Valintojen kesä vaalihuveilla höystettynä

Jollei joku tiennyt, niin kerron salaisuuden: elämä on täynnä valintoja. Joka ikinen hetki teemme valinnan, mitä tongimme jääkaapista suukaukaloomme, mitä kanavanappia painamme, miten palvelemme seuraavan asiakkaan tai ennen kaikkea, kenen numeron rustaamme äänestyslipukkeeseen. Mielkein jo kirjoitin jotain Suezin kanavaralliin hukkuneesta Aku Ankasta, mutten viitsi olla niin brutaali.

Tämä kirjoitus syntyy parhaillaan sen valinnan pohtimisesta, käyttäisinkö parin tunnin luppoajan käsikirjoitukseen vai blogitekstiin. Tällä kertaa valinta kohdistui luonnostaan tähän aivopierukanavaan, jollainen toisaalta käsikirjoituskin on. Myös toinen ja - uskomatonta, mutta totta - kolmas, jonka aion sulauttaa osaksi tuota toista. Muuten tästä touhusta ei tule yhtään mitään! 

Mutta asioilla on tarkoituksensa. Olihan tuo kolmas ihmisyyden puheenvuoro kirjoitettava ylös kesken pyörälenkin, olihan sitä jatkettava työpaperien toiselle puolelle sekä lopulta sellaiseen keltaiseen muistikirjaan, jonka kannessa lukee voimavihko. Älkää kysykö, miksi minulla on tällainen. Kysykää ennemmin, miksen saa aikaiseksi ostaa kotiin lisää paperia ja neutraaleja vihkoja, joita esimerkiksi Prismasta löytyy erinäisin perhosin, hologrammein ja pentagrammein koristeltuina. Paras on silti aina ja ikuisesti rehellinen ruutulehtiö. Tai Marimekon paksu muistikirja - etenkin nyt kun myin puolet Mekko-osakkeistani pois Adidas-huumassa (Marimekko ja Adidas lanseeraavat yhteistyömalliston, joten eiköhän kurssinousuvoitolla osteta jokin tuon malliston edustaja garderobiin. Ajatelkaa, vuosi sitten ostamieni osakkeiden nousu on ollut lähes 200 prosenttia! Tällaisella nousujohteisella kurssilla toivon aikanaan opuksianikin sitten myytävän, muahhah).

Selvä, valitsin blogin kirjoittamisen. Minun piti valita elokuvakohtauksista kertova teksti, hioa se loppuun ja lisätä sinne yksi äärettömän tärkeä kohtaus. Mutta valitsin toisin, sillä minun on PAKKO jauhaa politiikkaa näin kuntavaalien alla! Jos siis vihaat politiikkaa muttet minua, voit jatkaa lukemista loppuun. 

Nyt on kova! Drive in -ennakkoäänestys! Kuva: yle.fi. 

Aloitamme tietenkin koronasta, sillä se määrittää edelleen kaikkea elämässämme, myös äänestämistä. Olen kehittänyt itselleni uuden ajanvietteen: drive in -ennakkoäänestyspömpelin meiningin stalkkauksen työpaikan ovisilmästä. Moisen reiän haluaisi varmasti moni puiseen äänestysmajaan (kenties myös tomumajaan), mutta onneksi järjen valo pääsee koppiin myös yläteitse. 

Mietin aina, katsoessani noita puisia koppeja, erästä nyt jo vainajaa. Hän kertoi minulle kerran, ettei koskaan enää äänestä, sillä vankina ollessaan hän teki liukuhihnalta niitä äänestyskoppeja. Mietin, ovatko kaikki Suomen kopit vankien tekemiä. Tämä kaikki tuntuu, äänestäminen yhdistettynä vankien tekemiin koppeihin, yhteiskunnallisilta ulottuvuuksiltaan samalta, kuin alkaisi miettiä kaikkia tähtiä avaruudessa sekä sitä, kuinka laaja on maailmankaikkeus, vaikken nyt tavoitakaan tämän vertauskuvan perimmäistä ideaa. Toivon, ettei minulla ole aivotoimintaa sumentama borrelioosi, sillä piehtaroin eilen luonnonsuojelualueen heinikolla Hesburger-eväiden kera, juhlistaen taloutemme 50 prosentin rokotekattavuutta. 

