Tammikuun ja vuoden 2021 tavoitteet

Minäkin lankean nyt somen tarjoamaan vuodenvaihteen tavoiteansaan, mutten lupaa yhtään mitään. Lupaukset harvemmin toteutuvat - pyrkimykset ja tavoitteet taas saattavat yllättää meidät myös käytännössä positiivisesti. Siispä uudenvuodenpyrkimykseni ovat aamiaispöydässä spontaanisti summattuna seuraavat:

- Olla kiltimpi vaimo (olen sitä jo, mutta saan välillä hillittömiä tai muuten vain epäkypsiä raivokohtauksia johtuen ehkä yleisestä kuormitustilastani).

- Elää säästeliäämmin. Oikeastaan paljonkin. Ruoka ja viinit ovat tämän talon isoin kuluerä, kenties jopa isompi kuin lainanlyhennys! Palaan tähän teemaan kohta tammikuun osalta!

- Huolehtia paremmin terveydestäni ja hyvinvoinnistani. Tosin en tiedä, miten se työni puitteissa tapahtuu. Ainakaan ensi uutta vuotta en halua jo kolmatta kertaa putkeen maata tai nukkua koomassa sohvalla vuoden vaihtuessa.  

- Saada verannan viimeinen maalaamaton seinä maalattua, jollen vielä "ehdi" edetä ristikko-oveen asti. Projekti on armottoman hidas johtuen monista vääristä maalivalinnoista noin 70 vuoden ajalta sekä koristepaneeleista, joita on hidasta kuopsutella maalista. Ai niin, onhan verannalla kattokin! Sen saatan jättää ilman uutta maalia, villi ajatus. Tällöin "taivaalla" näkyisi indigonsini ja oliivinvihreä 1920-1930-luvuilta. Eiköhän tästä aiheesta ilmesty erillinen tilitys viimeistään maalauskelien alettua! 

Viime kesän yö, jolloin uskoin unelmiin ja verannan maalauksen loppuunsaattamiseen lähes  taivaanpunan sävyllä. Muuten, tässäkin kuvassa taivas on yhtä aikaa sininen ja punainen. Olen alkanut pitää sitä suotuisana enteenä elämässäni. 

- Karsia kaikki turha pois elämästä. Enkä todellakaan tarkoita kippoja ja kuppeja (näistä tulossa vielä julkaisu, olen tehnyt superhyviä löytöjä kirpputorilta!), vaan enemmän kuluttavia kuin antavia ihmissuhteita sekä velvoitteita, jotka ovat olemassa vain tapojen ja kaavojen takia. 

- Sijoittaa vähäisiä pennosiani yhä järkevämmin ja fiksummin. Osakepainotteinen salkkuni on nyt vuoden takaisesta aloituksesta arvoltaan jo +37% eli ei ollenkaan huono tulos, mutta se on täysin koronakarhumarkkinoiden ansiota. Mietin edelleen, että salkun kasvu olisi nyt varmaan yli 100 % ellen olisi myynyt Tesloja liian aikaisin. Teslan osake on kallistunut vuodessa noin 700 prosenttia! Noh, ainakin olen nukkunut paremmin sen jälkeen, kun myin kevätkesäiseen salkkuuni liian ylipainotetut Teslat pois. Ostin kolme osaketta lisää myöhemmin arvon laskiessa ja ne ovat nyt +70% arvoltaan. Kiva lisä salkussa, muttei heiluta kokonaisuutta liikaa. Tavoitteenani on, että suorien osakkeiden OST-salkulla on vuoden loputtua 7000 euroa enemmän arvoa. 

- Kirjoittaa ja lukea enemmän. Tämä nyt on ollut jokaisen vuoden tavoite. Toisina vuosina se on toteutunut paremmin kuin joinain muina. Mutta viime vuonna sain ensimmäisen kerran nelinumeroisen summan palkkaa kirjoittamisesta. Se on saavutus, jolla kompensoin tässä kuussa alkavaa palkatonta vapaata. Vaikka hups, taisin kyllä ostaa kirjoituspalkkioillani korkokengät ja ylikalliin mekon ennen tietoa koronamullistuksesta. 

