastustaa yhtä paisley-kuvioista paitaa, jossa yhdistyvät Dallas, viktoriaaninen muoti ja hippiliike. Siinä oli vieläpä Made in China - hintalaput kiinni ja hintaa paidalla oli tämän johdosta 7 euroa. Oikea retrolöytö oli myös 7 euron hintainen - Suomessa ommeltu 1960-luvun mekko itävaltalaisesta kankaasta! Minun näköiseni ja passeli ylle (ei ole kyllä yhtään lihomisvaraa kankaan joustavuudesta huolimatta), joten olihan retrokaunotar pelastettava käyttöön. 

Toinen retrohelmi, josta löytyy toinen kuva myöhemmässä kontekstissa, on tämä käyttämätön Barkerin liina kenties 1960-luvulta! 

Kahden euron kauppa ja pullakahvit kaupan päälle (tarjosin ne siis itse itselleni kotona, heh).

Olen keräillyt turkulaisen Barkerin liinoja, koska saan ilmeisesti tyydytystä siitä, että näen vanhan tehdasrakennuksen Aurajokirannassa harva se päivä. Tähän osittain perustuu ehkä myös Kupittaan Saven ja Turun Posliinitehtaan (nykyinen Old Mill) kippojen keruu. Jos muuttaisin Juankosken juustolan viereen, alkaisin varmaan kerätä vanhoja juustomuotteja takapihalta (en usko, että tällaista juustolaa on, enkä tiedä muuta Juankoski-faktaa kuin Juice Leskisen patsaan). 

Hups, olin jo melkein unohtanut aiemmin viime vuonna tekemäni Arabia-löydön eli Orient-terriinin! Ehkä tämä on kuitenkin harvinaisuudellaan jopa koko menneen vuoden paras löytö. Sen ostin samaan aikaan kuvasta löytyvän toisen paisley-paidan kanssa. Kuten toivoin, saimme onneksi syödä jouluaterian yhdessä läheisten kanssa tätäkin terriiniä käyttäen. Orientit ovat pöydässämme aina vähintään jouluisin. Toivottavasti vielä joskus käytämme niiden kanssa vanhoja hopeisia aterimia.

 

Jouluna meillä oli onneksi tarjolla mehukkaampi täyte.

Olen kerännyt Arabian Orientia kauan, reilusti yli kymmenen vuotta. Se on erittäin harvinainen 1930-luvun sarja, jota tehtiin vain kolmena vuonna. Kaunis kuvio sopii hyvin joulun Betlehem-teemaan. Maksoin teriinistä puoleen hintaan 20 euroa eli verrattain aika vähän. Vielä minulta puuttuu maito- ja kahvikannu sekä sillivadit. Ensimmäset ovat kovissa hinnoissa. Jälkimmäiset olisin myös ostanut kerran Turun Kauppatorilta peräkonttimyyjältä, mutta minulla oli jo pyörälaukku täynnä häneltä pilkkahintaan ostettuja Orient-astioita. Kuin ihmeen kaupalla sain kaikki ehjinä perille. Mutta ne sillivadit jäivät harmittamaan. Olisi pitänyt laittaa ne kypärään ja polkea kotiin ilman pottaa päässä! 

Kun Arabia-linjalle lähdettiin, jatketaan tällä viehättävällä oranssilla marmoroidulla teepannulla. Piippuleimallinen priima pannu maksoi vain 4 euroa! Samalta kirppikseltä (Hassinen), löytyi myös 20 eurolla sama pannu, mutta sen kunto oli surkea tähän verrattuna. Ihanaa päästä kohta hauduttelemaan teetä tässä, mutta annan pannun vielä koreilla lasin takana. 

Pannun ympäriltä löytyy Orient- ja Diana-kuppeja. Tietääkseni tälle pannulle ei löydy saman sarjan kuppeja. Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä ja vinkatkaa mistä sellaiset kupit löytäisi yhtä hyvään hintaan!

Olisin luultavasti langennut pannukaupoilla myös näihin kullattuihin itämaisiin glögi-/teelaseihin, jotka olisi saanut vain eurolla kappale kera lusikoiden, mutta meiltä puuttuu edelleen kunnon astiakaappi ja keittiön kaapit ovat jo täynnä.

Vielä hetki sitten nämä olivat edelleen myynnissä Hassisella. Ehkä juuri siksi, ettei kukaan muu taida haluta näitä kuin minä!

Pienenpieni vitriini meillä on olohuoneessa, mutta se on jo tupaten täynnä Lomonosovin Cobolt Blue-sarjaa, Arabian Myrnaa ja Kaunotarta sekä Royal Copenhagenin kullattua kukkakahviastiastoa. Käynkin joka kerta katsomassa kirppisten huonekalutarjonnan, josko löytyisi vanha isompi vitriini tai vielä vanhempi kulmakaappi keittiöön. Ilman näitä täytyy jatkaa valikoivalla astialinjalla! Ja siitä puheen ollen... hups.