Tämä muistuttaa kuitenkin enemmän omaa lähikopperoani, joka näyttää erehdyttävästi grilliltä. Yksi poliittinen broileri, kiitos! Kuva: alueviesti.fi

Drive in -äänestyspaikka mahdollistaa siis koronattoman altistuksen vaali-ilottelulle. Äänestyspaikalle on tultu pyörin, jaloin, rullatuolein ja tietenkin autoin. Eli eri kaikin eri kokoisin renkain ja jaloin. Toivon, ettei kukaan muu kuin minä erehtynyt hetkellisesti luulemaan, että parkkipaikalle on avattu grillikioski. Ajatelkaa sitä pettymystä, kun luukusta ei saakaan hodaria tai ylipäätään mitään syötävää. Koju on kuin haihtuva burgerkeidas keskellä asfalttierämaata. 

Miksei äänestyskojullakin voisi syödä makkaraa, kun niitä vaalikojuissakin tarjotaan? Onkohan Kokoomuksella Hereford-karjasta uutettua raakamakkaraa ja Perussuomalaisilla kotimaista B-muusimakkaraa? (Teurastamoilla on muuten paljon ulkomaalaisia töissä, kun suomalaisille homma on vähän liian rankkaa, kuten myös nykyään maataloustyöt) Vihreillä tarjoilusta löytyy tietenkin tofunakkeja ja Vasemmistolla muusimakkaran ja tofunakin risteytystä. Hetkonen, paras nakki vassareille ja demareille olisi ehkä se tulipunainen tanskalainen hodarinakki, mutta se oli kyllä tasokkuudessaan elitistisen makuinen. Ahhh..ikävöin tuota nakkia vieläkin! Mutta palatakseni asian viereen, Li Anderssonin vaalipuheen lomassakin TV-toimittajat miettivät, mikä on nykyään Vihreiden ja Vasemmiston ero. Ehkä se on se järjestys, kummassa makkarat syödään. Mutta Perussuomalaisten grillissä ei ainakaan höyryä ulkomaalainen chorizo, ei vaikka sen suomalaisessa voissa paistaisi ja sen grillaisi puolalainen vuokratyöntekijä.  

Ihan oikeasti, luin ensin, että tässä lukee ulkohuussi! Ulkohus noista tulee kun silmät ristissä katsoo! Kuva: yle.fi

Toinen vaalienalushupini on vaalimainosten korulauseiden bongaus ja runoilu niiden pohjalta. Yksi minua eniten naurattaneista sloganeista on valitettavasti nimellinen, joten en voi sitä julkisesti naureskella. Se kuitenkin erottuu isosta joukosta sillä, että siinä selvästi sanotaan jotain, mikä tarkoittaa jotain konkreettista. Muista yhden ainoan aviisin jargonsloganeista kokosin seuraavanlaisen runon:

Äänestä sisältö takaisin!

Huolenpitoa huomennakin

toimintaa ihmisten hyväksi

Kaikkien turkulaisten parhaaksi

muutosta tarvitaan

Ratikalle Ei

vahva ja valoisa

Mieli ehdokkaasi

kokemuksella ilman väliviivaa

Katso sivu viis

sillä vaikuttaminen

alkaa välittämisestä

Hyvinvoinnille KYLLÄ

Äänestä Suomi takaisin

Kaikki mukaan!

Suosittelen tätä ajanvietettä ehdottomasti tosi-tv:n kyttäämisen tilalle. Tietenkin, jos telkkarista tulee vaaliväittely, voi valinnan puntaroida uudelleen. 

Minusta vaalimeininki on aina parasta viihdettä, poliittista teatteria. Etenkin eduskuntavaalit ovat aina yhtä herkulliset. Muistamme varmasti poliittisen satiirin klassikon Iltalypsyn, jonka idea on niin ikään herkkuhuvia myös kuivien uutislähetysten kohdalla. Syyllistyin ajatuskuplakommentointiin viimeksi äsken puoli yhdeksän uutisten kohdalla, pitihän tämä kirjoitus keskeyttää niiden takia. 