- Mahtua tulevana kesänä tuohon mekkoon ja ulkoiluttaa sitä kera korkokenkien! Tilanteet voivat toki muuttua suuntaan ja toiseen, mutta kunhan edes joskus saan tuon kalliin edustusmekon ylleni ilman saumojen ratkeamista, olen tyytyväinen! 

Enempää en tähän hätään keksinyt, mutta ehkä tässä oli jo riittämiin pyrkimystä tälle vuodelle. Mennään siis juuri nyt meneillään olevaan tavoitekokoelmaan: 

Tammikuun palkaton selviytymis-ja kirjoituskuukausi (apua, on jo loppiainen!): 

Jään ensimmäisen kerran ilman palkkaa koko työhistoriani aikana omasta tahdostani, jotta voisin kenties tienata joskus enemmän sillä mitä todella haluan eli kirjoittamalla. Olenkin nyt ristipaineessa: minulla olisi pari juttuaihiota, jolla voisin tienata rahaa sekä kunnianhimoa saada juttu yhteen tiettyyn aikakauslehteen. Jos alan edistää tätä, kaikki aika menee siihen ja se on pois muusta kirjoitusluovuudesta. Saan korvauksen leipätyöni palkanmenetyksestä, mutta menetän sen ajan, jolla voisin edistää kaunokirjallisia projektejani. Juuri nyt elän siinä kuplassa, että voisin yrittää edistää näitä molempia yhtä aikaa. Röhönaurua! 

Fiilis siitä, että luet omaa artikkeliasi lehdestä, on toki hieno ja kiva, mutta nopeasti laimeneva. Kun olet freelancer, kukaan ei yleensä jää kaipaamaan tekstejäsi sen yhden lukukerran jälkeen. Et myöskään saa palautetta sen yhden "olipa kiinnostava teksti" -kommentin jälkeen (omat tutut ovat asia erikseen). Rahat ilmestyvät tilille, jonka jälkeen mietit, mitäs sitten. Freelancerin työ on hyvin yksinäistä ja myös äärimmäisen epävakaata. Niin monet haaveilevat vakinaisesta toimittajan paikasta, mutta yhä harvempi sen nykyajassa saa (myös omalla työpaikallani kuulun murto-osaan, jolla on firmassa vakituinen kuukausipalkka). Työnantajalle on huomattavasti edullisempaa käyttää "kirjoittavaa karjaa", jonka kaukaa sumuiset päänupit ovat tavallaan omia työnantajiaan. Suomessa on myös paljon hyviä kirjoittajia, jotka tekevät vaativan työn liian halvalla, jotta saisivat edes jotain leivän päälle tai jotta heitä ei unohdettaisi. Tähän maailmaan en uskalla enkä ehkä myöskään halua heittäytyä. Niillä omilla isoilla projekteilla on minulle suurempi merkitys. Taisinkin tarjota ratkaisun ongelmaani. Ehkä minun pitää nyt sysätä tienestit syrjään ja edistää vain luovaa kirjoittamista. Todennäköisesti siis tulen pakokirjoittelemaan myös täällä blogissa kaikkea "turhaa"!

Niin, mitä leivän päälle?

Vaikken yleensä juuri suunnittele elämää (sillä se nyt vain on turhaa), taloudellinen suunnitelmallisuus on rahahanojen mennessä kiinni aika järkevää. Minulla OLI 300 euroa käteistä lahjarahaa, jonka AIOIN panna riittämään kaksihenkisen perheemme ruokakuluihin. Sorry vaan lähimaksusuositusten tuijottajat, mutta eipä tuosta rahasta olekaan enää kuin satanen jäljellä. Ostin hyvän Didrikssonin parkatakin alesta, kun vanha meni rikki. Takkia ei voi syödä, mutta ehkä satasen ruokavarannoilla pärjää hyvin pitkälle ensi viikkoon! 

