Mitä värit kertovat meistä?

Värit kertovat meistä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mietin usein värien symboliikkaa ja sitä, miksi jokin tietty väri toistuu useammin juuri tiettyinä ajanjaksoina. Aihe nousi taas mieleeni, kun Akkablogin Annika kertoi oranssin hiipineen yllättävästi olohuoneeseensa. Palaan tähän oranssiin kohta auravalokuvauksen näkökulmasta. 

Verannan vanha vaaleanpunainen seinä ja elämän perustarve: pullakahvit.

Usein täytämme kotimme, astiastomme ja vaatekertamme lempivärisillä elementeillä. Saatamme kuitenkin yhtäkkiä tai hiljalleen innostua jostain uudesta väristä, josta emme ole aiemmin pitäneet lainkaan. Itselleni tämä on ehdottomasti roosaan taittuva vaaleanpunainen. Aivan ysäriväri, jota meillä oli kotona 1990-luvulla. Muistan, että olen saanut kenties yhden ensimmäisistä migreenikohtauksistani juodessa roosan värisestä savikupista vettä. Kupissa oli vieläpä räikeän mintun värinen raita lisäämässä migreenisilmille haitallista kontrastia. Muistan, miten tuo raita sahaili mukissa värisevää viestiään. Nyt verantamme on maalattu murretusti näillä samoilla sävyillä, oliivimintulla ja laventeliroosalla. En kuitenkaan saa migreeniä verannalla, vaan voimaannun zen-kulmauksessani pullakahvista ja atmosfääristä nauttien.

Nyt tuon nykyisin kuolleen kukan paikalla on tuoli, jolla istun kuin muumioitunut. Kesäillat värjäävät verannan voimakkaan vaaleanpunaiseksi. 

Opiskeluaikoina kävin samanhenkisen ystäväni kanssa legendaarisilla Hengen ja tiedon messuilla. Kuljimme pömpelistä toiseen ja nauroimme reikäterapiaa. Ai, se olikin reiki! Kävimme läpi tarot-mummot, kädestälukijat ja new age -dada-kirjakojut, mutta erityisesti yksi jäi mieleen. Auravalokuvaus.. 

Löysin hiljattain messuilla otetun aurakuvan itsestäni. Kuvassa minua ympäröivät sateenkaaren värit. Kaikki muut, paitsi vaaleanpunainen. Yllätysvärinä sen tilalla oli musta. Olin juuri päässyt sairaalasta käytyäni lähellä kuolemaa väärän diagnoosin takia. Musta symboloi sairautta, mutta tuo väri oli jo hälvenemään päin. Auravärien tulkitsija kysyi parisuhdetilanteestani. Kerroin tapailevani erästä ja olin häneen kyllä aika ihastunut. Tämä siis tapahtui kauan ennen mieheni tapaamista, eikä kyse ollut siis hänestä. Tulkitsija sanoi, että sinusta puuttuu rakkaus, vaaleanpunainen. Sinulla on mahdollisuus kaikkeen (koko elämän väriskaala), mutta sinulla ei ole rakkautta. 

Olin tietenkin järkyttynyt tulkinnasta, sillä pidin suhdetta parista haittapuolesta huolimatta potentiaalisena. Kohta sainkin huomata, että joutumiseni sairaalaan oli tälle ihmiselle liikaa, vaikka kyse oli lopulta vain muutaman viikon kuntoutumisesta. Tapailumme päättyi siihen, että bongasin hänelle lahjaksi antamistani viinilaseista vieraan huulipunan jäljet. Jari oli kuulemma käynyt kylässä. Nauran tätä edelleen! Tulkitsija oli oikeassa. Minusta ei huokunut rakkaus, sillä romanttisessa mielessä se tarvitsee itselleen peilin säilyäkseen hengissä. Minä säilyin ja myöhempi rakkaus voitti. 

Aito ysärivaloverho lapsuudenkodista siivilöi nätisti "ylimääräisen" uv-valon.

Entä se oranssi? Ystävälläni oli upea aura, täysin oranssi. Tulkitsijan mukaan se tarkoitti, että hänellä on valtavasti suuntaamatonta energiaa. Olisi mitä antaa ja hyödyntää, mutta jokin itsessä pistää vastaan. Tai elämäntilanne ei salli kaiken hyödyntämistä. Meillä molemmilla aurakuvauksen tulkinta osui täydellisen oikeaan. Olisikin mielenkiintoista nähdä oma aura nyt. Olisiko siinä yhä sateenkaaren värit, mutta nyt vaaleanpunaisella lisäyksellä? Luulen, että oranssia löytyisi enemmän kuin viimeksi, mutta toivottavasti ei mustaa.

Kynttiläarsenaalikin on tällä hetkellä pääosin vaaleanpunainen!

Mietin, onko oma sisustamisemme ja elinpiirimme omanlaistaan aurakuvausta. Me valitsemme värejä, joita alitajuisesti tarvitsemme elämäämme. Oranssi voi siis ehkä tarkoittaa, että tarvitsemme lisää suunnattua energiaa. Mutta miksi minulla on jatkuvasti tämä vaaleanpunaroosa vaihe ametistilla höystettynä? Minulla on rakkaus, mutta haluaisin voida nauttia siitä sen kaikissa muodoissaan iloiten. Sen sijaan rakkaudesta on tullut surun ja murheen näyttämö elämän kaltoinkohtelun eli sairastumisen takia. Silti rakkaus on ja pysyy, pidän siitä kodin värivalinnoinkin kiinni. Ja ametisti on paranemisen väri. Kivenä ametisti suojelee ja auttaa surevia. Purppura taas symboloi liturgisena värinä kärsimystä. Ametisti on toiveikkaampi. 

Jollei jo käynyt ilmi lempivärini.... Kuvassa myös nykyihmisen toivottavasti ei harvinaisuus: käsin kirjoitettava päiväkirja!

Kesällä ostin laventelin väriset Primavera-astiat ja pöytäliinan keittiöön. Minun on varmaan pakko vielä törsätä Iittalan viimeistään alessa ametistiin Aalto-vaasiin, vaikka se onkin "turhaa tavaraa". Joskus vain kokee, että jonkun esineen symbolinen arvo vie elämässä eteenpäin. Tai ainakin se jollain käsittämättömällä tavalla lohduttaa. Estetiikka parantaa jo itsessään.

Yksityiskohta öljyväriteoksestani When dreams and day unite. 

Värien maailma on loputtoman mielenkiintoinen ja näkökulmia värien merkitykselle on monia. Taiteilija maalaa värivalinnoillaan myös aina jotain itsestään. Vaaleanpunainen öljyvärituubini on kohta loppu, muita värejä on paljon enemmän jäljellä.

Värien symboliikasta sisustamisessa löytyy useita kirjoituksia Sisustustarinoita-blogissa, kannattaa lukea. Jos vaikkapa valitsemme makuuhuoneeseen sinistä, se voi kertoa rauhoittumisen ja levollisuuden tarpeesta. Sinisävyt rauhoittavat jo itsessään. Jos kotimme täyttyy sinisellä, mitä se kertoo meistä?

Mitä väriä omasta kodistasi löytyy eniten? Oletko miettinyt syitä värivalinnoillesi?