Mutta kuntavaalien kohdalla ei naureskella Arkadian päättäjien kustannuksella, ei. Kuntavaaleissa pääsemme todella kansan syvien rivien joukkoon. Vaikken pidä tarkoituksellisesta vahingonilosta, sille ei voi mitään, että ihmisyys kaikkine ilmiöineen on usein äärettömän huvittavaa. Kolmas vaalienalushupini onkin ollut kuolevien kuntien pienpuolueiden ehdokaslistojen selaus. Hyvänen aika, miten herttaisia mammoja, karvalakkisetiä, fritsukaulaisia poikia ja korvaushoitopotilaita rehellisesti näyttäytyneinä juuri sellaisina kuin he ovat! Tästä saisi ottaa suuret kaupungit mallia. Turha viedä sinistä pukua prässiin, kun vaalikuvaan voi yhtä hyvin pukea reikäisen Jussi-paidan. 

Aika usein politiikka on kuin isojen lasten hiekkalaatikkoleikkiä. Alue on todella varattu lapsille, joiden kaitsija on... Sauli Niinistö vai Sanna Marin? Ehei, se on Kekkosen haamu!

Politiikkaan mielletään usein turha tärkeily sekä turhan tärkeilevä käytös. On se tietty protokolla, joka mielletään uskottavaksi. Onneksi vielä vaalien alla ehdokkaat yrittävät olla leikkisiä ja esimerkiksi jakavat hupia herättäviä vaalilahjoja. Yhden sellaisen sain männävuonna kulkiessani osuvasti teatterisillalla: ehdokkaan sukunimi oli Euro ja hän antoi minulle kultapäällysteisiä suklaaeuroja! Miten nerokas idea, puhuttelisi varmasti myös keskiajan turkulaista sekä suklaa- että nikkelisisällöllä! 

Rahan heittely ilmaan on ollut aina toimiva metodi niin vaalilupausten kuin käytännön toteutusten puolella, etenkin jos raha jää leijumaan pysyvästi ilmakehään kaikkien ulottumattomille. Tällaisia menoreikiä, toisin sanoen mustia aukkoja, voivat olla erinäiset hienot projektit, kuten Turun keskustan brändimarkkinointiuudistuksen lopputulema: Turku Center. Tämä on varmasti sitä kallista wau-arkkitehtuuria sillä erotuksella, että Turussa liikkeet ja interiöörit ovat sisältöineen edelleen täysin samat kuin aiemminkin. Huomautan kyllä, että kysymys ei ollut Turun keskusta -nimen lakkauttamisesta, vaan Turun keskustan liikkeiden yhteisestä brändinimestä. En silti ymmärrä asian ydintä, kuten en edelleenkään hahmota avaruuden rajojen ja kaupungin kassan ääriviivoja. 

Katsokaa nyt ja itkekää: siinä on kaksi purettua - korjaan kolme! Kuva: Wikipedia

Joudun tai saan äänestää turkulaista, joten jatkan Turku-linjalla. Tätä ei pidä sotkea ratikkalinjaan, ellei halua bensiinipitoista palopommia tai viheriöivää kuusenkerkkäsadetta ylleen. Raitiovaunusta ei voi olla ihan sama -mieltä, on oltava ihan samaa mieltä kuin keskustelun toinen osapuoli. Mikseivät kaikki voineet olla samaa mieltä vuosina 1966-1972, kun Turku teki historiansa kalleimman päätöksen ja purki kaiken aiemmin luodun? Nyt on kuitenkin tulossa tätäkin kalliimpi valinta (budjetin kannalta, ei varmaankaan ilmaston), jos ja kun raitiovaunureitistö rakennetaan uudelleen. Minä vaadin kyllä keltaista museovaunua omalle linjalleni sekä jäätelötarjoilun, jos jätskiratikka poistetaan Turun torilta. Vai onko se jo poistettu, en ole käynyt sitten... edelliskesän? Ainakaan ilman maskia. 

Koska kuntavaaleissa annetaan ääni omalle valitulle ehdokkaalleen, mietin tätä asiaa laajemmassa mittakaavassa. Ajatelkaa, että Suomessa lähes kuka tahansa voi asettua ehdolle. Tilanne on täysin toinen kuin monissa maailman muissa kolkissa. Suomessa voi edustaa mitä tahansa vähemmistöä tai sosiaaliluokkaa ja kertoa mielipiteensä vaalien allakin ainakin suhteellisen vapaasti, vailla pelkoa muusta kuin vaalimainosrivin vakiotöhertelijästä. Me olemme hyvin moninainen ja vapaa kansa, edelleen ilahduttavan tasa-arvoinen, vaikka huonoja viitteitä tulevaisuudesta on nähty. 