Ruokaan meillä menee yleensä rahaa jopa 500-600 euroa kuussa, eli paljon. Muistelen, kun vielä asuin yksin, että saatoin opiskelijana pärjätä alle 200 eurolla kuussa. Tällöin söinkin usein edullisessa opiskelijaruokalassa ja eurolla sai ruolloin paljon enemmän kuin nykyään. Mieheni on jo hieman huolestunut ruokintatilanteesta lähinnä määrän suhteen, mutta olen vakuuttanut ruoan riittävän. Laatuahan voi tehdä myös halvalla - olemme vain sokaistuneet pestoista ja parmankinkuista. Meillä on pakkanen täynnä sieniä ja marjoja, veranta pullollaan juureksia ja mikä tärkeintä, kellari täynnä viiniä! Kun juo vähän viisasten juomaa (vai oliko se viski, heh), pysyy myös lämpimänä eikä tarvitse polttaa kakluunia joka päivä! Nautinnon ja säästämisen yhdistelmä on yhtä kuin win-win! Sillä meillä on hyvin hintsusti myös polttopuita. Ne riittävät juuri ja juuri kevääseen, jolloin olisi jotenkin mieltä tyydyttävää täyttää tyhjä puuliiteri täysin uudella puuerällä. Ja halvemmalla, koska sitten olisi puiden aikaa kuivaantua koko kesän.

Miksi alunperin 300 euron jo nyt epäonnistunut budjetti? Siksi, koska laskin lainanlyhennysten, muiden kulujen ja muka jäljelle jääneiden kirjoituspalkkioiden yhteissummana meidän tarvitsevan nipistää noin 300-400 euroa, jottei palkaton söisi tiliäni. Katsonkin nyt murheellisena Marimekon ja kirjakauppojen ale-ilmoittelua. Miten helposti saisinkaan tuon summan kulumaan näihin tärkeisiin ostoksiin. Ehkä täytyy alkaa metsästää uudempiakin teoksia kirpputoreilta (mistä niitä Elena Ferranteja löytyisi?) näin lahjarallikauden jälkeen. Tori.fi- tutkimuksen mukaan kolmasosa suomalaisista myy lahjoja eteenpäin! Se huomaa aivan selvästi tammikuussa. Kirppiksiltä löytää joskus myös ihan uutta Marimekkoa, mutta laadukkaampaa vintage-Marimekkoa en ole enää aikoihin bongannut.

Niin älyttömän ylpeänä verannan valmiista seinästä ja ilmeisesti myös kumotuista viinipulloista (siltä ajalta kun vielä sai kokoontua)! Viimeisin Marimekko-löytöni on kuvan kassi ja tuorein häiriötilani laittaa tänne blogiin vihdoin kuva itsestäni. 

Hölötyshölö, yhteenvetona siis tammikuun tavoite on elää sillä 300 eurolla miinus parkatakki eikä ostaa mitään turhaa. Jos kuitenkin onnistun laittamaan ruokaan vain 270 euroa, voin käyttää 30 euroa kirpputorilöytöihin. Ja sillähän saa jo vaikka mitä! 

Muuten tavoitteenani on tammikuussa edistää merkittävästi sekä tekstin määrää että laatua. Vaikka tästä blogitekstistä tulee nyt ihan sillisalaatti, haluan kysyä teiltä paljon lukevat ihmiset: kun luette dialogia romaanista, kummasta tekstinjäsentelytyylistä pidätte enemmän? 

 "Kommentti", sanoi ääliö tuskaisena omasta tyhmyydestään vai:

- Kommentti, sanoi neropatti varmana erinomaisuudestaan. 

Ylimmästä tulee helposti silmissäni vilisevän sillisalaatin näköistä, kun dialogia on paljon. Mutta tällöin sivumäärä ei kasva hillitömäksi ja kommenttia voi aina jatkaa uusilla lainausmerkeillä. Alimmassa taas ei ole OK jatkaa lausetta enää sen yhden pisteen jälkeen, vaan on aloittava uudelta riviltä. Ei voi myöskään jatkaa kommenttia taustoituksen jälkeen ilman uutta riviä ja ajatusviivaa. Sivumäärä voi siis kasvaa merkittävästi tämän valinnan myötä. Nyt olen kirjoittanut alimpaan tapaan, ja mietinkin noin sadannen sivun kohdalla, valitsenko sittenkin ensimmäisen ja muokkaan kaiken. Onko tällä edes merkittävää väliä? Sivumäärällä sinänsä on, sillä utopistisessa painetussa kirjassa tämä nykyinen Word-sivumäärä saattaa jopa tuplaantua. Aika painavaa asiaa saisi olla, jotta kirjasta olisi järkevää tulla yli 700-sivuinen!