Kävin pelastamassa toisen harkintani pitkän harkinnan jälkeen. Ei kyllä kaduta yhtään, nyt minulla on sekä valkoisia että mustia Arabian 1960-luvun OTK-kahvilakuppeja molempia puoli tusinaa. Ja näille  uusille oli valmiina tilaa vanhojen vieressä! Onhan tämä häiriintynyttä, että minun pitää selitellä ostojani itselleni ja teille hyvät lukijat! Mutta ilmeisesti minun täytyy kohta perustaa kahvila, jotta näitä kaikkia kuppeja tulisi käytettyä.

Miten nämä on aikoinaan kahvilassa pinottu vai onko yhdessä sentään 6 euroa maksaneessa kupissa valuvika?

En tiedä, mutta kauniit ne ovat ja olisivat käyttöyhteydeltään vielä täydellisemmät espressolle kuin suodatinkahville. Näen jo itseni kevätterassilla aurinkolaseissa hörppimässä näistä kahvia ja sytyttämässä valkoisilla käsinekäsilläni savukkeen tupeeratussa beehive-nutturassa. En kuitenkaan siellä nutturan sisällä sytyttäisi mitään, roihuaisi varmaan hienosti. Ai niin, enkä edes polta. Mutta tavoitatte varmasti tämän mustavalkokuvavisioni. 

Onneksi - jos tila ihan oikeasti loppuu kesken - voi tehdä löytöjä läheisille! Äidilleni bongasin häneltä puuttuvat Anita Rantanen-Siemersin Arabia-seinälautaset kympillä. Se on usein alin summa, jota näistä pyydetään. 

Näistä tulee mieleen se aika, kun äitini asui vielä saaristossa.

Olisin löytänyt itsellenikin vain 7 eurolla Andreas Alarieston seinätaulun Lappi-kotakylästä, mutta minulla on se jo (olen näitä keräillyt kellarin seinälle, järkevää)! Joskus silti mietin, jos tosi halvalla löytää, pitäisikö ostaa. Joku varmaan myisi tuplaharvinaisuuden sitten eteenpäin kalliilla, mutta Alarieston perusseinätaulut eivät näihin kuulu. Sen sijaan harkitsemani Arabian Emilia-neliövati olisi todellakin pitänyt 28 eurolla ostaa. Kun palasin myöhemmin takaisin, se oli jo vitriinistä ostettu. Nooh, turhaa tavaraa! 

Onneksi tarkistusvisiitti ei ollut kuitenkaan turha, sillä löysin kaverin lahjaksi saamalleni Anni Kytömäen Margaritalle vain eurolla! Nyt pähkäilen, kumpi kannattaisi lukea ensin. Ajatelkaa, pohdin tätä asiaa ilman Kultarintaa vain hetkeä aiemmin Kirppisrakkautta -blogin Eevan kanssa Instagramissa, ja heti tuon keskustelun jälkeen löysin tämän kirjan! Sitä on luettu vain vähän alkua pidemmälle, sen näkee sivuista. Toivon, että minut teksti imaisee mukanaan myös Margaritan kohdalla, sillä olen myös mestari jättämään kirjoja kesken. 

Anni Kytömäen esikoisteos pääsi heti Finlandia-ehdokkaaksi!

Lopuksi haluan kiittää... itseäni? Laitan siis loppuun pienen budjettilisäyksen, sillä tämän kuun piti olla säästökuukausi. Kirppiksille meni rahaa tammikuussa 45 euroa, joista 20 euroa saan äidiltäni takaisin, heh! Eli 25 euroa meni omiin hankintoihin. Ei paha. Juuri saman verran kuitenkin ylittyi kuukausibudjetti ruokiin. Harmittaa! Eli meillä on nyt mennyt 325 euroa, kun 300 euroa oli tavoite. Silti säästimme 175-275 euroa kuun ruokamenoissa! Aikamoista, jos pystyisi vielä jatkamaan näin tulevina kuukausina. Isoin rahareikä on varmasti töiden välipalat. Helppo säästää silloin, kun välipaloja ei tarvita! Ja minun on ihan turha leikata porkkanaa varmiiksi kippoon, kun työnälkä vaatii miltei kebabia. Ensi kuussa koittaa paluu töihin, joten täytyy keksiä keinot. 

Kirjoitan ehkä vielä muutakin blogiin (eli julkaisen vanhan vielä keskeneräisen tekstin) mutta nyt täytyy keskittyä täysillä käsikirjoitukseen loppukuun ajan. Sen jälkeen seuraava pidempi kirjoitusvapaa on vasta toukokuussa, kääk! Lohtukirpparointia ja blogikirjoittelua lienee tiedossa siis välikuukausina tiuhempaan tahtiin! 

Rentouttavaa tammikuuta ja pysykää kanavalla, josta näkyy ajoittain vain lumisadetta!