Uskon kuitenkin, että yhteinen savusauna olisi edelleen mahdollinen vaaliehdokkaiden kesken. Ainakin se oli mahdollista Urkin aikana, miksei siis tänäänkin? Tosin mietin, sopiiko sekasauna nykyisiin vaaliagendoihin vai sotiiko se nimenomaan niitä vastaan. Pitäisikö olla yksi yhteinen ovi vai kolme erillistä sisäänkäyntiä: mies, nainen, muu/en halua kertoa? Menisimmekö lopulta saunomaan vain samanmielisten kanssa ja saunoisimme lopulta kaikki yksinään? Yhteistä etua kuitenkin ajetaan, se on veden heitto kiukaalle. Aina kuitenkin jollekin vettä on liikaa, jollekulle liian vähän. Pahimmassa tapauksessa joku kuolee kuumuuteen, toinen sairastuu kuumeeseen. Mutta yhteisin verorahoin hoidetaan hautaukset ja sairaalaparannukset. Toinen toki maksaa veroa enemmän, toinen vähemmän. 

Savusaunan lämmitystä Suomen Hirsiperinteen tapaan. En kannata kuitenkaan poliittista roviota, missään nimessä!

Kuka olisi rikkaiden Robin Hood, onko se Nalle Wahlroos? Köyhemmän väestönosan mielestä rikkaiden pitäisi maksaa vielä enemmän veroja kuin nyt, jotta palvelut voidaan turvata koko kansalle. Jälkimmäinen osa lauseesta on erittäin hieno, kannatan. Mutta ymmärrän verotuskysymyksen ongelman sekä rikkaiden näkökulman niputtamatta heitä yhteen leiriin. On paljon rikkaita, niin Suomessa kuin maailmalla, jotka ovat valmiit laittamaan ison siivun omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen. Tämäkin voi olla jonkun mielestä eettinen ongelma: tällöinhän rikas valitsee itse kohteen, kenties juuri hänelle tärkeän, jonka kannattaminen voi olla vielä jollain muulla tavalla hyödyksi. Jos taas kaikilta otetaan iso siivu veroa, ja sen käyttö jaetaan kunnissa harkiten, tällöinkin jakopäätöksen tekevät lopulta ihmiset. Ne sankarit, jotka äänestämme shakkilaudalle ymmärtämättä usein itse pelisäännöistä mitään. 

Tämän kuvan minäkin olisin voinut ottaa, mutta tämä on Ylen kiinnostavasta artikkelista lainattu. 

Käydessäni Sisiliassa noin 15 vuotta sitten oikein "kuumaan aikaan" (silloin löytyi mafiapomoja idyllisistä maalaiskylien jemmoista, seurasin italouutisia hotellissa kuin jännäriä ymmärtämättä mitään muuta kuin kuvia), sain yhdeltä oppaalta hyvän perehdytyksen sisilialaisiin palveluihin. Yksityisyrittäjillä homman nimeen kuului yhä liian usein suojeluraha mafiosoille, mutta mafiahistorian painolastin takia ihmiset ovat myös aina olleet tottuneita maksamaan ison siivun tuloistaan "jollekin". Nykyajassa, tai siis 15 vuotta sitten, kunnallisverotus Sisiliassa oli muistaakseni keskimäärin huikeat 44 prosenttia, mutta kaikki maksoivat mukisematta. Näillä verorahoilla toteutettiin varsin vasemmistolaisarvoisesti kaikkien pääsy terveydenhoitoon lyhyessä ajassa, palvelut olivat kaikkien ulottuvilla sosiaaliluokasta riippumatta. Ihmiset olivat kuulemma tyytyväisiä. Tämä kaikki perustui siis yhden Sisiliassa asuvan henkilön sanomisiin, tiedä sitten koko totuutta. Jäin kuitenkin miettimään minulle kerrottua pitkäksi aikaa, ja yhä tänään se nousee mieleeni. 