Jottei tammikuu menisi pelkäksi istuskeluksi Quasimodo-ryhdillä, pyrkimykseni on lisätä juoksemista. En ole juossut yli kuukauteen, koska olen jäänyt työlanan alle. Huomaan kuitenkin kaipaavani juoskemista jatkuvasti. Näen jopa nykyisin harvoin muistamiani unia juoksemisesta. Enkä juokse niissä elämää pakoon vaan kohti elämää. 

Hyvä ja aina ajatuksia herättelevä lenkkireitti Naantalissa. Tänne päädyn kuitenkin liian harvoin - ehkä tänä vuonna useammin?

Mitään siivoamiseen ja järjestelemiseen en viitsi edes mainita, mutta Instagramiin menin väläyttämään yhden koko vuoden tavoitteen, jonka kuvittelen toteutuvan tammikuussa: saada aiemman kulmakaapin takia pätkäksi jäänyt lista keittiöstä pois! Täytyy siis irrottaa koko lista ja sahata sekä naulata tilalle uusi. Parasta on, että meillä on jo ajat sitten hankittu lista tähän kohtaan, mutta hän on muuttanut empiresohvan alle piiloon, kuten myös lapsuudenkotini verhotanko. Miksemme saa näinkään hienoa asiaa paikoilleen? Myöskin yksi kellomme on edelleen vaihtamatta talviaikaan, koska samaan syssyyn patteri hyytyi. Syksyllä ostettu lähituotettu kiva saunajakkarakin on vielä kasaamatta, mutta tämän lupasi mieheni hoitaa ennen joulua, hahhaa! 

Kahden taiteilijasielun kodissa on tällaista, kunnes saamme kerran vuodessa jonkun muun kuin luovuuspuuskan. Elättelen silti yhä toiveita unelmien antiikkikulmakaapista, joka olisi riittävän siro keittiöön. Näin ei tarvitsisi lopulta paikata listaa lainkaan muulla kuin tuolla kaapilla! Vain Ruotsista olen löytänyt lähelle sopivia kaappeja, mutta rahti maksaa miltei enemmän kuin itse kaappi huutokaupassa. Vuosi 2021, tuo meille viehättävä talonpoikais- tai porvariskotikulmakaappi, jonka yksi yläsivu on alle 53 senttiä leveä! Piippukulmahyllykin olisi täydellinen kooltaan, mutta a) emme polta ja b) tällä hyllyllä olisi yhtä vähän funktiota kodissamme kuin Bukowskilta bongaamassani vanhassa käyntikorttitelineessä! Juuri siksi aloinkin himoita sitä. Käyntikortit tähän kiitos ennen astumista herraskaiseen lukaaliimme! Siitä tulisi kyllä nopeasti epämääräinen taso kasalle, josta etsin milloin avainta, milloin tulitikkuja. 

Kaiken löpinän jälkeen uskon, että tästä vuodesta tulee monella tavalla hyvä ja parempi kuin edellisestä. Erityisesti tammikuulta odotan ja toivon suoranaista piristysruisketta ennen koronarokotetta. Jos vapauteni olisi puhdasta lomaa, olisi todellakin sallittua vain lojua sohvalla konvehteja eikä pölypalleroja imuroiden. Nyt en voi sallia tätä itselleni, jottei tästä visiosta tule tammikuun lopputulema! Pieniä syöpöttelyhetkiä, luontoretkiä. Ja raakaa työtä. 

Iloista vuodenalkua sinulle! Teitkö lupauksia tai tavoitteita itsellesi?