Kansakunnan historia tapahtumineen vaikuttaa paljon siihen, mitä olemme valmiita maksamaan minkäkin asian eteen. Suomessa on totuttu pärjäämään yksin, mutta kuitenkin kriisitilanteissa olemme voineet luottaa yli rajat ulottuvaan yhteistyöhön (kansalais- eli nykynimettynä sisällissodan jälkeen). Tähän perustuu myös suomalainen konsensuspolitiikka, joka mielestäni edelleen vallitsee. Pelikenttä on vain muuttunut entistä likaisemmaksi ja siirtoja kytätään yhä tarkemmin - myös ja varsinkin etänä somessa, reaaliajassa. Väärin toiminut lynkataan välittömästi, ellei parjattu itse sitten ehdi puhdistaa housujaan. Vähän sama efekti kuin ravintolassa, jossa saat pahaa ruokaa tai huonoa palvelua. Jos valitat ajoissa, saatatkin saada hyvitykseksi lahjakortin pahoittelevien otamme opiksi -mantrojen kera ja olet entistä tyytyväisempi - käyt kyseisessä ravintolassa ehkä entistä useammin jatkossa. 

Leipomoliike Aitolahden pitko sopinee hyvin kuvastamaan rusinat pullasta -politiikkaa. Myöskin meitä äänestäjiä, jotka haalimme rusinoita ja seuraamme sokeria. 

Poliitikka on täynnä selittelyä. Harvassa ovat ne poliitikot, jotka rehellisesti sanovat kuten asiat ovat, mukisematta apteekin hyllyltä. tarjoten myös itse verbaliikallaan osuvan lääkkeen. Joka sitten oikeasti konktretisoituu teoissa. Jokaisesta puoleesta löytyy hyviä esimerkkejä, mutta yksikään puolue ei ole yhtä hyvä kokonaisuudessaan kuin niiden parhaat edustajat. Tämän takia äänestelen itse tilanteesta riippuen henkilöä, jonka oletan saavan aidosti asioita aikaiseksi. Joskus olen äänestänyt  myös ääniharavaa siksi, että hän vetäisi suosiollaan mahdollisimman monta uutta henkilöä puolueesta sisään. Saa nähdä, tuleeko tänä vuonna kuntavaaleihin samaa ilmiötä kuin eduskuntavaaleissa, että äänestetään jotain tiettyä puoluetta tai ehdokasta vastalauseeksi muille vastakkaisille äänille. Kun ei oikein tiedetä, ketä äänestettäisiin, äänestetään sitä, joka on vastaan jotain omasta mielestä pahempaa. Tuoreimpana yhdysvaltalaisena esimerkkinä tästä toimi Trump vs. Biden -matsi. Vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi. 

Menipäs tämä nyt vakavaksi. Minun piti vielä loppuun laittaa laulu kuivien vaali-iltojen ratoksi. Tämä singahti jostain, googletettuani niitä pienpuoluelistoja. Vakiokorvamatoni Laulu rakastamisen vaikeudesta muuntui lauluksi äänestämisen vaikeudesta. Ehkä siitä löytyy myös syy, miksi niin moni ei äänestä, mutta juuri laulun syiden takia pitäisi äänestää.

Laulu äänestämisen vaikeudesta

On tässä kaupungissa vaikeaa

kun jonkun löytää jota jallittaa

Ei täällä vaali-intoo näyttää saa

Se täytyy salata ja vaientaa

Ihmisten sloganitkin kuolee pois

kuin ruiskukka aito tekoruusu ois

On heillä kieli saippuaa

ja sen on määrä pestä

sanat kakkauden

Ei käynyt tiemme vaalipömpeliin

ei salattuihin aarrehuoneisiin

mut jäi tukiryhmä katsomaan

jälkeemme tukku rahaa kourassaan

Ei ympäröineet shouwit upeat

Ei menestyksen muurin yli voinut astua

Ostettu ääni vain masentaa

äänestystulosta kun ei rahalla saa

Vain pääni rinnalleni painautui

Ei sisään astu ehdokas ja ui

kuin kala veessä vaalihuoneisiin

ja kansilehden vaalivoittajiin

Mut katu helli puisto suojasi

Kamu Gambinasta lirut kiskaisi

Ja muut nauroi meitä pareittain

Me ollaan ehdokkaita puistonpenkin ain!

Tällainen puolipoliittinen jauhanta näiden vaalien alle. Oletkos sinä jo ennakkoäänestänyt ja kenties uskaltautunut drive iniin? Minä ajattelin ihan vain elämyksen takia pyöräilyäänestää joku päivä ja sen jälkeen polkea drive in -Heselle, mutten toivottavasti enää drive in -koronatestiin! 

Miksei kukaan ole keksinyt drive in -ripittäytymisluukkua? Sille meinaan olisi tarvetta!

Iloista ja äänestysvilkasta viikon alkua juuri sinulle!